Serbia - Uraanin käryiset bileet

29.10.-30.10. Belgrad vs. Espanja

Lauantai aamu ja hentoisen juminen olo muutaman tunnin unien jälkeen. Suomen vierailijapojat jäävät vielä levyttämään meikäläisen luukulle kun nappaan rinkan selkääni ja painelen Keletin juna-asemalle. Olen tarkalla päällä ja olen juurikin sovittun aikaan mestoilla ja hyppäämme junaan jengillä Freek, Sven, Matthijs, Andrea ja espanjalainen pariskunta minkä nimeä en nyt millään muista. Eikä ihan hirveästi väliäkään niinkuin myöhemmin tulette huomaamaan.

Herrat Kruik, Heinen, Heikura & Verhulst

Seittemän tuntia junassa ei oo mitään. Vaikka hanuriosastolta meinaakin välillä loppua verenkierto, sujuu matka mukavissa tunnelmissa rupatellen niitä näitä. Käy ilmi, että pariskunta Espanjoksella on hienoisia vaikeuksia englannin kanssa, mutta joka tapauksessa vahvalla viittomakielellä ja huitomisella saadaan yllättäviä tuloksia aikaan. Torkkumista, tylytystä rajalla ja saapuminen Serbian pääkaupunkiin, Belgradiin.

Ja notta ollaan taas hyvin varustauduttu. Hostelli on kyllä varattu, mutta kellään ei ole taskussa serbian dinareita, karttaa tai hajua siitä mihin asemalta lähdetään. Arpomisen, rahanvaihdon ja lyhyen iltalenkin jälkeen rouva Lyyti jälleen kuitenkin kirjoittaa ja majoitumme letkeässä hengessä Chilton hostelliin. Hyvin kotoinen tunnelma kuunnellessamme Pussywarmersin "My pussy belongs to daddy"-albumikokonaisuutta.

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Helvetin kova nälkä jos päivän aikana on tullut safkattua vain kämäiset kaksi sämpylää. Aloitamme siis siirtymisen hostellilta kohti ydintä ja ravintoloita, joita me kaikki niin rakastamme. Yleensähän isoissa kaupungeissa ravintolat ovat keskittyneet jollekkin tietylle alueelle ja niin myös Belgradissa. Tämän alueen löytäminen meinaa vaan osoittautua työlääksi, mutta muutaman ohilyönnin jälkeen bongaamme paikallista gurmeeta ja mustalaismusaa tarjoavan paikan. Erittäin miellyttävä paikka ja aloitamme illallisen oluella ja jonkinlaisella snacksityyppisellä ratkaisulla. Aikaa, juomaa ja safkaa vierähtää huomattava määrä ja ruokailun lomassa seurailemme paikallista pariskuntaa, joka tanssii, juo ja laulaa erittäin iloisissa tunnelmissa koko illan. Pariskunta koostuu siis noin 50v tukkijätkästä ja parinkympin paremmalla puolella olevasta viehkeästä kaunottaresta. Keskustelu alanvaihdosta saa alkunsa, mutta tyssää siihen kun tajuamme tulevaisuutemme sisältävän kalareissuja Putinin kanssa, saksalaisen vakuutusyhtiön järkkäämiä orgioita kylpylöissä sekä loputtomalta tuntuvia limusiinikyytejä Las Vegasin yössä, kohti perkeleen tärkeitä bisnesneuvotteluita. Tehdään kaikki sitä mitä osataan. Jälkkärin kohdalla seuraamme liittyy 190cm hollantilainen herrasmies nimeltä Peter. Mies näyttää kuihtuneelta ja ojennamme hänelle ystävällisesti kaikki tähteet. Pitkät nuolaisut pitkin lautasten reunoja sinetöivät ruokailumme.

Syy minkä takia espanjalaisesta pariskunnasta menee maku on seuraava. Tilaan seurueellemme laskun ja koska ravintola on miellyttänyt meitä suuresti, lisäämme jokainen omaan osuuteemme muutaman euron tipin. Herrasmiestoimintaa kunnes tulee spanioolien vuoro. Kestää helvetin pitkään kun pariskunta pumppailee laskun ja laskimen kanssa, kunnes saan koko dollaritukun itselleni. Lasken rahat. Mitä helvettiä tässähän on tismalleen saman verran mitä laskun loppusummassa?! Tiedustelen kyyhkyläisiltä heidän matematiikan numeroitaan ja sitä mihin helvetiin kaikki tipit ovat hävinneet? Vastauksena saan sönkkäystä, käsien levittelyä ja tiedon, että oma osa on maksettu. Se mitä kuitenkin tapahtui on se, että he laskivat rahat mitä me muut olimme laittaneet, miinustivat tämän loppusummasta ja maksoivat jäljelle jääneen osan. Kunnon paskaa ja tässä vaiheessa jakaudumme aika selvästi kahteen leiriin. Vain muutaman dollarin tähden. 

Lonely planet kehuu Belgradia tämän hetken kuumimmaksi bilepaikaksi. Sitä mistä tämän luokan suuri viisaus on kaivettu, on vaikeaa sanoa, sillä syksyinen Belgrad ei todellakaan tunnu tarjoavan lähellekkään sitä mitä voisi maailman #1 bilemestalta odottaa. Okei kivoja paatteja rannassa ja muutama hassu clubi(mitä ei kuitenkaan keretty tsekata) mut täts it. Paateilla käytiin ja yhdellä oli niin satanallisen kovalla musa et sadan metrin päässäkin ois ollu vielä korvatulpat poikaa. Ravintoloitten hinnoista sen verran, että ohrainen irtoo 1-2 egellä ja  peruspihvihässäkkä about 10e. Taksien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kusettaavat hyvinkin helposti. Esimerkkinä tilanne, jossa lähdimme peräkkäin kahdella taksilla pisteestä ö pisteeseen hostelli toisen taksin maksaessa 4e ja toisen 8e. Siitäpähän.

NATO was here 1999

Sunnuntai ja ilmassa rapulaisia saksaa sönkkääviä hollantilaisia. Espanjan pariskunta ei liittynyt eiliselle pubiturneellemme ja jäljellä onkin vain teräksinen miesten joukko ryyditettynä espanjattarella. Käy miulle. Aloitamme terävästi turistikierroksella kaupungin ytimessä ja ensimmäiseksi valikoituu paikka, jota paikalliset turistioppaat eivät juurikaan esittele. Kyseessä on NATOn vuonna 1999 pommittama tv-asema, jossa kuoli 16 ihmistä. Tarina menee näin. Aseman pomo saa edellisenä päivänä tiedon seuraavana päivänä tulevista pommituksista ja kehoituksen rakennuksen tyhjentämisestä. Äijä ei kuitenkaan usko tätä ja sanoo päinvastoin työntekijöilleen, että jos ette tule töihin, on duunit tässä firmassa tehty. Kuinka ollakaan pomolla itsellään valuu sen verran lahkeen suusta ettei tule itse töihin. Suurin osa tulee töihin, BUM ja rakennus on yhden ohjuksen jälkeen entinen. Pomo pääsee oikeuteen hienoista suorituksistaan. Rakennus on vielä tänäkin päivänä siinä kunnossa mihin se pommien jäljiltä jäi, muistuttaen näin siitä mitä tapahtui.

Hän on täällä tänään

Belgrade Fortress

Tv-aseman vieressä sijaitsee yllättäen kirkko, tällä kertaa mallia ortodoksinen. Osumme paikalle kreivin aikaan  hääparin juuri astellessa sisälle. Kiinnostaa kuitenkin niin paljon, että lähdemme haneen, kuljemme ohi parlamentin jatkaen aina kohti liikalihavuutta sekä ruokaa. Safkan jälkeen taipaleemme käy kohti Belgradin linnaa, jonka yhdestä tornista tsiigailemme öistä kaupunkia ja sen valoja. Jos kainalossa olisi mimmi, voisi tilannetta luonnehtia jopa romanttiseksi, mutta abracadabra yllätyksenä kaikille, näin ei taaskaan ole. Luu käteen ja vedä siitä! Linnan pihalla sijaitsee myös armeijamuseo, mutta luonnollisesti olemme paikalla liian myöhään ja missaamme paikan, joka oli meikäläisen sightsee listalla top endissä. Näin käydä voi artistille.

Jos vaikka lihapullia ja pottumuussia

Hostellille rauhoittumaan ja tirsat ennen HUIKEAA Belgradin yöelämää. Matkalla hostellille ostan pullon paikallista herkkua, rakia, ja ennen starttia yöhön tyhjennämme pullon ja läjän olutta juomapelin merkeissä. Saavutamme lämpimän tunnelman syödessämme ylikalliita pitsoja, jotka serbipoika on meille kiikuttanut ja kuka helvetti tilasi anjovispitsan? Jää syömättä. Tiedustelemme hostellivirkailijalta paikkoja, joissa mahdollisesti olisi halloween ym. bileitä. Saamme niitä tukun ja aloitamme rundin. Ensimmäinen-täynnä, toinen-yksityistilaisuus, kolmas-sulkee puolen tunnin päästä, neljäs,viides ja kuudes-kiinni. Todellakin kannatti ottaa tukevat pohjat, sillä saapuessamme vihdoin viimein auki olevaan baariin, olemme kaikki ajokunnossa. Ok, otamme parit viilentävät ja himaan. Bullshit.

Armeijan päämaja. Naton käytti vuoden 1999 pommituksissa uraaniammuksia, minkä takia
alueet ovat aidattuja ja niille pääsy kielletty. Romahtaminenkaan ei kovin kaukana ole.

Olipa hyvä paukku!

31.10-1.11. Saat miehen kyynelin, Novi Sad

Tsekkaukset balkanin suurimpaan ortodoksiseen kirkkoon ja kohti juna-asemaa. Matka Novi Sadiin taittuu parissa tunnissa. Kyseessähän on Serbian toiseksi suurin kaupunki ja asukasluku pyörii 355 000 kantturassa(Belgrad 1,7 miljoonaa). Mistään tajuttomasta metropolista ei puhuta, mutta paikka vaikuttaa kuitenkin miellyttävältä. Kaupungin tunnusomaisimpia piirteitä ovat suuri pääkatu sekä Petrovaradinin linna

Four musketeers of Petrovaradin!

Novi Sad ja sillan jämät

Antti, when the night comes we'll WIPE OUT NOVI SAD!

Hostelli on varattu etukäteen ja nyt liikkellä ei ollakkaan aivan takki auki. Peter nimittäin kävi täällä jo pyörimässä ennen tuloaan Belgradiin ja saamme siis nauttia hänen paikallistuntemuksestaan. Hostelliksi on varattu jo Peterin aijemmin hyväksi toteama hostel Smile, joka jälleen yllättää kodikkuudellaan. Mennessämme sisälle hostelliin saamme heti seurata perheen aamutoimia aamuisessa varustuksessa vastaanoton ollessa hyvin lämmin. Meille on siis varattu oma kokonainen loosi ja Peter tuntuu olevan vuokraemännän oma kultapoika." Peter what are you doing? Peter come here! Peter who are you friends?" Vähän niinku himassa eiks je?

"Lopeta nyt se virnuilu ja AMMU SAATANA!"

Asettautuminen taloksi ja taksilla tsekkaamaan linnaa. Ei paljon kiinnosta kävellä kun taksi maksaa muutaman euron. PHYH! Itse linnalle on kyllä annettava pointsit. Ei ehkä vaikuta kaikkein mahtavimmalta tapaukselta, mutta meikäläisen Euroopan linnat-listalla kiilaa kyllä kärkipaikalle. Museo yllättäen taas missataan, koska olemme myöhässä, mutta tsekkailemme muurilta kaupunkia ja NATOn pommittamaa siltaa.

Käy miulle

Hyvä meininki ja aloitamme hostellilla normaalit iltatoimet. Vähän bisonshooffenia ja muutama terävä kyytipoika niin johan alkaa kieli taas kääntyä eri tahtiin. Nauramme vedet silmissä kertoessamme oman elämämme pohjakohdista. Piru notta on hauskaa kun liikkeellä on pelkkiä äijiä(kaikki espanjalaiset luovuttivat jo Belgradin jälkeen)! Pullot kilisevät iloisesti ja juttu lentää mitä mukavimmalla tavalla. Peterkin meinaa paskantaa housuunsa avatessaan keittiön oven ja nähdessään suihkun raikkaan Freekin pelkät kaljatölkit kulkustensa suojana. ARRGGHH, pelon sekainen huuto ja paniikin omainen "mistä täältä pääsee ulos" reaktio. YKKÖSTÄ! Melu kämpässä alkaa olla siis aika infernaalinen ja pian saammekin seuraksemme vuokraleidin."What is this? This can't be true! My apartment is destroyed! Where's Peter? PETER!" Yritän vakuutella tädille, että homma on hanskassa ja aamulla kämppä on alkuperäisessä asussaan. Peter Kusisukka on koko tämän episodin ajan oven takana piilossa kunnes hänet vihdoin viimein paljastetaan kolostaan. Pientä punastusta nähtävissä herran kasvoilta.

Kaikki viisi pojankloppia alkavat tässä vaiheessa olla aika totaalisen jurrissa. Suoraan sanottuna kaikkien muistikuvat illan kahdesta baarista ovat kohtuullisen hatarat. Tapahtuu asioita, joista kerrotaan vain Kalle lehdissä, tapaan Serbialaisen neidon, jonka ranteeseen on tatuoitu Suomi ja ajan yksin taksilla nuppi tukossa pitkin Novi Sadin yötä. Erittäin onnistunut ilta siis, joka jälkeenpäin on saanut jo legendaarisia sävyjä.

Junaromantiikkaa

Aamulla siivoamme kopin ja puolet porukasta on  edelleen Emmauksen tiellä. Sven ei muista millään kuinka haukkui puoli baaria homoiksi ja kävi tuuppimassa serbialaista yhdistelmäjääkaappia kysellen haluja matsille. Onneksi joku meidän porukasta osasi taltuttaa homman. Ennen junaa nappaamme vielä purilaiset, laukut täyteen naurettavan hintaisia savukkeita(about 1e/aski) ja muuta pikkupurtavaa. Matka sujuu erittäin nopeasti minun, Svenin ja Peterin osuessa sattumalta serbialaisen ja unkarilaisen mimmin kanssa samaan hyttiin. Höpöttelemme kaiken maan ja taivaan väliltä ja tunnelma on välitön. Välittömyyttä omalta osaltaan auttaa rakia pullon jämä joka tuhotaan matkalla. Onnistunut reissu ja näitä lisää!

Saturaatiopiste

Perkeleen kallis diili takataskussa kohti cock-tail baareja

Jossain välissä reissua tulee väkisin olo, että ei vaan jaksa kokoajan juosta pää kolmantena jalkana ympäri mestoja. About 2,5kk on takana ja viimeinen neljä viikkoa on todellakin tehnyt mieli elää seesteisemmin. Välilä onnaa, välillä ei. Kiinnostus juosta samalla tavalla ravintoloissa ja uuden karheus ovat tipotiessään. Mutta tämähän ei välttämättä ole huono asia vaan tuntuu mukavalta huomata, että Budapest alkaa tuntua kodilta. Jos siis jo aijemmin vitutti lukea tätä voit siirtyä vaikka tänne.

11.10. Pakki päälle ja rukkaset naulaan

Unkarilainen RemonttiReiska

Pukubileet kiinnostaa jostain syystä aina erittäin paljon. On niin satanallisen rikas ja seksikäs olo kun vetää vanhan yo-puvun niskaan, joka tottakai ostettiin (mahan)kasvun varaa silmällä pitäen. Liituraita on todellisen bisneksen tekijän valinta ja ainut asia mikä todella häiritsee on se, että vyö ei natsaa kenkien väriin. EI!! Olen siis juuri saapunut ystäväni Svenin asunnolle ja pojat pitävät pienen pikapalaverin siitä voiko koko jätkää ottaa mukaan samaan porukkaan. Riski kasvojen menetyksestä päätetään kuitenkin ottaa tarjotessani kierroksen halvinta mahdollista votkaa. Toimii aina. Istumme pienen pienellä poikaporukalla nauttien vasaralla avatusta punaviinistä ja seurapeleistä, joissa ainoana maalina on saavuttaa hyvä pukutunnelma(=hymyilevä, keskusteleva, hennon humalainen). Japanissa vai olikohan nyt Kiinassa muuten arvostetaan kovaa alkoholin sietokykyä puhuttaessa korkeamman tason bisnesneuvotteluista. Pakko siis harjoitella.

Lisää lämpöä koppiin!

Pohjatyö iltaa varten on tehty ja siirrymme totaalisen hirveänä paikkana pitämääni B7 ravintolaan. Pari kertaa on siis kaljahanoja täällä tyhjennelty ja ei paljon hyvää sanaa voi sanoa. Kusista musaa ja mitäänsanomatonta meininkiä. Puvut kuitenkin kompensoivat tilannetta ja vaikka bileiden nimi on "johtajat ja sihteerit", on vain harva osannut varustautua oikealla tavalla. PHYH! ja luon halveksivia katseita verkkaripelleihin. Tuttuja on kuitenkin reippaasti paikalla ja homma toimii kohtuu kivasti. Illan paras osio saa kuitenkin alkunsa pukuun varustautuneen henkilön x kanssa. Tarinan nimi on Pakki päälle.

Arthur ja Nils suomalaisten laatujuomien äärellä.
"Gutte Scheisse!"

Sillon kun oon helvetin nälissään syön näin.
En sillä, että pettyny oisin.

Olemme Riston(kutsuttakoon herra x:ää nyt näin) kanssa B7:ssä ja kun kuulemme kolmannen kerran Shakiran Afrika kappaleen, alkaa riittää ja siirrymme pieneen pubiin vastapäiseen rakennukseen. Ehkä hieman ylipukeutunut olo kun paikalliset rantojen miehet nojailevat pöytiin jossain hämärän ja valon rajamailla. Tunnelma on kuitenkin huomattavasti edellistä paikkaa miellyttävämpi ja päätämme hiljentyä hetken oluen sekä naisten parissa. Kontakti vastakkaiseen käynnistetään huolettomalla keskustelulla baaritiskin tuntumassa. Tietäen kohdanneensa vertaisensa herrasmies Risto jättää suomipojan kahden viehättävän unkarilaisen naisen seuraan, aloittaen oman kalastuksensa eri apajalta. Molemmissa kohteissa pitkäveto pienin panoksin tuottaa tulosta ja siirrymme tunnin-parin jälkeen takaisin B7:ään. Itse olen liikkellä lähinnä lippa-vieheitä käyttäen, Riston troolatessa isoilla verkoilla. Mimmit vaihtuvat pöydässä ja äijä on todellakin liekeissä. Liekkö syynä törkeän tyylikäs puku vai mikä, mutta loppuillasta mies on todellisessa nesteessä pyöriteltyään lusikkaansa turhankin monessa sopassa. Tapahtumat voi tulkata seuraavasta keskustelusta, ihan vaan hyvänä esimerkkinä.

"Okei meillä on kaks suihkuu nii voidaan käydä
yhtäaikaa."

Risto:-Do you know the name of the hungarian girl I met yesterday?

Finnish bachelor:-No

Risto:-Ok, shit. But you have her friend's number?

Finnish bachelor:-Yes

Risto:-Do you have her facebook?

Finnish bachelor:-Yes. Let me guess you did some unprotected fun?

Risto:-No, I made her cry.

Finnish bachelor:-?

Risto:-I broke her heart. It is a long story. Ok I will tell you.

Mona the french girl helped all night to make the hungarian girl (let us call her Honey) jealous and it worked perfectly. But when the lights where turned on you the other guys and Honey went out first.

I stayed a few more minutes with Mona inside and then I kissed her. Ok until here but then we went out and she kissed me again all the time. So honey saw that then I walked into Honey and she grapped me on my tie and pulled me aside. She was very very disapointed and was crying a bit. She told me that she trusted me and that she can never trust a guy again now

Finnish bachelor:-Ouh fuck.

Risto:- Wait that is just the beginning. She said that I already had her and that

she was willing to sleep with me but I fucked it up so in the meantime

Kotimme hengetär Daniina.

Mona went away with some hungarian guys during the time I was arguing and appologizing with Honey. Mona came back so i thought ok it will be more difficult to convince Honey to sleep with me than Mona so I said goodbye to Honey and went away with Mona. But now it comes. We where kissing all time and everything was going perfect. So I told Mona to go home with me and she wanted to but we took the wrong metro and drove metro for 1,5 hours.

Finnish bachelor:-Wtf?!

Risto:-Finally we arrived at Blaha Lujza where I lived so I told her come on we are going out here.

And now prepare yourself. You know what she did ?

Just before the metro doors closed.

Finnish bachelor:-?!?

Risto:-She went back into metro, smiled and drove away.

And I was standing there 7 in the morning alone. Fucked up night.

Finnish bachelor:..

15.-18.10 Turismin ytimessä

Kalastajan linnakke ja GAME OVER!

Kirkot ja museot ovat aina olleet sydäntäni lähellä. On niin mahtavaa kiertää suurkaupunkeja ja lukea vaiherikkaista kirkkohistorian käänteistä, joita Euroopan kaikki kolme miljoonaa kirkkoa tarjoavat. Myös museot, joiden aiheet käsittelevät esimerkiksi Unkarin leipureita 1300-luvulta vuoteen 1584 kiinnostavat todella paljon. Koska en vielä ole tähän hedelmälliseen aiheeseen päässyt juurikaan pureutumaan, nään tilaisuuteni tulleeni saadessani äitimuorin ja hänen miesystävänsä vierailulle.

Mitäs täällä nyt oikeastaan onkaan turistille nähtävää? Jos sattuu vilkaisemaan turistibrosyyreitä, tarjovat ne kosolti paikkoja, mistä voi oman kiinnostuksen mukaan valita mieleisimmät kohteet. Tarjolla on mm. puisto täynnä neuvostoajan patsaita ja monumentteja, linna, parlamentti(joka muuten on pirun komea mökki!), St. Stephen’s basilica katedraali(kolmanneksi korkein rakennus Unkarissa, tärkein kirkko), Sankarten aukio, terrorimuseo, kylpylät, Gellertin nyppylä, Dohány street synagogue(Euraasian kolmanneksi suurin synagooga) suuri kauppahalli sekä muuta satunnaista tavaraa kuten kauppakeskusta ja keskustan kuherrusta. Reissumme alkaa lentokentältä.

Itä-Suomen vahvistukset

Lentokentältä Budapestin ytimeen pääsee kohtuullisen vaivattomasti julkisilla. Taksihintojen pyöriessä 20 euron kantturassa ja sen paremmalla puolella, pääsee julkisia käyttäen parilla kolmella eurolla keskustaan eikä ajassa ole eroa kuin korkeintaan puoli tuntia. Hintatietoisena kuluttajana käyn siis hakemassa muorin ja miesystävänsä kentältä ensin paukuttaen metrolla ja sitten bussilla. Googlemaps auttaa jälleen tässäkin asiassa ja etsimällä reittiohjeita julkisille, löytää varmasti perille. Ihanaa ja haen matkalaiset kentältä.

Suurena kysymyksenä turisteina turistin luokse tulleilla on tietenkin, missä ovat parhaat paikat syödä ja mitä täällä kannattaa nähdä. Ensimmäisenä esittelen toki kusisimmat vaihtoehdot ja prameat bisnespaikat jätän tuonnemmaksi. Hieno valinta ja siirrymme ratikalla Oktogonilta kohti Széll Kálmán tériä(entinen Moskovan aukio). Vaikuttaa järkevimmältä valinnalta koukata tätä kautta ratikalla niin näkee samalla kaupunkia, Margit saaren ja vähän Budankin puolta.‎ Pysäkin vierestä löytyy kauppakeskus, minkä kuitenkin passaamme ja siirrymme Marxim-ravintelliin, jossa on tullut jo aikaisemminkin vierailtua. Hyvää safkaa halvalla ja mukava atmosfääri(soviet union revisited), mutta vittumaisen pitkät odotusajat. Ok ja seuraavaan kohteeseen.

Yksi ainakin meikäläisen mielestä kiinnostavimmista nähtävyyksistä on Budan puolella sijaitseva linna ja sen sisäpihalta löytyvä Kalastajan linnake sekä Matiaksen kirkko. Myös Hospital in the rock löytyy kyseiseltä alueelta. Turistikamaa ja myymälöitähän paikka pullistelee liikakin, mutta pitäähän ne mangneetit itse kunkin saada ostettua. Kierrokset hanskaan ja menoksi kohti himaan.

Seuraavana päivänä jatkamme samaa varmaa hyväksi havaittua turistista linjaa. Elämme sunnuntaita ja olen saanut kuuman vinkin, että jossain sankarten aukion tuntumassa on isohkot kirpputorihuminat, mutta paskaanhan sitä poljetaan ja emme joko löydä häppeningiä tai koko homma on vitsi, koska näemme vain kourallisen kojuja. PHYH! Tästä luonnollinen siirtyminen kohti West Endin helvetillistä kauppakeskusta(yli 400 liikettä) ja tyhjin kassein kohti terrorimuseota.

Terror Háza

Terrorimuseo on yksi kiinnostavimmista kohteista meikäläiselle mitä Budapestistä löytyy. Unkarin kahta veristä aikakautta esittelevä rakennus imee sisäänsä mm. panssarivaunun ja kellarit, joissa kuulustelut käytiin vähintäänkin kyseenalaisin metodein. Auschwitzille ei vielä pärjätä vaikuttavuudessa, mutta samoja tuttuja piirteitä löytyi, kuten seisomaselli ja vankien nauttimat massiiviset ruoka-annokset(490kcal päivä). Historiasta ja eritoten sotasävytteisestä kiinnostuneille käymisen arvoinen paikka.

Täs myö kirjatahan siun tiiot ja sit myö kuulustellahan
sinuu joitan vuosii. Ehkä kymmenen.

Kylpyläkulttuuriin on totta munassa tutustuttava, koska puhutaan kuitenkin kaupungin yhdestä tärkeimmästä turistivetonaulasta. Valintana tällä kertaa Szechenyi, joka on tähän asti käymistäni kylpylöistä miellyttävin. Voin suositella ja odottelen erityisesti talvipakkasia kun pääsen tammikuussa nauttimaan +38 vedestä ulkoaltaalla pipo päässä, talviauringon heijastellessa Ray Baneistani. Illan tullen ruokailemme Trófea Grill Étterem-ravintellissa, jossa kokki paistaa valitsemasi määrän lihatuotteita tiskistä. Muutenkin homman nimi on seisova eli juoma ja ruokapuolta naamaan niin paljon kuin napa vetää. Viikonloppuna hinta vajaan pari kybää, viikolla vajaan puolet tästä. Maanantaina rennot kävelyt kaikkein kovimmalla rysä-alueella, Vaci utcalla ja tsekkaukset kauppahalliin sekä satunnaisiin kuppiloihin. Tiistaina saatot lentokentälle ja paaluu arjen huminaan.

18.10 Von Herzen Brothers&Pain of Salvation at A38

VOB@A38

A38:lla on tullut jo pyörähdeltyä aijemminkin, mutta kunnon tiukkaa livebändi olin jäänyt silti kaipaamaan. Homman nimi on siis Pain of Salvationin kiertue, jota lämppää kotikunnailta tutut veljekset Von ja Hertzen. Lipun hinta on kohtuullisen kova(reilu 20e) paikalliseen tulotasoon nähden, mutta silti sali on lähes täynnä. Normaalisti bändit eivät näillä leveysasteilla aloita sovittuun aikaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja VOB nousee lavalle klo 2100. Ja kyllä taas saundit potkii ei voi muuta sanoa. Jätkät ovat erittäin hyvässä vireessä ja kuulostaa paremmalta kuin laikalta kuunneltuna. Kyllä, näin sen pitää mennäkkin. Lämppärin jälkeen siirryn pellolle mirhamille ja tapaan Suomen suurlähetystön mimmejä. Erittäin miellyttävää seuraa ja siirrymme punaviinille alakertaan seuraamaan pääaktia, Pain of salvationia.

Pain of Salvation

Meikäläisellehän ei ole k.o. bändistä juuri mitään hajua etukäteen. Olen kyllä kuunnellut muutaman laikan läpi, mutta sillä nyt ei vielä kuuhun mennä. Yllätynkin erittäin positiivisesti kun bändi aloittaa settinsä viimeisimmän Road Salt 2 albumin ehkä vahvimmalla vedolla, "Softly she cries"-virrellä. Saundi on levysaundia hevimpi ja kuinka ollakaan on punttini saava taas lepattaa. Syvempää jauhantaa tästä nyt on turha tehdä ja voin vain todeta, että keikan ansiosta bändistä tuli juuri uusi kovin tällä hetkellä-artistini.

22.10 Liputuspäivä

"Saanks mie vähän hymyillä ku toi ottaa kuvan."

Ei millään hyvällä, mutta ESN:än järkkäämät bileet ovat yleensä Ahterin Kimmosta. Ideat ja tarkoitus ovat varmasti hyvät, mutta ei vaan toimi sori. Olen kuitenkin taas menossa yhtiin näistä, koska tuttuja hemmoja tapaa roppakaupalla ja mikäs sen mukavampaa. Lämmittelemme ESN Flag partyihin parilla kotibileillä, joissa molemmissa on about 40 ihmistä. Ei vielä kuitenkaan päästä niihin mittoihin, missä käytiin muutama viikko sitten kun samaan kämppään survoutui 60-70 ihmistä. Siinä oli jo tunnelmaa, mutta ystävällistä sellaista.

Ensimmäiset bileet ovat lyhyestä virsi kaunis ja täynnä espanjalaisia. Myöhemmin kuulen, että himinät päättyvät siihen kun tuolit lentävät läpi ikkunoiden ja spanioolit hyppivät ympäri kämpää laittaen mm. parisängyt uuteen uskoon. Ok, itse oisin tässä vaiheessa hirttänyt pojat munista kattoon. Toiset pailut ovat huomattavasti miellyttävämmät ja saan mm. ensimmäisen kontaktini naiseen koko reissulla kun hollannin mimmi tarttuu vasempaan pyykkinaruuni ja koristelee sen Suomen lipulla. Loppuhuipennus on lähellä.

Filter Club. #1 rokkiräkälä.

Itse bileet ovat sitä mitä aina nyt yleensä. Helvetin pitkät jonot sisälle, kusinen 2cl tervetuliasmehu rupisinta laatua ja v-mäisen pitkät odotusajat tiskillä. Tack inte ja siirrymme jonnekkin toisaalle nauttimaan rupisesta pubikulttuurista, paksusta sikarin savusta ja halvasta Dreheristä. No Disco for me.

Finnish Businessmen

Lisää vieraita pukkaa ja tuntuu, että aika häviää jonnekkin mustaan aukkoon. En voi käsittää mihin se kaikki häviää. Moralisoida voi tietysti vähän, että se häviää kurkusta alas, mutta tämäkään ei ole koko totuus. Olen lopettanut miettimisen jo aikapäiviä sitten ja keskittynyt flowhun, joka sisältää marleytä ja pitkiä, venytettyjä hetkiä kynttilän valossa.

Herrat TeurastajaTarnanen ja LongJohnJones siis tulevat kylään ja nyt olen jo niin sisällä flowssa, että annan pojille vain ohjeet kuinka tulla metrolla perille ja täts it. Jätkien vierailu sisältää aika peruskauraa eikä sinäänsä mitään uutta ole tarjolla mitä ei olisi jo jossain muodossa olisi tullut kerrottua, joten tyydyn vain toteamaan, että viikko koostu samoista turistimestoista, ravintoloista ja meiningeistä, mitä nyt koko syksy on tullut harrastettua. Gellertin kylpylä on ainut uusi kokemus ja miehinen sellainen kun hikoilemme altaassa ja katsomme kun paikalliset Láslot tepastelevat munasillaan altaalta toiselle lukien välillä Iltalehteä. Homoilu on miesten hommaa.

Seuraava päivitys on tuleva nopealla aikataululla ja siinä käyn läpi espanjalaisten petollista luonnetta, pommituksia ja monikansallista autoilua. Kaikki oleellinen alkaa olla Budapestistä kerrottu ja normaalin arjen jauhaminen maistuu itsellekin puulta. Kertaus on opintojen äiti, mutta pohja se on miunnii säkissä.