Saturaatiopiste

Perkeleen kallis diili takataskussa kohti cock-tail baareja

Jossain välissä reissua tulee väkisin olo, että ei vaan jaksa kokoajan juosta pää kolmantena jalkana ympäri mestoja. About 2,5kk on takana ja viimeinen neljä viikkoa on todellakin tehnyt mieli elää seesteisemmin. Välilä onnaa, välillä ei. Kiinnostus juosta samalla tavalla ravintoloissa ja uuden karheus ovat tipotiessään. Mutta tämähän ei välttämättä ole huono asia vaan tuntuu mukavalta huomata, että Budapest alkaa tuntua kodilta. Jos siis jo aijemmin vitutti lukea tätä voit siirtyä vaikka tänne.

11.10. Pakki päälle ja rukkaset naulaan

Unkarilainen RemonttiReiska

Pukubileet kiinnostaa jostain syystä aina erittäin paljon. On niin satanallisen rikas ja seksikäs olo kun vetää vanhan yo-puvun niskaan, joka tottakai ostettiin (mahan)kasvun varaa silmällä pitäen. Liituraita on todellisen bisneksen tekijän valinta ja ainut asia mikä todella häiritsee on se, että vyö ei natsaa kenkien väriin. EI!! Olen siis juuri saapunut ystäväni Svenin asunnolle ja pojat pitävät pienen pikapalaverin siitä voiko koko jätkää ottaa mukaan samaan porukkaan. Riski kasvojen menetyksestä päätetään kuitenkin ottaa tarjotessani kierroksen halvinta mahdollista votkaa. Toimii aina. Istumme pienen pienellä poikaporukalla nauttien vasaralla avatusta punaviinistä ja seurapeleistä, joissa ainoana maalina on saavuttaa hyvä pukutunnelma(=hymyilevä, keskusteleva, hennon humalainen). Japanissa vai olikohan nyt Kiinassa muuten arvostetaan kovaa alkoholin sietokykyä puhuttaessa korkeamman tason bisnesneuvotteluista. Pakko siis harjoitella.

Lisää lämpöä koppiin!

Pohjatyö iltaa varten on tehty ja siirrymme totaalisen hirveänä paikkana pitämääni B7 ravintolaan. Pari kertaa on siis kaljahanoja täällä tyhjennelty ja ei paljon hyvää sanaa voi sanoa. Kusista musaa ja mitäänsanomatonta meininkiä. Puvut kuitenkin kompensoivat tilannetta ja vaikka bileiden nimi on "johtajat ja sihteerit", on vain harva osannut varustautua oikealla tavalla. PHYH! ja luon halveksivia katseita verkkaripelleihin. Tuttuja on kuitenkin reippaasti paikalla ja homma toimii kohtuu kivasti. Illan paras osio saa kuitenkin alkunsa pukuun varustautuneen henkilön x kanssa. Tarinan nimi on Pakki päälle.

Arthur ja Nils suomalaisten laatujuomien äärellä.
"Gutte Scheisse!"

Sillon kun oon helvetin nälissään syön näin.
En sillä, että pettyny oisin.

Olemme Riston(kutsuttakoon herra x:ää nyt näin) kanssa B7:ssä ja kun kuulemme kolmannen kerran Shakiran Afrika kappaleen, alkaa riittää ja siirrymme pieneen pubiin vastapäiseen rakennukseen. Ehkä hieman ylipukeutunut olo kun paikalliset rantojen miehet nojailevat pöytiin jossain hämärän ja valon rajamailla. Tunnelma on kuitenkin huomattavasti edellistä paikkaa miellyttävämpi ja päätämme hiljentyä hetken oluen sekä naisten parissa. Kontakti vastakkaiseen käynnistetään huolettomalla keskustelulla baaritiskin tuntumassa. Tietäen kohdanneensa vertaisensa herrasmies Risto jättää suomipojan kahden viehättävän unkarilaisen naisen seuraan, aloittaen oman kalastuksensa eri apajalta. Molemmissa kohteissa pitkäveto pienin panoksin tuottaa tulosta ja siirrymme tunnin-parin jälkeen takaisin B7:ään. Itse olen liikkellä lähinnä lippa-vieheitä käyttäen, Riston troolatessa isoilla verkoilla. Mimmit vaihtuvat pöydässä ja äijä on todellakin liekeissä. Liekkö syynä törkeän tyylikäs puku vai mikä, mutta loppuillasta mies on todellisessa nesteessä pyöriteltyään lusikkaansa turhankin monessa sopassa. Tapahtumat voi tulkata seuraavasta keskustelusta, ihan vaan hyvänä esimerkkinä.

"Okei meillä on kaks suihkuu nii voidaan käydä
yhtäaikaa."

Risto:-Do you know the name of the hungarian girl I met yesterday?

Finnish bachelor:-No

Risto:-Ok, shit. But you have her friend's number?

Finnish bachelor:-Yes

Risto:-Do you have her facebook?

Finnish bachelor:-Yes. Let me guess you did some unprotected fun?

Risto:-No, I made her cry.

Finnish bachelor:-?

Risto:-I broke her heart. It is a long story. Ok I will tell you.

Mona the french girl helped all night to make the hungarian girl (let us call her Honey) jealous and it worked perfectly. But when the lights where turned on you the other guys and Honey went out first.

I stayed a few more minutes with Mona inside and then I kissed her. Ok until here but then we went out and she kissed me again all the time. So honey saw that then I walked into Honey and she grapped me on my tie and pulled me aside. She was very very disapointed and was crying a bit. She told me that she trusted me and that she can never trust a guy again now

Finnish bachelor:-Ouh fuck.

Risto:- Wait that is just the beginning. She said that I already had her and that

she was willing to sleep with me but I fucked it up so in the meantime

Kotimme hengetär Daniina.

Mona went away with some hungarian guys during the time I was arguing and appologizing with Honey. Mona came back so i thought ok it will be more difficult to convince Honey to sleep with me than Mona so I said goodbye to Honey and went away with Mona. But now it comes. We where kissing all time and everything was going perfect. So I told Mona to go home with me and she wanted to but we took the wrong metro and drove metro for 1,5 hours.

Finnish bachelor:-Wtf?!

Risto:-Finally we arrived at Blaha Lujza where I lived so I told her come on we are going out here.

And now prepare yourself. You know what she did ?

Just before the metro doors closed.

Finnish bachelor:-?!?

Risto:-She went back into metro, smiled and drove away.

And I was standing there 7 in the morning alone. Fucked up night.

Finnish bachelor:..

15.-18.10 Turismin ytimessä

Kalastajan linnakke ja GAME OVER!

Kirkot ja museot ovat aina olleet sydäntäni lähellä. On niin mahtavaa kiertää suurkaupunkeja ja lukea vaiherikkaista kirkkohistorian käänteistä, joita Euroopan kaikki kolme miljoonaa kirkkoa tarjoavat. Myös museot, joiden aiheet käsittelevät esimerkiksi Unkarin leipureita 1300-luvulta vuoteen 1584 kiinnostavat todella paljon. Koska en vielä ole tähän hedelmälliseen aiheeseen päässyt juurikaan pureutumaan, nään tilaisuuteni tulleeni saadessani äitimuorin ja hänen miesystävänsä vierailulle.

Mitäs täällä nyt oikeastaan onkaan turistille nähtävää? Jos sattuu vilkaisemaan turistibrosyyreitä, tarjovat ne kosolti paikkoja, mistä voi oman kiinnostuksen mukaan valita mieleisimmät kohteet. Tarjolla on mm. puisto täynnä neuvostoajan patsaita ja monumentteja, linna, parlamentti(joka muuten on pirun komea mökki!), St. Stephen’s basilica katedraali(kolmanneksi korkein rakennus Unkarissa, tärkein kirkko), Sankarten aukio, terrorimuseo, kylpylät, Gellertin nyppylä, Dohány street synagogue(Euraasian kolmanneksi suurin synagooga) suuri kauppahalli sekä muuta satunnaista tavaraa kuten kauppakeskusta ja keskustan kuherrusta. Reissumme alkaa lentokentältä.

Itä-Suomen vahvistukset

Lentokentältä Budapestin ytimeen pääsee kohtuullisen vaivattomasti julkisilla. Taksihintojen pyöriessä 20 euron kantturassa ja sen paremmalla puolella, pääsee julkisia käyttäen parilla kolmella eurolla keskustaan eikä ajassa ole eroa kuin korkeintaan puoli tuntia. Hintatietoisena kuluttajana käyn siis hakemassa muorin ja miesystävänsä kentältä ensin paukuttaen metrolla ja sitten bussilla. Googlemaps auttaa jälleen tässäkin asiassa ja etsimällä reittiohjeita julkisille, löytää varmasti perille. Ihanaa ja haen matkalaiset kentältä.

Suurena kysymyksenä turisteina turistin luokse tulleilla on tietenkin, missä ovat parhaat paikat syödä ja mitä täällä kannattaa nähdä. Ensimmäisenä esittelen toki kusisimmat vaihtoehdot ja prameat bisnespaikat jätän tuonnemmaksi. Hieno valinta ja siirrymme ratikalla Oktogonilta kohti Széll Kálmán tériä(entinen Moskovan aukio). Vaikuttaa järkevimmältä valinnalta koukata tätä kautta ratikalla niin näkee samalla kaupunkia, Margit saaren ja vähän Budankin puolta.‎ Pysäkin vierestä löytyy kauppakeskus, minkä kuitenkin passaamme ja siirrymme Marxim-ravintelliin, jossa on tullut jo aikaisemminkin vierailtua. Hyvää safkaa halvalla ja mukava atmosfääri(soviet union revisited), mutta vittumaisen pitkät odotusajat. Ok ja seuraavaan kohteeseen.

Yksi ainakin meikäläisen mielestä kiinnostavimmista nähtävyyksistä on Budan puolella sijaitseva linna ja sen sisäpihalta löytyvä Kalastajan linnake sekä Matiaksen kirkko. Myös Hospital in the rock löytyy kyseiseltä alueelta. Turistikamaa ja myymälöitähän paikka pullistelee liikakin, mutta pitäähän ne mangneetit itse kunkin saada ostettua. Kierrokset hanskaan ja menoksi kohti himaan.

Seuraavana päivänä jatkamme samaa varmaa hyväksi havaittua turistista linjaa. Elämme sunnuntaita ja olen saanut kuuman vinkin, että jossain sankarten aukion tuntumassa on isohkot kirpputorihuminat, mutta paskaanhan sitä poljetaan ja emme joko löydä häppeningiä tai koko homma on vitsi, koska näemme vain kourallisen kojuja. PHYH! Tästä luonnollinen siirtyminen kohti West Endin helvetillistä kauppakeskusta(yli 400 liikettä) ja tyhjin kassein kohti terrorimuseota.

Terror Háza

Terrorimuseo on yksi kiinnostavimmista kohteista meikäläiselle mitä Budapestistä löytyy. Unkarin kahta veristä aikakautta esittelevä rakennus imee sisäänsä mm. panssarivaunun ja kellarit, joissa kuulustelut käytiin vähintäänkin kyseenalaisin metodein. Auschwitzille ei vielä pärjätä vaikuttavuudessa, mutta samoja tuttuja piirteitä löytyi, kuten seisomaselli ja vankien nauttimat massiiviset ruoka-annokset(490kcal päivä). Historiasta ja eritoten sotasävytteisestä kiinnostuneille käymisen arvoinen paikka.

Täs myö kirjatahan siun tiiot ja sit myö kuulustellahan
sinuu joitan vuosii. Ehkä kymmenen.

Kylpyläkulttuuriin on totta munassa tutustuttava, koska puhutaan kuitenkin kaupungin yhdestä tärkeimmästä turistivetonaulasta. Valintana tällä kertaa Szechenyi, joka on tähän asti käymistäni kylpylöistä miellyttävin. Voin suositella ja odottelen erityisesti talvipakkasia kun pääsen tammikuussa nauttimaan +38 vedestä ulkoaltaalla pipo päässä, talviauringon heijastellessa Ray Baneistani. Illan tullen ruokailemme Trófea Grill Étterem-ravintellissa, jossa kokki paistaa valitsemasi määrän lihatuotteita tiskistä. Muutenkin homman nimi on seisova eli juoma ja ruokapuolta naamaan niin paljon kuin napa vetää. Viikonloppuna hinta vajaan pari kybää, viikolla vajaan puolet tästä. Maanantaina rennot kävelyt kaikkein kovimmalla rysä-alueella, Vaci utcalla ja tsekkaukset kauppahalliin sekä satunnaisiin kuppiloihin. Tiistaina saatot lentokentälle ja paaluu arjen huminaan.

18.10 Von Herzen Brothers&Pain of Salvation at A38

VOB@A38

A38:lla on tullut jo pyörähdeltyä aijemminkin, mutta kunnon tiukkaa livebändi olin jäänyt silti kaipaamaan. Homman nimi on siis Pain of Salvationin kiertue, jota lämppää kotikunnailta tutut veljekset Von ja Hertzen. Lipun hinta on kohtuullisen kova(reilu 20e) paikalliseen tulotasoon nähden, mutta silti sali on lähes täynnä. Normaalisti bändit eivät näillä leveysasteilla aloita sovittuun aikaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja VOB nousee lavalle klo 2100. Ja kyllä taas saundit potkii ei voi muuta sanoa. Jätkät ovat erittäin hyvässä vireessä ja kuulostaa paremmalta kuin laikalta kuunneltuna. Kyllä, näin sen pitää mennäkkin. Lämppärin jälkeen siirryn pellolle mirhamille ja tapaan Suomen suurlähetystön mimmejä. Erittäin miellyttävää seuraa ja siirrymme punaviinille alakertaan seuraamaan pääaktia, Pain of salvationia.

Pain of Salvation

Meikäläisellehän ei ole k.o. bändistä juuri mitään hajua etukäteen. Olen kyllä kuunnellut muutaman laikan läpi, mutta sillä nyt ei vielä kuuhun mennä. Yllätynkin erittäin positiivisesti kun bändi aloittaa settinsä viimeisimmän Road Salt 2 albumin ehkä vahvimmalla vedolla, "Softly she cries"-virrellä. Saundi on levysaundia hevimpi ja kuinka ollakaan on punttini saava taas lepattaa. Syvempää jauhantaa tästä nyt on turha tehdä ja voin vain todeta, että keikan ansiosta bändistä tuli juuri uusi kovin tällä hetkellä-artistini.

22.10 Liputuspäivä

"Saanks mie vähän hymyillä ku toi ottaa kuvan."

Ei millään hyvällä, mutta ESN:än järkkäämät bileet ovat yleensä Ahterin Kimmosta. Ideat ja tarkoitus ovat varmasti hyvät, mutta ei vaan toimi sori. Olen kuitenkin taas menossa yhtiin näistä, koska tuttuja hemmoja tapaa roppakaupalla ja mikäs sen mukavampaa. Lämmittelemme ESN Flag partyihin parilla kotibileillä, joissa molemmissa on about 40 ihmistä. Ei vielä kuitenkaan päästä niihin mittoihin, missä käytiin muutama viikko sitten kun samaan kämppään survoutui 60-70 ihmistä. Siinä oli jo tunnelmaa, mutta ystävällistä sellaista.

Ensimmäiset bileet ovat lyhyestä virsi kaunis ja täynnä espanjalaisia. Myöhemmin kuulen, että himinät päättyvät siihen kun tuolit lentävät läpi ikkunoiden ja spanioolit hyppivät ympäri kämpää laittaen mm. parisängyt uuteen uskoon. Ok, itse oisin tässä vaiheessa hirttänyt pojat munista kattoon. Toiset pailut ovat huomattavasti miellyttävämmät ja saan mm. ensimmäisen kontaktini naiseen koko reissulla kun hollannin mimmi tarttuu vasempaan pyykkinaruuni ja koristelee sen Suomen lipulla. Loppuhuipennus on lähellä.

Filter Club. #1 rokkiräkälä.

Itse bileet ovat sitä mitä aina nyt yleensä. Helvetin pitkät jonot sisälle, kusinen 2cl tervetuliasmehu rupisinta laatua ja v-mäisen pitkät odotusajat tiskillä. Tack inte ja siirrymme jonnekkin toisaalle nauttimaan rupisesta pubikulttuurista, paksusta sikarin savusta ja halvasta Dreheristä. No Disco for me.

Finnish Businessmen

Lisää vieraita pukkaa ja tuntuu, että aika häviää jonnekkin mustaan aukkoon. En voi käsittää mihin se kaikki häviää. Moralisoida voi tietysti vähän, että se häviää kurkusta alas, mutta tämäkään ei ole koko totuus. Olen lopettanut miettimisen jo aikapäiviä sitten ja keskittynyt flowhun, joka sisältää marleytä ja pitkiä, venytettyjä hetkiä kynttilän valossa.

Herrat TeurastajaTarnanen ja LongJohnJones siis tulevat kylään ja nyt olen jo niin sisällä flowssa, että annan pojille vain ohjeet kuinka tulla metrolla perille ja täts it. Jätkien vierailu sisältää aika peruskauraa eikä sinäänsä mitään uutta ole tarjolla mitä ei olisi jo jossain muodossa olisi tullut kerrottua, joten tyydyn vain toteamaan, että viikko koostu samoista turistimestoista, ravintoloista ja meiningeistä, mitä nyt koko syksy on tullut harrastettua. Gellertin kylpylä on ainut uusi kokemus ja miehinen sellainen kun hikoilemme altaassa ja katsomme kun paikalliset Láslot tepastelevat munasillaan altaalta toiselle lukien välillä Iltalehteä. Homoilu on miesten hommaa.

Seuraava päivitys on tuleva nopealla aikataululla ja siinä käyn läpi espanjalaisten petollista luonnetta, pommituksia ja monikansallista autoilua. Kaikki oleellinen alkaa olla Budapestistä kerrottu ja normaalin arjen jauhaminen maistuu itsellekin puulta. Kertaus on opintojen äiti, mutta pohja se on miunnii säkissä.

Play that porky football white boy!

Hawaijin tanssijatytöt Euroopan rundilla ja The Durgas
crewtä. Ravintolavalintana yllättäen Bar 400.

Neuvostotunnelmaa Marximista.

Kotibailut ja 17 pulloa Jägeriä.

Lihansyöjän valinta pöytäfutikselle. Pelinappulat sian kintuista.

Illegal grill party jossain jumalan selän takana.

Fish 'an fresh.

District VIII:n lämpimän kotoinen fiilis.

Yöohraisella klo 0400.

Suomalaisen valotaiteen avajaishiminät.

Voin jo nähdä sieluni silmin rivin tankoja, tyttöjä ja varakkaita herrasmiehiä. Unelmista on pidettävä kiinni. Szobart.

"Ain laulain työtäs tee. On hauskempaa kun yhdessä me
käymme siivoukseen. Nyt siivouslaulun teen. Ei kauakaan
kun kaiken saan mä laulain paikalleen. "Fat Mo's Music Club.

Punkkia A38:lla.

Rollaricovereita 30:lle ihmiselle mitoitetussa kellaripubissa.

Aristoteleen uudelleensyntyminen!

Barcsay Dürer Kertissä.

Jota seuraa Platonin inkarnaatio!

Klauzál Ter ja futista: 2h:2 min juoksu=kuolema*x 

Soppakuvioita Pub For Salessa.

Otettiin kavereitten kans pari bissee. 60-70 ihmistä+perjantai=
FlatDestruction

Todellinen bisnesmies tietää aina milloin
on oikea aika myydä, ja milloin ostaa.

May I please you please? www.pleasemachine.net

Including massive manBoobs

Siberian 1v bailut.

Ja suurta ranskalaista taikuutta.

Kriittistä massaa: Sven liekeissä pyörän tangolla

Tämän kertainen päivitys aloitetaan ihaNaisilla muistoilla muutaman viikon takaiselta Salzburgin reissulta. Pyöräilyä ja maisemia, I'll love it! Mukana myös terveiset ytimestä ja Bob Marleyn comeback.

Ke 14.9.- Su 25.9.

Kuten joku terävä onkin saattanut huomata, niin tahti päivitysten kanssa hidastuu sitä mukaa mitä pidemmälle reissu etenee. Syynä on se, että luppoaikaa junassa istuen ei juuri ole, kokoajan on jotain mielenkiintoisempaa kuin istua koneella neljän seinän sisällä ja olen luonteeltani mukavuudenhaluinen. Paukuttelen tässä nyt läpi viimeisen pari viikkoa kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä. Valitukset otetaan vastaan, mutta niitä ei lueta tai huomioida.

Have you met Sven?

On lauantai 17.9. ja diskohelvetissä nimeltä Merlin(samainen mesta, jossa juomat tarjoillaan muovituopista ja joka on perkeleen kuuma) on joku tulikuuma tiskujukka vispaamassa levyjä. En juuri innostu ajatuksesta, mutta menköön kun seura on kuitenkin kohdallaan. Aloitan illan yksin, koska vituttaa olla alati jonkun seurassa ja omasta seurastaan pääsee nauttimaan vain harvoin. Päätän kartoittaa asuntoni luoteista aluetta, jossa sijaitsee mm. Instant vaihtelevine tarjontoineen(tiistaisin tänä syksynä alkaa jossain välissä  random trip-klubi jossa impropohjalta funkkia), muutama kusinen kuppila(bisse alle 250 forinttia) ja  rockklubi Rocktogon, joka vaikuttaa kohtuu ok mestalta(kuulemma tyhjä muina paitsi bändi-iltoina). Huurteinen per paikka, viinipullo tuliaisiksi Chen&Belan kämpille ja hummanihei menoksi kohti illallista.

Kyseessä on siis myöhäinen illallinen Maomin, Belan, Carolin, Chen ja muiden kanssa. Mukavan kotoinen ja lämmin tunnelma istua kynttilän valossa ison pöydän ympärillä, joka on katettu meksikolaista menuta silmällä pitäen. Söin juuri ennen lähtöä, mutta koska minut lähes pakotetaan ruokailemaan, tartun tuumasta toimeen. Luon katsauksen pöytään ja päätän aloittaa herkullisen näköisestä punaisesta lihapadasta. Ihmettelen padan vetistä muotoa ja siirtyessäni kohti riisiämpäriä saan osakseni hersyvää naurua koko pöytäseurueelta. Olen äimänkäkenä kunnes yksi saa hepuliltaan sanottua, että suomipoika kauhoi juuri sangriat lautaselleen. No niimpä kävi perskule, enkä ole moksiskaan vahingostani vaan kysyn pilliä, millä mahdollisesti saan imuroitua tavaran sisuksiini. Jää rikottu ja tunnelma jatkuu entistä kotoisampana.

Jotkut bileet meikäläisen kotikadulla

Ruokailun jälkeen Che lähtee toimittamaan asioita x jonnekkin, mikä kestää v-mäisen kauan. Odotamme Belan ja Carolin kanssa tätä tulevaa seksuaalisen vapautuksen lähettilästä(kerron myöhemmin) ja nukahtaminen on erittäin lähellä. Vihdoin viimein herra kuitenkin suvaitsee saapua ja pääsemmme tekemään lähtöä. Merlinistä ei siis meikäläisellä ole mitkään kovin mahtavat vibat, mutta pakko myöntää, että homma toimii astetta paremmin tällä kertaa kuin viimeksi. Johtuu varmasti siitä, että isompi salin puoli on auki ja paikalla on joku, jota voi artistiksi kutsua. Keskustelemaanhan täällä ei pysty, mutta hetken voi notkua kaljatuopin kanssa beatin tahtiin. Kohtuullisen kiva meininki, mutta 45 minuuttia on meille silti tarpeeksi. Kokoamme armeijamme rippeet ja lähdemme osastolla Bela, Sven, Stefan, Freek kohti Morrison's Operaa, jossa on muuten opiskelijabileet joka maanantai. 500HUF sisälle&3 tuoppia kaljoo.

Kaikki syyttävät Sveniä huonosta suorituksesta

Heti homattavasti miellyttävämpi meininki, vaikka joku paikallinen siellä nyt nauraakin, että voi teitä nuoria. Pääsemme peruasioiden äärelle ottaessamme olutta ja laulaessamme karaokea. Keskustelemme myös tottakai naisista(joku ehkä arvaaki, että tämä tapahtuu lähes aina). Välitöntä tunnelmaa ja päätämme Svenin kanssa yhteisestä paritushankkeesta. Homman nimi on "have you met Sven/Antti". How I met your motheria seuranneet tietävät juonen. Tutka kohdalleen ja skannaus ympäristöön. Tarjontaa ei keretä tarkastaan loppuun kun huomaan jo parittavani Sveniä karvan verran alle neljäkymppiselle tädille. Voin aistia inhon Svenin kasvoilta ja mies yrittää epätoivoisesti pakoilla tilanteesta ilman tietä ulos. Tämä viehkeä mirri on selvästi kiinnostunut nuoresta saksalaispojasta ja tästä merkkinä vilauttelee vähän väliä sukkanauhojaan sekä irstasta hymyään. Huhhuh kun tulee kuuma katsoa vierestä. Portsarin antaessa meille vauhtia pilkun jälkeen törmään baarin ulkopuolella aivan normaaliin tilanteeseen naisen etsiessä minut miesJoukon seasta, ojentaen puhelinnumeronsa ja häviten tämän jälkeen pimyteen. ?. Jätkät näyttävät siltä kuin pari lusikallista olisi luiskahtanut punttiin. Hämmennyksen jälkeen meno on kuin suuren urheiluvoiton jälkeen saadessani osaksi olalle taputteluja ja kehuja suurista miehisistä suorituksistani. Mutta mitä tekee Sven? Näämme sisällä pyörineen munahaukan ja juoksemme tämän perään, Svenin juostessa toiseen suuntaan. HAVE YOU MET SVEN-huudamme ja Sven on pakokauhun vallassa. Mikä tätä jätkää oikein vaivaa? Mimmien kannattaa todellakin harkita sexshopista hankkittujen käsirautojen tilalle poliisiversiota.

Zöld Pardon

Zöld Pardon ja ilmaisen kaljan bileet

Sunnuntai 18.9.. Aloitan päivän normaaliin tapaan nukkumalla pitkään ja nauttimalla aamuteen japanialaisessa puutarhassani. Liikenteen melu ei haittaa, sillä sikakallis kämppäni on ammattimaisesti eristetty, huomioiden tottakai kaksi erillistä makuuhuonetta länsi- ja itäsiivissä. Kiire ei ole luotu meikäläiselle. Tykkään seesteisyydestä, viipyilevistä hetkistä rakastamieni asioiden parissa ja kävelyistä Pariisin Avenue des Champs-Élyséellä. Raha on vain väline, jolla luon mahdollisuuden nauttia rakkaudesta.


Näen Chen ja Belan muutaman olusen merkeissä akselilla Mika Tivadar Mulató - Bar 400 - Ellátó kert. Tällä kolmiolla on tullut vietettyä vähän liikakin aikaa, mutta mukavia paikkoja vierivieressä niin mikä nottei. Pojat ovat puuhastelleet jo koko päivän oluen parissa, mutta itse liityn seuraan vasta illan alkaessa jo hämärtää. Olen jo aijemminkin tavannut Chen sukulaisia&kiertuetovereita, mutta nyt niitä tulee lisää. On ukkia, mummia, isiä, ohjaajaa ja manageria. Keskustelu käy kuinka ollakkaan jälleen kuumana politiikasta ja yleisesti maailman tolasta, meikäläisen vihellellessä samalla ukko nooa. Vaikka jonkinlaista yleissivistystä löytyykin, niin talentit loppuvat todellakin siinä kohtaa kun puhutaan modernin saksalaisen valokuvataiteen uranuurtajista tai Armenian historian kytköksistä nykypäivään. Ei El Moro ei onnistu. Istun kuitenkin seurueessa normaaliin suomalaiseen tapaan hiljaa nauttien olutta, nauttien tunnelmasta.

Keskustelu siirtyy musiikkiin ja nojaan eteenpäin merkiksi kiinnostuksestani aiheeseen. Chris kertoo, että tänään on jonkinlaiset Zöld Pardonin loppubailut ja paikka pullistelee pitkin päivää eri bändejä. Passaa meille ja aloitamme siirtymisen 200 forintin pitsaslicen(paikka kartassa) säestyksellä. Paikka on siis Budan puolella(asun ja vietän suurimman osan ajasta Pestin puolella) Petöfi hidin vieressä. Ja mainittava on vielä, että välittömässä läheisyydessä on myös vanha ukrainalainen kivirahtilaiva A38, joka tätä nykyä on kaupungin parhaalla äänentoistolaitteistolla varustettu konserttimesta. Joka tapauksessa marssimme sisälle alueelle tilaamme oluet emmekä maksa penniäkään(?). Mitäs helvettiä tämä tämmöinen on. Yritän väkisin työntää kymppitonnia tarjoilijattaren liiveihin, mutta tuloksetta. "Your money is no good in here" ja vinkkaus ruskeilla nappisilmillä=Antti Hannun poika Heikuran jalat marmelaadia. Kiitos! KIITOS! Istumme pöytään.


Lähdemme iltaan kahdella eri taktiikalla. Pojat luottavat diskotanssin taikaan ja meikäläinen vannoo vanhan kunnon "hei onks me tavattu aikasemmin"-lauseen ja baaritiskillä nojaamisen voimaan. Molemmat taktiikat tuottavat tulosta ja viiden ilmaisen oluen jälkeen huomaamme istuvamme parin paikallisen pyödässä pitempää tovia. Ystävinä(?) liikkuva pariskunta esittäytyy Orsolyaksi&LassoLáslóksi. Käymme läpi peruskuviot maiden, kansallisuuksien ja kielien kanssa kunnes siirrymme omalle alueelleni kohti raskasta musiikkia(taustalla soi edelleen disko). Pitkätukkainen LassoLásló kertoo mieltymyksistään suomalaisiin metallibändeihin ja kyselen, josko hän tietäisi joitain varteenotettavia konsertteja syksyisessä Budapestissä. Tapaamisellamme on oltava jokin korkeampi yhteys, saadessani tietää viikon päässä olevasta In Flamesin kosertista. Awesome! ja sovimme treffit viikon päähän.


Arkienkelin päivä
Ma 19.- To 22.9. sisältää lähinnä niitten näitten näppäilyä ja arkista touhuamista. Hommat eivät ole vieläkään täysin pulkassa kämpän kanssa ja yksi päivä menee puoliksi pumpatessa internettiä kämppään. Vinkkivinkkinä voin antaa, että parhaan palvelun katsastamistani yrityksistä tarjoaa DIGI. T-Homes tuoksahti haistapaskan touhulta, mutta digin kanssa oli mukava asioida, vaikka pientä byrokraattista kiemuraa olikin havaittavissa. Ensin piti hakea planketti digiltä, kiikuttaa tämä vuokranvälitysfirmalle, kahdelle kaverille allekirjoitettavaksi(todistajat, järki?) ja takaisin. Jos netin haluaa kolmen päivän sisällä, joutuu maksamaan 5000 forinttia ylimääräistä, mutta ilman tätä nettiä saa venata pahimmillaan kuukauden päivät. Ei tarvitse kahdesti miettiä maksammeko eli emmekö.

Rockabillymeininkiä Bar Amigosta

Yliopistolla luennot sijoittuvat erittäin inhottavasti ympäri viikkoa niin, että keskiviikkoa lukuunottamatta joudun joka päivä raahaamaan ahterini sinne. Yhteismäärällisesti saan nauttia 10 tuntia viikossa opiskelusta, joka on kieltämättä varsin kohtuullinen. Pari kurssia yliopisto pudotti meikäläiseltä pois ja nyt jäljellä ovat international business law, international b2b marketing, hungarian culture sekä hungarian culture and language. Taitaa tulla ihan 18 pongoa yhteensä(kymmenen riittää apurahaan ja valtion tuen voi kompensoida keväällä). Mutta eipä erasmuksen tarkoitus olekkaan hikipäinen opiskelu vaan vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ja sitä todellakin olen harrastanut! Pesukonekkin aloitti vihdoin viimein toimintansa kahden viikon nyrkkipyykkisession jälkeen. Ongelma oli luukussa, joka ei mennyt kiinni ja tuon pirun kapistuksen korjaamiseen meni yli kaksi viikkoa! Päivänä, jolloin kone siunattiin käyttöön, suoritin 6 tunnin pyykinpesumaratonin. Pieni valituksen sana myös Danin kylpyammeesta, joka vuotaa siihen malliin, että naapurin seinä kuplii. Joutuvat vaihtamaan koko pirun ammeen ja toivottavasti tilalle tulee hierova versio.

Torstaina ilmassa on suurta pyöräilyjuhlan taikaa. Tapahtuman nimi on Critical Mass ja jujuna on yhteinen pyöräilylenkki liikenteen seassa ympäri kaupungin. Osanottajia on tuhansia ja sankarten aukio täyttyy pyöriään villisti kohti taivasta ojentavista fillaristeista. Nopea vilkaisu tapahtumaan ja siirtyminen porukalla läheiseen puutarharavintolaan(Kertem) kuuntelemaan unkarilaista ska bändiä. Myöhemmin siirrymme Szobartiin tsekkamaan hyvinkin taidokasta beatboxausta.


Sitten vielä vähän yleistä infoa linkkien takaa. Googlemaps hässäkkään päivittelen paikkoja, joissa olen käynyt ja kirjoittelen näistä kokemuksista runoja, kun taas alempi linkki vie sivulle, josta saa pienen hajun kustannuksista täällä.


Antti's Bar guide to Budapest - The Shittyest places ever!


The cost of living in Hungary

Girls=Boys, Boys=Girls

Balaton revisited
Moritzin gimmakaveri Natascha on käymässä parin viikon visiitillä mukanaan viehättävä saksalaiskaunotar Bella. Reissu on tarkoitus kruunata parin päivän Balatonin reissulla, sillä Moritz ja muut ovat maksaneet jo osallistumismaksunsa Wondercampille, joka tarkoittaa siis neljän päivän kutu- ja alkoholileikkejä Zánkan virkistäytymiskeskuksessa. Minä tyttöjen kanssa sen sijaan en maksa penniäkään vaan paukautamme mestoille, otamme huoneen ja osallistumme leirille. Eihän meillä mitään rannekeita tai muita tunnusmerkkejä ole, mutta riskillä sekaan vaan ja hyvin toimii. Kukaan ei kysele mitään vaan jonotamme törkeästi ruokajonossa, juomme järjestäjien viinat ja osallistumme ala-aste tasoisiin leikkeihin, jotka kuitenkin menettelevät kun marinoi itsensä sopivalla määrällä palinkaa. Näin kuollutta leiripaikkaa en eläessäni ole nähnyt. ZÁNKA, painakaa nimi mieleen, sillä mikään ei ole auki, ruokaa on lähes mahdoton löytää ja ketään ei ole missään. Se, että paikka neuvostoaikaan ollut lasten leirikeskus kertoo ehkä jotain. Talot ovat suoraan kuin äitiVenäjältä kuten myös meno muutenkin. Mutta ihmisethän sen menon tekevät eikä miljöö joten homma toimii nälkäkuolemasta huolimatta. Mahalaukku on muuten tämän reissun aikana kutistunut naurettavaan mittaan enkä pysty enää päivän aikana syömään kuin about 1/3 osan siitä mitä Suomessa.


Perjantai Zánkassa menee lähinnä paikan läpikiertämisessä(joka kestää noin 45min) ja järjestetyn ohjelman parissa. Aika peruskauraa kun miettii edellisiä bileitä. Yhteisiä leikkejä, nautintoaineita ja listahittejä. Seura on kuitenkin kohdallaan kun mukana ovat parhaat täällä tapaamani tyypit. Suihku majapaikassamme osoittautuu kohtuullisen agressiiviSeksi ja alasuoja todellakin olisi ollut tarpeen, sillä painetta on enemmän kuin palokunnalla. Ja kylmää vettä tietenkin. Illassa ei sinäänsä mitään uutta ole vaan aika kuluu normaalien biletoimintojen parissa.

Lauantaina herään auringonpaisteeseen ja jo tutuksi tulleisiin hikipisaroihin. Nälkä on karmiva ja pakko lähteä metsästämään safkaa jostain kuten myös Bellalle lääkkeitä vähintäänkin inhoittavaan kuumetukkoisuuteen. Marketti löytyy ja lääkkeet löytyy, hieno homma. Lääkkeet vaan osoittautuvat sen verran hyviksi, että Bellan olo on triplaten huonompi mitä ennen nappien ottamista. Leipzigin tyttö ei kuitenkaan lannistu vaan suuntaamme päiväksi rötköttelemään rannalle. Jälleen hieno tunnelma vaikka ranta DJ soittaakin pääasiassa hirveää kuraa. Hajakaljoja ja hodareita naamaan kovan näköisenä arskat päässä. Rantojen miesten elämä ei kuitenkaan ole kevyttä kauraa ja joudun ottamaan parin tunnen unet apartmentissamme. Kesken unen Bella kokee kauhun hetkiä kun säpsähdän ylös ja huudan jotain sekalaista suomeksi. Yritän vääntää jotain englantia, mutta ei onnistu. Illalla olen jälleen pakotettu nauttimaan olutta ja palinkaa. Tässä vaiheessa elämää on muuten myönnettävä, että harmittaa hiukan ettei saksan kieltä tullut paremmin hanskattua koulussa. Siitä huolimatta se vähäinen taito mitä omistan on petraantunut hiukan. FLEISCH!


Olen tulessa!
Sunnuntaina 25.9. ja ilmassa lieviä ralssin merkkejä, mutta ei kuitenkaan sellaisia mitkä hidastaisivat mitään toimintaa. Junamatka Zánkasta Budapestiin kestää naurettavat kolme tuntia(120km) ja nälkä eikun alati kasvaa. Koko viikonlopun aikana olen syönyt kolme hodaria, kälyisen lautasellisen gulashia ja neljä sämpylää. SATAN YOU ZÁNKA kun mikään ei ole auki! Taisinkin nähdä tienposkessa kyltin " tervetuloa turistimatkalle tyhjyyteen".


Joka tapauksessa edessä on ilta ruotsalaisen tukkahevin parissa In Flamesin keikalla. Tiketti(28e) on täkäläisille kohtuu arvokas, sillä keskipalkka verojen jälkeen pyörii 300-400 eurossa. Meikäläiselle tämä on kuitenkin ok hinta tiukasta live keikasta. Harkitsin myös vakavasti menemistä George Michaelin keikalle, mutta 50e siitä, että kuulen kappaleet Careless Whispers ja Outside on liikaa. Olen siis menossa tsekkaamaan In Flamesia viikko sitten tapaamani Láslón kanssa. Tapaamme oluen merkeissä Gödörillä, jossa vetää joku folkkibändi kansansävelmiä. Mukavaa jutustelua ja siirtyminen take-away kaljojen kanssa ratikkaan kohti Club 202:ta. Paikka ei ole Budapestin ytimessä ja matkaa saa tehdä parinkymmenen minuutin verran, joka taittuu kuitenkin yhdellä ratikalla.

Paikka vaikuttaa aika tykiltä. Iso bändi pienellä klubilla on aina parempi ratkaisu kuin festarilava. Jatkamme oluen imurointia ja seuraamme liittyy Láslón työkollega Daavid. Kulttuuri tuntuu olevan täällä hyvin pitkälti sama kuin kotoSuomessa, sillä paikalla on ehdottomasti enemmän miehiä, kaikki juovat kaljaa ja imeskelevät savukkeita(joka kuulemma loppuu ravintoloissa ensi vuonna). Ennen keikkaa vielä kippaus palinkaa ja nauttimaan itse showsta. Lämmittelybändi on perus ok kauraa, mutta ei mitään ihmeellistä. Itse pääakti sen sijaan potkii ja erittäin hyvin! Saundit jytäävät, soitto kulkee ja valopuolikin on erittäin hyvin kondiksessa. Eikait siitä muuta voi sanoa kuin, että mahtava keikka! Homma on ohi klo 2300 korvilla ja siirrymme ratikalla jokainen kohti kotikoloamme. Sunnuntai on hyvin kuollut päivä Budapestissä, jos miettii baarikulttuuria.