Romania - Roadtrip in Transylvania

Targu Mures

Olemme suunnitteleet Romanian reissua jo pidemmän aikaa hollantilaisen ystäväni Peter Kruikin kanssa. Yhteisiä kokemuksia on niin Serbiasta kuin Slovakiastakin ja koska sävelemme soi niin kaunihisti yhteen jatkamme sarjaa Romaniaan sijoittuvalla roadtripillä. Reissuun valmistaudutaan poikkeuksellisen hyvin ja reittisuunnitelma, autonvaraus kuten myös pari ensimmäistä hostellivarausta tehdään etukäteen. Oheisesta kartasta voi tutkiskella suoritettua reittiä ja jutun lopusta tsekkailla videota reissusta.

Transylvania Roadmap(googlemaps)

To 15.12. Targu Mures, kotiruokaa ja ensipuraisu kulttuurin

Lennot Budapestistä Targu Murekseen pyörivät naurettavissa hinnoissa. Jos olisimme varanneet lennot muutamaa viikkoa ennen lähtöä, olisimme pulittaneet tiketeistä 10 egen verran, mutta koska olemme aivan normaalisti liikkeellä viime tinkaan, kärsimme lennosta 30e per nuppi. Junalipulla hintaa olisi ollut noin 40e ja matka-aika palttiarallaa 7-8h pidempi. Ensimmäinen kokemus Wizzairista ja hyvin tuntuu homma toimivan. Ei mitään ylimääräistä tuhnua kuten kahvitarjoilua tai matkalaukkuja ruumaan vaan rehdisti pelkkä lento sikamaisen pienellä jalkatilalla. Puntimpien jätkien kannattaakin varata paikat hätäuloskäyntien kohdalta niin voi hengittääkin lennon aikana.

Iltapäivä ja saavumme kohteeseen, Pete muovikasseineen ja minä punaisen Marlboro laukkuni kanssa. Olemme onnekkaita, että mukanamme on paikallinen mimmi nimeltä Antonia, joka nyt sattumoisin on meidän kanssa samoilla kursseilla ja menee sopivasti vielä samalla koneella kotiinsa. Kullanarvoista paikallisinfoa siis tarjolla. Kamat ja lössi Antonian ystävättären pirssiin ja menoksi.

Kotiruokaa parhaimmillaan

Laihoilla pojilla alkaa olla jo nälkä. Aamuinen pekonisetti ei valitettavasti riitä koko päiväksi ja Pete alkaakin nähdä jo pikku-ukkoja kun istahdamme Antonian kotona pöytään. Pöytä katetaan wursteilla, potuilla, pavuilla ja muilla kotitekoisilla herkuilla. Olo on kuin pikkupojilla, jotka päivän leikkien jälkeen palaavat äidin helmoihin päivälliselle. IhaNaisen ruokailun jälkeen muutamat hörpyt 35 vuotiasta palinkaa ja linnoitautuminen sohvalle kahvikupposen ääreen. Keskustelu pyörii niillä sekä näillä akseleilla ja puimme mm. Romanian presidentin viime aikaista ostosreissua, jonka aikana hän tokaisi ettei kenenkään pitäisi ostaa mitään mikä on peräisin Alankomaista(Suomen lisäksi ainut maa, joka vastusti Romanian liittymistä Schengen-sopimukseen). Safkan jälkeen nokka kohti hotellia, pieni sightsee touri ympäri Targu Muresta ja luonnollisesti ravintolakierros(safkalla ryyditettynä-->). Muutama miellyttävä kuppila vielä perään ja levyasentoon.

Pe 16.12 Hit the road Dacia - Sighisoara, Brasov!

Vituttaa herätä herätyskellon ääneen. Rakastan rauhaa ja levollista tunnelmaa eikä siihen todellakaan kuulu herätyskello tai 0700. Meikäläisen tulevaisuudessa perustamassa Anzi-valtiossa kaikki herätyskellot RÄJÄYTETÄÄN! Joka tapauksessa nautimme kokin meille tilauksesta valmistaman aamupalan ja hyppäämmme Antonian kyytiin, joka heittää meidät lentokentälle. Kiesin avaimet hanskaan välittäjältä ja Romanialaisen autoteollisuuden terävin kärki Dacia, uhkuu voimaansa, josta saa uutenakin maksaa huimat 8000e. WROOM! Hintaa pirssin vuokrauksella neljäksi päivää on 90e(plus 50e siitä, että palautamme eri kaupunkin mistä vuokraamme).

Ennen reissua on kuultu taas jos ja vaikka minkänäköistä tornaria siitä, että auto on yleisin kulkuväline heti hevosen jälkeen, mustalaiset vievät sukatkin jalasta ja isotkin autobahnat muistuttavat kinttupolkuja. No ei aivan nyt näinkään. Hevosia kyllä liikkuu teillä, teiden kunto on välillä mitä sattuu ja mustalaiset pyörivät siellä täällä, mutta kaikki tämä kuitenkin siedettävässä suhteessa. Liikenne ei ole läheskään niin kaoottiista mitä odotimme ja ajo luistaa koko reissun ajan moitteettomasti. Mustalaisista on sen verran sanottava, että jos on meillä koto-Suomessa yleisesti ottaen negatiivinen asenne heitä kohtaan niin niin on täälläkin. Kuulemmepahan myös reissun aikana vanhalta naiselta tokaisun "where is Hitler now when we need him?". Ja alta vähän mallia miten poliisi hoitaa hommat mustalaisopettajien kanssa.

Vaikka ilma on pilvisen sateinen, on silti miellyttävää painella pitkin baanoja, koska maisevat ovat a) erilaisia ja b) miellyttävää katseltavaa. Matkan ensimmäinen määränpää on Sighisoara. Tämä Unescon maailmanperintö listaltakin löytyvä keskiaikainen linnoitettu kaupunki ei hurmaa massiivisuudellaan, mutta vanhan pikkukaupungin fiiliksen voi aistia. Kävely hoodeilla, parit museot, linna ja DaciaTheDevilin nokka kohti Viscriä.

Matkalla Viscriin

Nyt päästään asiaan. Vaihdamme kestopäällysteen pienempään sivutiehen, missä haisee lanta ja jossa vauhti rajoittuu väkisin 30-40km/h tienoille kanojen, kuoppien, mutkien tai jonkun muun tuhnun takia. Tunnelma on kuitenkin kohdallaan. Autossa pauhaa jo toiseen kertaan Antonian antama mustalais-laikka, josta alkaa jo tarttua muutamia fraaseja puhekieleen. Duunaamme volyymin tappiin ja ihailemme pilvien välistä pilkottavaa aurinkoa, lammaslaumoja ja sikoja.

Saavumme Viscrin kylään ja kura lentää. Tarkoitus olisi käydä tsekkaamassa linnoitettu kirkko, mutta saavuttuamme paikalle huomaamme porttien olevan kiinni. Kosketus paikalliseen vanhaan rouvaan kutienkin saadaan hänen tarjotessa meille kutomiaan päähineit, sukkii yn. muit rättei ja lumppui. Taskusta polttaavat vaan 100 lein(1e=about 4 leitä) setelit sekä muutama pienempi banknote ja koska emme omaa vaihtorahaa, pystymme ostamaan vain yhden pipon(jonka Pete tietenkin haluaa). Viscri onkin tunnettu lähinnä käsintehdyistä tavaroistaan sekä kirkosta. Neuleita tarjonnut täti viittoi jotain, että jos haluamme vierailla kirkossa tarvitsemme avaimen kahvilasta, mutta kärsimättömiä kun olemme, luistamme tästä kohteesta. Seuraavana kartaltalta löytyvästä Daciasta ei ole paljon sanottavaa. Kaupasta sipsit haltuun ja kohti Rupiaa, Harmania sekä Brasovia. Kahdesta ensimmäisestä missaamme linnat koska toinen näyttää vain läjältä kiviä(Rupia) ja muutenkin on kiire jo seuraavaan paikkaan(Harman), jossa olemme kuitenkin sen verran myöhässä, että kirkko on jo kiinni. Kiitos.

Dacia

Rupia

Brasov. Piru notta ois menny aikaa taas tuntisotalla enemmän jos ei olisi luurissa ihmettä nimeltä gps. Suunnistaminen pimeässä, kohtuullisen vilkkaassa noin 300 000 asukkaan kaupungissa sujuu ilman yhtäkään ylimääräistä mutkaa ja simbsalabimbou olemme Kismet Dao hostellilla. Vaikuttaa, että olemme jossain persesilmässä kaukana ytimestä, mutta myöhemmin selviää, että olemme aivan huulilla. Hieno homma ja hollantilais-suomalainen konsertti "kuka helvetti kuorsaa niin kovasti" voi alkaa.

The Black Church

Yöelämä ja ravintolat. Kuulostaako jo tutulta elementiltä meikäläisen reissuilla? Tottakai kuulostaa vai mitä ajattelitte tehdä vieraassa kaupungissa yöllä? Kävely rantabulevardilla? Kiipeäminen vuorelle, josta harmaa karhut käyskentelevät alas yöaikaan vai kenties katsaus taide- ja kulttuuritarjontaan? No okei viimeiseen vaihtoehtoon otetaan pieni sipaisu ja nautimme joulun valoista sekä tsekkaamme Black Churchin. Pubeista hevidiggarin makuun voin suositella Music Pubia pääkavelykadulla sekä Rockstadtia Kismet Daon välittömästä läheisyydestä.

La 17.12 Sinaia, Rasnov ja viekää tuhkatki pesästä!

Peles

Aamu ja tyrkimme kamat kyytiin. Tarkoituksena on ahmia kaksi linnaa ja suunnata lopulta Sibiuhin yöksi. Ensimmäisenä naputtelemme koordinaateiksi Sinaian. Mutkaa mutkan perään ja nousuja pitkin vuoristoteitä. Saavuttuamme Sinaian on opastus linnalle luokkaa äärimmäisen kusinen. Autoillessamme ylös 7km pitkää serpenttiinitietä kyselemme toisiltamme kysymystä "kuka ääliö rakentaa linnan tänne?". Luntakin alkaa tuputtaa puolen välin tienoilla ja linja-autossa on tunnelmaa. Alkaa jo naurattaa kun loppua ei tunnu tulevan millään, mutta tuleehan se pirulainen sieltä. Mutta missä on linna? No se on kuulemma seittemän kilsaa alas päin ja täällä on vaan tämmönen hiihtokeskus. Oolsprait, pikavisiitti pienessä kirkossa ja takaisin alas.

Ymmärrys minkä takia ratsuväki on ollut pelottava elementti kentällä tuli selväksi. Kokoa nimittäin on.

Lyyti aloittaa jälleen kirjeensä rakkaalleen kun saavumme Peleș-linnan pihaan. Kyseessä ei ole niinkään sotilaskäyttöön suunniteltu linna vaan enemmänkin metsästysmaja ja loma-asunto. Kuvat puhukoon puolestaan ja matkalla autolle Pete ostaa lampaan-nahkan tulevaa playboy uraansa silmällä pitäen ja minä parin tossuja myöskin kategoriasta lammas. Kyseisen ostosreissun jälkeen vapautan itseni kuljettajan tehtävistä ja maallisesta mammonasta hävittämällä rahapussini. Tämän tietenkin huomaan vasta tunnin päästä tapahtumista kaivellessani lompsaa Rasnovin(linna pirun komealla paikalla) pihalla. Goodbye ajokortti, luottokortti ja kelan sairasvakuutus. Tarkoitus oli alunperin, että käymme tsekkaamassa myös niin sanotun Draculan linnan samana päivänä, mutta koska  Rasnovkin juuri sulki ovensa, voi Branin linnankin kuvitella tekevän niin. Yksi yö lisää Brasovissa siis. Ilta vierähtää Rockstadissa death ym. muun metallin parissa paikallisten bändien vetäessä laajan kattauksen covertavaraa. 4 litraa kaljaa 10 euron hintaan tuntuu myös sopuratkaisulta.

Rasnov

Su 18.12 Bran, Fagaras, Sibiu

Kruik uhkailee edellisenä iltana, että huomenna pirssi lähtee Kismet Daon pihasta 0800. Paskan Mariat ja kellon soidessa äijä heittää leijan kääntäen samalla kylkeä. 1130 ja revin Peten puoliväkisin punkasta ylös. Pikaiset aamutoimet ja kohti Branin linnaa. Keli hellii meitä ja saavumme yhteen turismin täytteisimmistä linnoista koko maassa. Markkinointi on siis tehnyt työnsä ja imee kaikki mahdolliset mehut Bram Stokerin Draculasta, joka sijoittuu tänne. Tsekkailut ympäriinsä ja kumit vasten tietä.

Näkymät Branin linnalta

Läpi kylien ja Fagaraksen käy tiemme, jossa yllättäen vierailemme linnassa. Illan päätepisteeksi valitsemme Sibiun, joka osoittautuu mukavaksi pikkukaupungiksi. Joulun huminat ovat ylimmillään ja niinkun nyt lähes kaikissa Romanian kaupungeissa/kylissä on jouluvaloja turkasen paljon. Ravintolapuolesta huomautus, että jokahinen, jossa käymme ovat jollain tavalla miellyttäviä. Kaikistä neljästä paikasta hohkaa rock. Aamuneljän aikaan molempien mahalaukut huutavat totaalista tyhjyyttään ja käytämmekin noin 45minuuttia avonaisen kaupan/mättöpaikan metsästykseen. Ensimmäistä kertaa tulee kebabrullan sisässä perunoita vastaan.

Ma 19.12 Cluj
Onneksi otin vielä illan viime metreillä muutaman viskipaukun kyytipojaksi niin tietää näin aamusellakin vielä mitä on nauttinut. Hitaus on hyve kun keräilemme itseämme pikkuhiljaa kohti autoa ja katsastamme päivän reittisuunnitelman. Autoilua on tuleva seuraavan kuuden tunnin ajan ja tiemme käy läpi länsi-Romanian karpaattien, läpi rupisten ja mutkaisten teiden kohti maan yhtä suurinta opiskelijakaupunkia, Cluj-Napocaa. Valitsemamme reitti tuntuu olevan maan rekkaliikenteen suosiossa kohdatessamme muutaman kilometrin jonon, joka onneksemme menee kuitenkin vastakkaiseen suuntaan.

Perille pääsemme noin klo 2000 tietämillä. Tankki täyteen löpöä, pikku putsailut ja kärry takaisin firmaan. Ensisilmäys kaupunkiin miellyttää jälleen ja oikeastaan olen näissä matkailuasioissa niin kaikki ruokainen, että valittamisen arvoisia kohteita on hyvin niukassa. Kaikista löytyy edes jotain hyvää, jos ei nähtävyyttä niin sitten joku mukava kuppila. Olemme kuitenkin nyt Peten kanssa risteyskohdassa. Miehellä on tiettyjä asioita hoidettavanaan ennen parin päivän päästä koittavaa kotiinpaluuta Amsterdamiin kun meikäläisellä taas on kytö vielä jäädä Clujiin pariksi päivää. Teemme päätöksen, että Pete lähtee yöjunalla himaan ja meitsi jää vielä Romaniaan.

Koditon lähdössä himaan Budapestiin

Kävelemme kohtia automaattia, koska raahahan tässä molemmat tarvitaan. Meikäläiseltä kun on kortti vielä kadoksissa niin tarvitsen pientä 150egen sponssia peteltä. Automaatilla odottaa kuitenkin yllätys - tilillä 5 euroa kyhnyräistä. No mitäs sit tehrärähän. Soittelen Suomeen ja tiedustelen pankkiasioita Peten rimpauttellessa Hollantiin josko joku siirtäisi paalua. Tunnin kikkailun jälkeen ystävämme Freek kaikessa ystävällisyydessään siirtää kahisevaa Kruikille, jota kautta myös meikäläisen parilla päivällä pidennetty loma jatkuu. Majoitun Retro Youth Hostelliin joka arvatenkin on kohtuullisen tyhjä tähän aikaan vuodesta. Muutaman tunnin kävely jouluvalojen täyttämässä Clujissa, Pete junaan ja Antti levyksi. 

Ti-Ke 20-21.12 Taksissa soi ja miks sulla on noin vähän tavaraa mukana?

Peter on helvetin mukava jätkä ja jutut menee yhteen saumattomasti, mutta välillä on mukava oleskella ihan vaan keskenäänkin. Heräillessäni puolenpäivän maissa, tunnelma hostellilla on kuollut, mutta rauhallinen. Nautin siitä. Hiljaa omassa vapaassa tahdissa pitkät kuumat suihkut ja kohti kyliä tsekkailemaan mitä kylä pitää sisällään.

Aurinko paistaa ja istahdan sisälle bluesin täytteiseen kahvilaan nauttien tuplaEsson ja punaisen Marlboron. Mieli lepää katsellessani vilinää lasin toisella puolella ja seuratessani ihmisten arkisia touhuja. Oma pyöräni polkee tänään sillä tahdilla kun huvittaa. Jos nukuttaa, nukun ja jos janottaa otan oluen. Äärettömän rentoa ja suuntaan postitoimiston pakettipalveluihin tarkoituksenani lähettää vuoden ainut joululahja. Rahaahan meikäläisellä on kaikkien pakollisten kulujen jälkeen tällä hetkellä käytettävissä 300-400 leitä(70-100e). Kädet siis ristiin halvan postipalvelun puolesta ja vienosti hymyilevä katse postin virkailijattareen. "80 lei till Finland". Oolsprait ei laitella sit paketteja, siivu olisi liian iso tästä budjetista. Hostellille ja päiväunien aika.

Ilta koittaa ja aloitan suunnistamiseni kohti ravintolaelämää. Ensimmäinen etappini on Insomnia, jossa vierailin jo eilenkin. Voin suositella erittäin lämpimästi kaikille Clujiin eksyville ja jos johonkin haluaa verratta, on Budapestiläisessä Szimpla Kertissä hiukan samaa tunnelmaa. Hyvää musaa, livebändejä, halpaa(1-1,50e) bisonshooffenia ja letkeää tunnelmaa. I'll love it. Opiskelijoita kaupungissa on vielä riittämiin ja tästä tietoisena käyn tarkaselemassa muutamat kampusten läheiset baarikadut. Pubeja/bilepaikkoja keskustan tuntumasta löytyy oikein sopiva määrä ja laatu miellyttää niin pienemmissä kuppiloissa kuin clubimaisemmissakin ympäristöissä.

0130 ja istuskelen viimeisenä asiakkaana Ce? pubissa. Nautiskelen parit viskit rauhalliseen tahtiin ja annan oman arvioni baarimestarin uudesta sieluntuotteesta. Hapahko maku ja peukku sinetöi mielipiteeni CockTailin laadusta. Kysyn parit menovinkit, saan kutsun huomiseen kuinka väännät blood maryn-tilaisuuteen ja nostan kytkintä. Pubit alkavat tältä illalta riittää joten siirryn opiskelijakerhoon nimeltä Janis. Pari jätkää nojailee pitkin seiniä, yksi heittää laattaa ja epätoivoisia iskuyrityksiä siellä täällä. Olen tullut kaltaisteni pariin ja tilaan oluen. Erona Budapestin opiskelijakinkereihin on se, että musiikkitarjonnasta vastaavat lähinnä rock ja pop artistit eivätkä mitkään goddamn DavidGuettat ja BitPullit. Hieno tunnelma ja siirryn pöytään jutustelemaan paikallisesta opiskelijakulttuurista. Juttu soljuu jägerihanan kanssa samaan tahtiin ja tovin jälkeen otamme taksin ja siirrymme kohti seuraavaa luolaa.

20 lein sisäänpääsy saa hymyn hyytymään hetkeksi huuliltani ja hukutan epätoivoni tanssilattialle robottimaisesti nytkyen, koittaen peitellä olemattomia tanssitaitojani. Ei onnistu ja ilmeisesti myös ystäväni huomaavat sen ja otamme jälleen pirssin allemme siirtyen kohti seuraavaa ravintolaa. Nyt saavumme mieleiseeni mestaan miljöön ollessa hiukka rupinen, pubimainen mutta suuremmassa mittakaavassa. Partaveitsillekkin löytyy oma tila. Jägereitä ja olutta aina viiteen asti kunnes unen tulo alkaa olla väistämätöntä.

Keskiviikko klo 1400 ja aika tulisesti marinoitu olo. Päivä menee lähinnä nukkuessa, baareissa chillaillessa(sisältäen blood mary presentaation) ja junaa odotellessa, joka lähtee kohti Budapestiä 0300 jotain. Hintaa tälle yhdensuuntaiselle ihmeelle kertyy 33e eli kohtuu kallista on. Rahat on laskettu pennilleen ja hypättyäni junaan plakkarissa ei ole minkäännäköistä juomista puhumattakaan syömisestä. Romanian rajatarkastajaa tuntuu ihmeen paljon kiinnostavan matkani tarkoitus ja koska kielelliset talenttimme eivät kohtaa käy äijä toisen passiPeten kaverikseen. "why are you here? why do you have only one bag? where you're going? have any other id?". Kerron matkani tarkoitukseksi ryyppyreissun, jonka sumuisimpana hetkenä hävitin lompsani ja loput tavaroistani joudun vaihtamaan kotipolttoiseen. Reppukin on täynnä viinaa. "Ok, nem problem and have a good journey."

Slovakia - Tuhannen linnan kautta

Pe 4.11. Bratislava&Den glider in, Suomi on uusi maailmanmestari!

Välillä ihan säälitti katsoa kodittomia vähäosaisia

Tämänkertainen eihän tässä oo taaskaan mitään sisältöä-turinointi sijoittuu Slovakiaan. Matkamme käy Bratislavaan, luostareihin ja paikkoihin, jossa epäilykset munuaiskaupoista heräävät. Joka tapauksessa valmistautuminen reissuun on tehty tällä kertaa viimosta piirtoa myöten päin persettä. Päätös Slovakiaan lähtemisestä lyötiin lukkoon edellisenä iltana ja kassit notkuen ryhmämme Daniel "Wilhelm" Tell, Peter KRUIK ja AbassimoSimo saapuu juna-asemalle hieman kukon laulun jälkeen.Tytöt suunnittelee reissuja pitkään ja arvostan erityisesti Peterin asennetta matkailuun, jolla kaikki tarvittava kulkee muovikassissa. Kaveri siis näyttää vähän kokoajan siltä, että on tulossa lähimarketistä piirakkaostoksilta ja näin turismin ydin pysyy hamaassa kaukaisuudessa aina siihen asti kunnes löydämme itsemme Bratislavan junasemalta karttaa ynnäilemästä. Tälläkin kertaa luurista löytyvä googlemaps pelastaa ja pyyhimme paperversiolla persehemme. Hyvästä suunnittelusta kertoo myös se, että meikäläisen kamera on kyllä mukana, mutta akku himassa. Aika sama ja tsekkaamme itsemme sisälle Blues-hostelliin.

Sininen kirkko Bratislavasta

Hostelissa olemme perillä iltakuuden korvilla. Tunnelma on jälleen kodikas ja viimeistään tässä vaiheessa reissua olen vakuuttunut siitä, etten ikinä enää tule asumaan hostellissa kun reissailen. Hiltonit ja bisnesneuvottelumatkat tottakai erikseen. Kamat koppeihin, pikasuihkut ja kohti yötä. Ensin etsimme tietenkin tasokkaan ravintolan, joka on tällä kertaa laivamiljööllä varustettu paikallismesta. Paikka on täynnä, mutta tungemme silti rohkeasti kohti tiskiä, jossa vähintään anteliaalla v-aukolla varustettu itä-euroopan helmi aloittaa jutustelun kanssamme. Emme siis kerkeä sanoa halaistua sanaa kun mimmit ovat ja krakassa kiinni. Toimii ja nyökkäilemme hyväksyvästi toisillemme. Safkatessamme huomaan lautasellani pari kappaletta minitomaatteja. Ilman suurempia maisteluita nakkaan toisen kokonaisena suuhuni ja kyyneleet poskillani ovat todellisuutta. Saatana miten tulista ei mitään järkeä! Herrasmiehenä syön kuitenkin vain toisen ja ojennan ystävällisesti toisen ystävälleni Peterille. Äijä ei todellakaan tiedä mitä on tulossa ja puraisee arkisesti isohkon lohkon tästä pienestä rakkauden kulkusesta. Naurua on tässä vaiheessa äärettömän vaikea pidätellä. Menee muutamia sekuntteja kunnes äijä sylkee koko satsin lautaselleen ja heittää loput tomaatista seinään. "Fick dich Antti, YOU NAZI!" Mahaan koskee niin pirusti kun saan privaattishown ja paalupaikan esityksetä "itkevä hollantilainen raivon vallassa".

"-Pete hei, kohta tulee tomaattia-Ei mitään väliä,
Berlusconi liukastu paskaan Kiinassa"

Ribsit naamaan ja menoksi. Mitä uutta voi itä-eurooppalaisista suurkaupunkien ravintoloista enää kertoa? Ei mitään. Erona Budapestiin on lähinnä se, että puitteet ovat karvan verran kusisemmat. Kierrämme siis vaistonvarassa keskustan tarjonnan läpi ja päädymme lopulta täyteen ahdettuun rokkikuppilaan nimeltä Rock OK. Miellyttävä kokemus ja hana solisee kauniisti hintaan 1,3e. Matkan varren juottoloista sen verran, että yhdessä tanssittiin hienoa suomalaista Åke Blomqvistin liidaamaa johdatus diskotanssiin-videota. Kaiken tämän jälkeen päädymme sopivasti marinoituna takaisin hostellille aikaan 0500.

La 5.11. George, to Banská Štiavnica bitte

Nitra

Hostellien uloskirjantumisajat on ahterista. Ahterin Kimmosta. Selviydymme kuitenkin hostellin aulaan klo 1000 ja aloitamme ynnäillyn siitä mitäs sitten tehdään. Pyörimme päämärättömästi ympäri nettiä kunnes pieni pääni sisältä löytyvä valo nimeltä järki ehdottaa ROADTRIPPIÄ! Nyökkäämme yhteisymmäryksen merkiksi ja alamme läpikäymään eri vuokrafirmoja. Peter osoittautuu toiminnan mieheksi ja muutaman puhelun jälkeen pirssi löytyy. Aulassa törmään Ameriiikan tuttuuni Georgeen, joka on liikenteessä keskenään vailla määränpäätä. Otamme äijän remmiin mukaan ja painelemme kohti vuokrafirmaa.

Jos haluaa selvitä halvalla niin menopeliksi harvemmin saa ässä mersua. Vuokrafirman täti ojentaakin meille avaimet kiesiin mallia Ford Fiesta. Piskuinen kärry tulille, tsekkaukset karttaan ja ensimmäiseksi maaliksi 80 kilmoterin päässä häämöttävä Nitra. Kyseessä on reipas 80 000 asukkaan kaupunki, jonka huomattavin nähtävyys on kaupungin ytimessä sijaitseva linna. Linnan sisältä löytyy katedraali, jonka suojissa käymme hetken rauhoittumassa, toivoen turhaan synninpäästöä. Mieli edelleen turmeltuna siirryymme tsekkailemaan näkymiä muureilta ja jos ei muuta niin ainakin ajatus lepää näissä maisemissa. Huokaan syvään, luon katseeni kaus ja sytytän punaisen marlboron. Aijai, aika jees reissata ja helvetin vapaa olo vaan viiletellä pitkin kyliä tietämättä mitään siitä mitä on tapahtuva. Suositellen lämpimästi kaikille, joilla päämääränä on matka. Myymälän kautta haneen ja vilautamme Fiestan perät Nitralle.

Näkymät Nitran linnalta

Stiavnica de los Banskas

Kello alkaa olla jo neljän korvilla ja pikkuhiljaa pitää siis löytää paikka, missä levyttää. Auto on niin perkeleen pieni koppi, että siirtymiset polvet suussa riittää ainakin meikäläiselle. Kartan lukijan asemassa aloitan kartan pyörittelyn ja lyhyen neuvottelun jälkeen otamme suunnaksi Banská Štiavnican. Matkaa on jälleen noin 80 kilometrin verran, mutta sapuskat on jossain ennen päämäärää vedettävä. Saavumme johonki pieneen kyläpahaseen, missä tietenkin sähkönsäästö on kaiken a ja o eikä katuvalojakaan näin ole. Pieni pitseria on kuitenkin päättänyt panostaa mainontaan ja näämme tienvarressa iloisesti vilkkuvan kyltin. Auto parkkiin ja jengi sisälle. Mukavan pieni paikka, jossa keski-ikäinen täti pyörittelee pitsoja muutaman egen hintaan. Passaa ja kakkarat naamaan oluen siivittämänä. Slovakiassa oluiden prosentit muuten merkataan vähintäänkin hämmentävästi. Pullojen kyljissä pyörii nimittäin aste lukemia kymmenen paremmalta puolelta ja esim. 12 astetta meinaa 5%. Enempiä infoja löytyy vaikkapa täältä.

Hyppy autoon ja viimeinen rypistys ennen kohdekaupunkia. Peter on hoitanut ajo hommat koko matkan ajan muun orkesterin keskittyessä oleellisempiin tehtäviin. Ja nyt muuten ajellaan tiellä, millä Kankkusenkin kanttia olisi testattu. Tie on aivan helvetin kiemurainen, kulkee jossain vuoristosolassa sekä menee vähän väliä ylös ja alas. Radiosta soi vanha tuttu ystävämme George, kun Peter vinguttaa mutkat suoriksi ja melkein tienylittävän peurapariskunnan kylkeen. Jousipyssy jäi himaa, muuten olisi seuraavan viikon safkapuoli ollut hanskassa. Puolisen tuntia serpentiiniteitä ja saapuminen kohteeseen.

Suuntaamme suorilla kohti vanhaa kaupunkia ja valintamme vakuuttaa tyylikkyydellään. Idyllinen vanha kaivoskaupunki omaa ainakin meikäläisen makuun miellyttävämmän tunnelman verrattuna Bratislavaan. Kaupunki on rakennettu muinoin romahtaneen tulivuoren päälle ja paikka onkin ollut tärkeä hopea malmi ja kulta esiintymiensä takia. Asukkaita tässä kylä pahasessa ei juuri 10 000 enempää ole, mutta silti hoodeilta löytyy kaksi linnaa. Parkkeeramme auton ytimeen ja metsästämme yöpaikaksi hostel Svaty Juraj:n. Joka jätkä on levytyttelyn kannalla ja parit tunnin kaunistavat otetaan.

Robin Hood ja Wilhelm Tell

Klo 2100 ja pakko nostaa perseet sängystä. Pari mukia mehua naamaan ja aloitamme suunnistamisen yöhön tiedustelemalla respan mimmiltä minne mennä. Keskustelemme tovin kaikista 180 linnasta, mitä Slovakiasta löytyy ja poikain kesken tuumailemme myös respan tytön omaavan vähintääkin kohtuullisen kokoiset linnat. Kiitos yläkertaan kaikista niistä hedelmistä, joilla olet meitä siunannut. Kuppilat kylällä ovat välittömän kävelyetäisyyden päässä hostellista. Tarkastamme muutaman niistä ynnä muutaman diskoteekin. Lämmintä tunnelmaa kunnes päästään itse asiaan saapuessamme teinidiskoon(UV-disko) #1. Pimut nojailee pöytiin ja ikähaarukka liikkuu välillä 16-18. Olo on vähän kuin länkkärillä Kiinassa ihmisten tullessa iholle kyselemään kuulumisia. Mikäs siinä, vaihdellaan ajatuksia ja otetaan kaljaa, sitähän tässä on jo monta kuukautta tehtykkin joten kuvio on tuttu. On aika illan voimailuosion ja säkin hakkauksen. Homma toimii siis niin, että kolikoita masiinaan ja tiukka tirpaisu about pään kokoiseen kuulaan. Peter ja Tell paukauttavat lähes yhtäläiset tulokset kunnes tulee meikäläisen vuoro korajata pohjatulos niin säälittävällä suorituksella, että legenda onnettomasta suomalaisesta kiertää vielä tänäkin päivänä kylän raitilla. Paskat siitä ja uuten paikkaan diskoilemaan.

Banska 

Tapaamme paikallisia machomiehiä pöytäfutiksen(joka muuten pitäisi saada useampaan ravintelliin Suomessakin) parissa ja lyömme tottakai vetoa siitä kuka on kuppilan herra, panoksena shotit vodkaa. Lähdemme haasteeseen joukkueella Ameriikan George ja minä. Vaikka olemme molemmat aivan persehestä tässä lajissa ottavat slovakipojat silti turpaan ja kovasti. Voittajina tietenkin sytytämme savukkeet ja jäämme odottelemaan paukkujamme. Pojat kaivelevat taskun pohjiaan hetken verran kunnes uskaltautuvat avaamaan suunsa:" could you pay the shots cause we have no money?" No voi herran pieksut. Minkä helvetin takia jannut haluavat ottaa vedon jos hilloa sen maksamiseen ei löydy? Annamme asian olla ja liikumme yhteisymmärryksessä vielä yhteen diskolaan. Kadulla muuten on menossa tässä vaiheessa vajaan kymmenen hengen streetfight ja myöhemmin kaikki baarit tyhjennetään tämän ilon seurauksena. Olemme päässeet illan tavoitetilaan ja vartalot alkavat tuntua yhä vain letkeämmiltä. Tanssilattia on siis ainut vaihtoehto ja villit, eroottisia(?!) sävyjä omaavat lanneliikkeet hallitsevat tilaa. 190cm pitkä Peter tanssi gorillan lailla puolitoistametrisen romanialaismimmin kanssa ja hetkeni naurun parissa ovat jälleen rajattomat. Mahtava meno ja bileet muuttuvat yhä tulisemmiksi kun Slovakian tuttavuudet ehdottavat reissua lähikylään vielä parempiin bileisiin. Mutta, missä on Wilhelm Tell? Ruotsin poikaa ei löydy mistään ja hänet on pakko jättää kyydistä pois. Aika hyvä homma sinäänsä sillä autossa on jo nyt 7 pojankloppia.

Ota nyt jo se kuva, vituttaa pitää näitä arskoja

Matka kohti "mihin helvettiin me ollaan menossa" alkaa. Siirtymiseen käytettävä aika on määrä olla parikymmentä minuuttia, mutta paskaahan ne pojat puhu. Ajamme pitkin pimeitä metsäteitä ja autossa vallitsee hiljaisuus, sillä kielelliset skilssimme eivät vaan kohtaa. Parinkymmenen minuutin jälkeen pysähdymme johonkin kyläpahaseen, jossa odottaa toinen auto. Tässä vaiheessa tunnelma muuttuu kutkuttavaksi kun porukkamme jaetaan kahteen autoon ja matka jatkuu erillään. Kuluu toiset parikymmentä minuuttia emmekä ole vieläkään perillä. Saatuani juuri kasaan viimeisen rukoukseni saavutamme viimein määränpäämme ja voi pojat kyllä on mahtava mesta! Ajoimme siis noin kolme varttia johonki kyläpahaseen, johonki äärettömän kusiseen juottolaan, jossa on kolme ihmistä. Huhhei pakko jatkaa vodkalla, että homma saadaan edes jotenkin raiteilleen. Menen tiskille, tilaan kolme olutta, kolme vodkaa, askin tupangeja, pari kolaa ja koko komeus kustantaa 8 euroa. No ei huono! Kello lyö siis neljän tienoilla ja tulkin välitysellä pyrimme saamaan jonkinlaista keskustelua aikaan siinä kohtalaisesti onnistuen. Paikallinen tatuoitu, kalju metalliseppä antaa hyväntahdon eleenään Suomipojalle kaulaketjun lahjaksi. Ystävällisiä eleitä siis ja pirssi takaisin hostellille saapuu kahdeksan maissa.

Su 6.11. "Open the door you fuckers!"

Banska Stiavnican vanha linna

Edellinen ilta vähän venähti joten vahinkoa otetaan takaisin ja uni maistuu aina yhteen asti. Kierros linnoilla, ruokailu ja starttaus takaisin kohti Bratislavaa. Tarkoituksena oli myös käydä tsekkaamassa kaivosmuseo, mutta jotenkin kuin vahingossa paikka menee kaikessa tohinassa ohi. Peter ajoi koko tulomatkan, joten on kohtuullista, että joku muukin yrittää ajella. Itse ajaisin erittäin mielelläni, mutta ajokortin jäätyä Budapestiin joudun kieltäytymään kunniasta. George hyppää rattiin, koska herralla Tell ei ole korttia. Ei ehkä paras valinta sillä rapakon takana autot tuppaavat olemaan ennimäkseen mallia automaatti ja mäkilähtö manuaaliversiolla vakuuttaa meidät niin hyvin, että Peter päättää hoitaa myös loppumatkan ajot. Ainiin ja Tellin edellisillan kohtalosta on vielä kerrottava sen verran, että mieshän lähetti sarjan vihaisia tekstiviestejä meille ja haukkui koko porukan pystyyn siitä, kun kukaan ei aukaise hänelle hostellihuoneen ovea ja hänet on jätetty ulkopuolelle porukasta. Haloo, jos äijää ei löydy mistään eikä vastaa puhelimeen puoleen tuntiin nii meillä ei todellakaan ole pienintäkään aikomusta jäädä kädet ristissä odottamaan milloin herra suvaitsee ilmoittaa sijainnistaan. Paska homma, mutta elä häviä porukasta tai opettele puhelimenkäyttöä.

Backstreet's back, ALLRIGHT! Record cuming soon.

Matka Bratislavaan sujuu rahallisissa tunnelmissa ja perille saavuttuamme majoittaudumme samaiseen Blues hostelliin, jossa olimme jo aijemminkin. Petitilanne on vähän heikko ja niin löydänkin itseni parisängystä Peterin kanssa. Homoilu on miesten hommaa, kierrokset pubeissa, jotka ammottavat näin sunnuntaisin tyhjyyttään ja lampaiden laskua.

Ma 7.11 Hävinnyt historia 

Nykypäivän historiaa

Lunchtime linnan välittömässä

Maanantai ja teemme sightsee-tourin ympäri Bratislavan keskustaa. Peruskaunista kaupunkitunnelmaa, mutta ei nyt mitään maata järisyttävän uutta enää. Linna on suoraan sanottuna pettymys ja odotin todellakin vähän enemmän kuin näkeväni korjaustöiden alla olevan linnan, joka on suurilta osin uudelleenrakennettu edellisellä vuosisadalla. Historian havina jää vain kaukaiseksi haaveksi ja jatkamme kaupunki kierrostamme pitkin kaupungin kapeita kujia, jotka on nähty hyvinkin pikaisesti. Reissun pituudeksi tänne tulevalle voin suositella yhtä päivää, sillä se todellakin on tarpeeksi jos haluaa vain nähdä keskustan ja "nähtävyydet" eikä pureutua syvemmälle esimerkiksi pubikulttuuriin. Kannattaa siis yhdistää vaikka Budapestin reissuun. Matkamme loppuosaan saadaan vielä karvan verran jännitystä kun junalle siirtyminen joudutaan tekemään juosten. Kevyesti minuuttia ennen lähtöä asemalla ja kaikki narut taas käsissä.

Serbia - Uraanin käryiset bileet

29.10.-30.10. Belgrad vs. Espanja

Lauantai aamu ja hentoisen juminen olo muutaman tunnin unien jälkeen. Suomen vierailijapojat jäävät vielä levyttämään meikäläisen luukulle kun nappaan rinkan selkääni ja painelen Keletin juna-asemalle. Olen tarkalla päällä ja olen juurikin sovittun aikaan mestoilla ja hyppäämme junaan jengillä Freek, Sven, Matthijs, Andrea ja espanjalainen pariskunta minkä nimeä en nyt millään muista. Eikä ihan hirveästi väliäkään niinkuin myöhemmin tulette huomaamaan.

Herrat Kruik, Heinen, Heikura & Verhulst

Seittemän tuntia junassa ei oo mitään. Vaikka hanuriosastolta meinaakin välillä loppua verenkierto, sujuu matka mukavissa tunnelmissa rupatellen niitä näitä. Käy ilmi, että pariskunta Espanjoksella on hienoisia vaikeuksia englannin kanssa, mutta joka tapauksessa vahvalla viittomakielellä ja huitomisella saadaan yllättäviä tuloksia aikaan. Torkkumista, tylytystä rajalla ja saapuminen Serbian pääkaupunkiin, Belgradiin.

Ja notta ollaan taas hyvin varustauduttu. Hostelli on kyllä varattu, mutta kellään ei ole taskussa serbian dinareita, karttaa tai hajua siitä mihin asemalta lähdetään. Arpomisen, rahanvaihdon ja lyhyen iltalenkin jälkeen rouva Lyyti jälleen kuitenkin kirjoittaa ja majoitumme letkeässä hengessä Chilton hostelliin. Hyvin kotoinen tunnelma kuunnellessamme Pussywarmersin "My pussy belongs to daddy"-albumikokonaisuutta.

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Helvetin kova nälkä jos päivän aikana on tullut safkattua vain kämäiset kaksi sämpylää. Aloitamme siis siirtymisen hostellilta kohti ydintä ja ravintoloita, joita me kaikki niin rakastamme. Yleensähän isoissa kaupungeissa ravintolat ovat keskittyneet jollekkin tietylle alueelle ja niin myös Belgradissa. Tämän alueen löytäminen meinaa vaan osoittautua työlääksi, mutta muutaman ohilyönnin jälkeen bongaamme paikallista gurmeeta ja mustalaismusaa tarjoavan paikan. Erittäin miellyttävä paikka ja aloitamme illallisen oluella ja jonkinlaisella snacksityyppisellä ratkaisulla. Aikaa, juomaa ja safkaa vierähtää huomattava määrä ja ruokailun lomassa seurailemme paikallista pariskuntaa, joka tanssii, juo ja laulaa erittäin iloisissa tunnelmissa koko illan. Pariskunta koostuu siis noin 50v tukkijätkästä ja parinkympin paremmalla puolella olevasta viehkeästä kaunottaresta. Keskustelu alanvaihdosta saa alkunsa, mutta tyssää siihen kun tajuamme tulevaisuutemme sisältävän kalareissuja Putinin kanssa, saksalaisen vakuutusyhtiön järkkäämiä orgioita kylpylöissä sekä loputtomalta tuntuvia limusiinikyytejä Las Vegasin yössä, kohti perkeleen tärkeitä bisnesneuvotteluita. Tehdään kaikki sitä mitä osataan. Jälkkärin kohdalla seuraamme liittyy 190cm hollantilainen herrasmies nimeltä Peter. Mies näyttää kuihtuneelta ja ojennamme hänelle ystävällisesti kaikki tähteet. Pitkät nuolaisut pitkin lautasten reunoja sinetöivät ruokailumme.

Syy minkä takia espanjalaisesta pariskunnasta menee maku on seuraava. Tilaan seurueellemme laskun ja koska ravintola on miellyttänyt meitä suuresti, lisäämme jokainen omaan osuuteemme muutaman euron tipin. Herrasmiestoimintaa kunnes tulee spanioolien vuoro. Kestää helvetin pitkään kun pariskunta pumppailee laskun ja laskimen kanssa, kunnes saan koko dollaritukun itselleni. Lasken rahat. Mitä helvettiä tässähän on tismalleen saman verran mitä laskun loppusummassa?! Tiedustelen kyyhkyläisiltä heidän matematiikan numeroitaan ja sitä mihin helvetiin kaikki tipit ovat hävinneet? Vastauksena saan sönkkäystä, käsien levittelyä ja tiedon, että oma osa on maksettu. Se mitä kuitenkin tapahtui on se, että he laskivat rahat mitä me muut olimme laittaneet, miinustivat tämän loppusummasta ja maksoivat jäljelle jääneen osan. Kunnon paskaa ja tässä vaiheessa jakaudumme aika selvästi kahteen leiriin. Vain muutaman dollarin tähden. 

Lonely planet kehuu Belgradia tämän hetken kuumimmaksi bilepaikaksi. Sitä mistä tämän luokan suuri viisaus on kaivettu, on vaikeaa sanoa, sillä syksyinen Belgrad ei todellakaan tunnu tarjoavan lähellekkään sitä mitä voisi maailman #1 bilemestalta odottaa. Okei kivoja paatteja rannassa ja muutama hassu clubi(mitä ei kuitenkaan keretty tsekata) mut täts it. Paateilla käytiin ja yhdellä oli niin satanallisen kovalla musa et sadan metrin päässäkin ois ollu vielä korvatulpat poikaa. Ravintoloitten hinnoista sen verran, että ohrainen irtoo 1-2 egellä ja  peruspihvihässäkkä about 10e. Taksien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kusettaavat hyvinkin helposti. Esimerkkinä tilanne, jossa lähdimme peräkkäin kahdella taksilla pisteestä ö pisteeseen hostelli toisen taksin maksaessa 4e ja toisen 8e. Siitäpähän.

NATO was here 1999

Sunnuntai ja ilmassa rapulaisia saksaa sönkkääviä hollantilaisia. Espanjan pariskunta ei liittynyt eiliselle pubiturneellemme ja jäljellä onkin vain teräksinen miesten joukko ryyditettynä espanjattarella. Käy miulle. Aloitamme terävästi turistikierroksella kaupungin ytimessä ja ensimmäiseksi valikoituu paikka, jota paikalliset turistioppaat eivät juurikaan esittele. Kyseessä on NATOn vuonna 1999 pommittama tv-asema, jossa kuoli 16 ihmistä. Tarina menee näin. Aseman pomo saa edellisenä päivänä tiedon seuraavana päivänä tulevista pommituksista ja kehoituksen rakennuksen tyhjentämisestä. Äijä ei kuitenkaan usko tätä ja sanoo päinvastoin työntekijöilleen, että jos ette tule töihin, on duunit tässä firmassa tehty. Kuinka ollakaan pomolla itsellään valuu sen verran lahkeen suusta ettei tule itse töihin. Suurin osa tulee töihin, BUM ja rakennus on yhden ohjuksen jälkeen entinen. Pomo pääsee oikeuteen hienoista suorituksistaan. Rakennus on vielä tänäkin päivänä siinä kunnossa mihin se pommien jäljiltä jäi, muistuttaen näin siitä mitä tapahtui.

Hän on täällä tänään

Belgrade Fortress

Tv-aseman vieressä sijaitsee yllättäen kirkko, tällä kertaa mallia ortodoksinen. Osumme paikalle kreivin aikaan  hääparin juuri astellessa sisälle. Kiinnostaa kuitenkin niin paljon, että lähdemme haneen, kuljemme ohi parlamentin jatkaen aina kohti liikalihavuutta sekä ruokaa. Safkan jälkeen taipaleemme käy kohti Belgradin linnaa, jonka yhdestä tornista tsiigailemme öistä kaupunkia ja sen valoja. Jos kainalossa olisi mimmi, voisi tilannetta luonnehtia jopa romanttiseksi, mutta abracadabra yllätyksenä kaikille, näin ei taaskaan ole. Luu käteen ja vedä siitä! Linnan pihalla sijaitsee myös armeijamuseo, mutta luonnollisesti olemme paikalla liian myöhään ja missaamme paikan, joka oli meikäläisen sightsee listalla top endissä. Näin käydä voi artistille.

Jos vaikka lihapullia ja pottumuussia

Hostellille rauhoittumaan ja tirsat ennen HUIKEAA Belgradin yöelämää. Matkalla hostellille ostan pullon paikallista herkkua, rakia, ja ennen starttia yöhön tyhjennämme pullon ja läjän olutta juomapelin merkeissä. Saavutamme lämpimän tunnelman syödessämme ylikalliita pitsoja, jotka serbipoika on meille kiikuttanut ja kuka helvetti tilasi anjovispitsan? Jää syömättä. Tiedustelemme hostellivirkailijalta paikkoja, joissa mahdollisesti olisi halloween ym. bileitä. Saamme niitä tukun ja aloitamme rundin. Ensimmäinen-täynnä, toinen-yksityistilaisuus, kolmas-sulkee puolen tunnin päästä, neljäs,viides ja kuudes-kiinni. Todellakin kannatti ottaa tukevat pohjat, sillä saapuessamme vihdoin viimein auki olevaan baariin, olemme kaikki ajokunnossa. Ok, otamme parit viilentävät ja himaan. Bullshit.

Armeijan päämaja. Naton käytti vuoden 1999 pommituksissa uraaniammuksia, minkä takia
alueet ovat aidattuja ja niille pääsy kielletty. Romahtaminenkaan ei kovin kaukana ole.

Olipa hyvä paukku!

31.10-1.11. Saat miehen kyynelin, Novi Sad

Tsekkaukset balkanin suurimpaan ortodoksiseen kirkkoon ja kohti juna-asemaa. Matka Novi Sadiin taittuu parissa tunnissa. Kyseessähän on Serbian toiseksi suurin kaupunki ja asukasluku pyörii 355 000 kantturassa(Belgrad 1,7 miljoonaa). Mistään tajuttomasta metropolista ei puhuta, mutta paikka vaikuttaa kuitenkin miellyttävältä. Kaupungin tunnusomaisimpia piirteitä ovat suuri pääkatu sekä Petrovaradinin linna

Four musketeers of Petrovaradin!

Novi Sad ja sillan jämät

Antti, when the night comes we'll WIPE OUT NOVI SAD!

Hostelli on varattu etukäteen ja nyt liikkellä ei ollakkaan aivan takki auki. Peter nimittäin kävi täällä jo pyörimässä ennen tuloaan Belgradiin ja saamme siis nauttia hänen paikallistuntemuksestaan. Hostelliksi on varattu jo Peterin aijemmin hyväksi toteama hostel Smile, joka jälleen yllättää kodikkuudellaan. Mennessämme sisälle hostelliin saamme heti seurata perheen aamutoimia aamuisessa varustuksessa vastaanoton ollessa hyvin lämmin. Meille on siis varattu oma kokonainen loosi ja Peter tuntuu olevan vuokraemännän oma kultapoika." Peter what are you doing? Peter come here! Peter who are you friends?" Vähän niinku himassa eiks je?

"Lopeta nyt se virnuilu ja AMMU SAATANA!"

Asettautuminen taloksi ja taksilla tsekkaamaan linnaa. Ei paljon kiinnosta kävellä kun taksi maksaa muutaman euron. PHYH! Itse linnalle on kyllä annettava pointsit. Ei ehkä vaikuta kaikkein mahtavimmalta tapaukselta, mutta meikäläisen Euroopan linnat-listalla kiilaa kyllä kärkipaikalle. Museo yllättäen taas missataan, koska olemme myöhässä, mutta tsekkailemme muurilta kaupunkia ja NATOn pommittamaa siltaa.

Käy miulle

Hyvä meininki ja aloitamme hostellilla normaalit iltatoimet. Vähän bisonshooffenia ja muutama terävä kyytipoika niin johan alkaa kieli taas kääntyä eri tahtiin. Nauramme vedet silmissä kertoessamme oman elämämme pohjakohdista. Piru notta on hauskaa kun liikkeellä on pelkkiä äijiä(kaikki espanjalaiset luovuttivat jo Belgradin jälkeen)! Pullot kilisevät iloisesti ja juttu lentää mitä mukavimmalla tavalla. Peterkin meinaa paskantaa housuunsa avatessaan keittiön oven ja nähdessään suihkun raikkaan Freekin pelkät kaljatölkit kulkustensa suojana. ARRGGHH, pelon sekainen huuto ja paniikin omainen "mistä täältä pääsee ulos" reaktio. YKKÖSTÄ! Melu kämpässä alkaa olla siis aika infernaalinen ja pian saammekin seuraksemme vuokraleidin."What is this? This can't be true! My apartment is destroyed! Where's Peter? PETER!" Yritän vakuutella tädille, että homma on hanskassa ja aamulla kämppä on alkuperäisessä asussaan. Peter Kusisukka on koko tämän episodin ajan oven takana piilossa kunnes hänet vihdoin viimein paljastetaan kolostaan. Pientä punastusta nähtävissä herran kasvoilta.

Kaikki viisi pojankloppia alkavat tässä vaiheessa olla aika totaalisen jurrissa. Suoraan sanottuna kaikkien muistikuvat illan kahdesta baarista ovat kohtuullisen hatarat. Tapahtuu asioita, joista kerrotaan vain Kalle lehdissä, tapaan Serbialaisen neidon, jonka ranteeseen on tatuoitu Suomi ja ajan yksin taksilla nuppi tukossa pitkin Novi Sadin yötä. Erittäin onnistunut ilta siis, joka jälkeenpäin on saanut jo legendaarisia sävyjä.

Junaromantiikkaa

Aamulla siivoamme kopin ja puolet porukasta on  edelleen Emmauksen tiellä. Sven ei muista millään kuinka haukkui puoli baaria homoiksi ja kävi tuuppimassa serbialaista yhdistelmäjääkaappia kysellen haluja matsille. Onneksi joku meidän porukasta osasi taltuttaa homman. Ennen junaa nappaamme vielä purilaiset, laukut täyteen naurettavan hintaisia savukkeita(about 1e/aski) ja muuta pikkupurtavaa. Matka sujuu erittäin nopeasti minun, Svenin ja Peterin osuessa sattumalta serbialaisen ja unkarilaisen mimmin kanssa samaan hyttiin. Höpöttelemme kaiken maan ja taivaan väliltä ja tunnelma on välitön. Välittömyyttä omalta osaltaan auttaa rakia pullon jämä joka tuhotaan matkalla. Onnistunut reissu ja näitä lisää!