Slovakia - Tuhannen linnan kautta

Pe 4.11. Bratislava&Den glider in, Suomi on uusi maailmanmestari!

Välillä ihan säälitti katsoa kodittomia vähäosaisia

Tämänkertainen eihän tässä oo taaskaan mitään sisältöä-turinointi sijoittuu Slovakiaan. Matkamme käy Bratislavaan, luostareihin ja paikkoihin, jossa epäilykset munuaiskaupoista heräävät. Joka tapauksessa valmistautuminen reissuun on tehty tällä kertaa viimosta piirtoa myöten päin persettä. Päätös Slovakiaan lähtemisestä lyötiin lukkoon edellisenä iltana ja kassit notkuen ryhmämme Daniel "Wilhelm" Tell, Peter KRUIK ja AbassimoSimo saapuu juna-asemalle hieman kukon laulun jälkeen.Tytöt suunnittelee reissuja pitkään ja arvostan erityisesti Peterin asennetta matkailuun, jolla kaikki tarvittava kulkee muovikassissa. Kaveri siis näyttää vähän kokoajan siltä, että on tulossa lähimarketistä piirakkaostoksilta ja näin turismin ydin pysyy hamaassa kaukaisuudessa aina siihen asti kunnes löydämme itsemme Bratislavan junasemalta karttaa ynnäilemästä. Tälläkin kertaa luurista löytyvä googlemaps pelastaa ja pyyhimme paperversiolla persehemme. Hyvästä suunnittelusta kertoo myös se, että meikäläisen kamera on kyllä mukana, mutta akku himassa. Aika sama ja tsekkaamme itsemme sisälle Blues-hostelliin.

Sininen kirkko Bratislavasta

Hostelissa olemme perillä iltakuuden korvilla. Tunnelma on jälleen kodikas ja viimeistään tässä vaiheessa reissua olen vakuuttunut siitä, etten ikinä enää tule asumaan hostellissa kun reissailen. Hiltonit ja bisnesneuvottelumatkat tottakai erikseen. Kamat koppeihin, pikasuihkut ja kohti yötä. Ensin etsimme tietenkin tasokkaan ravintolan, joka on tällä kertaa laivamiljööllä varustettu paikallismesta. Paikka on täynnä, mutta tungemme silti rohkeasti kohti tiskiä, jossa vähintään anteliaalla v-aukolla varustettu itä-euroopan helmi aloittaa jutustelun kanssamme. Emme siis kerkeä sanoa halaistua sanaa kun mimmit ovat ja krakassa kiinni. Toimii ja nyökkäilemme hyväksyvästi toisillemme. Safkatessamme huomaan lautasellani pari kappaletta minitomaatteja. Ilman suurempia maisteluita nakkaan toisen kokonaisena suuhuni ja kyyneleet poskillani ovat todellisuutta. Saatana miten tulista ei mitään järkeä! Herrasmiehenä syön kuitenkin vain toisen ja ojennan ystävällisesti toisen ystävälleni Peterille. Äijä ei todellakaan tiedä mitä on tulossa ja puraisee arkisesti isohkon lohkon tästä pienestä rakkauden kulkusesta. Naurua on tässä vaiheessa äärettömän vaikea pidätellä. Menee muutamia sekuntteja kunnes äijä sylkee koko satsin lautaselleen ja heittää loput tomaatista seinään. "Fick dich Antti, YOU NAZI!" Mahaan koskee niin pirusti kun saan privaattishown ja paalupaikan esityksetä "itkevä hollantilainen raivon vallassa".

"-Pete hei, kohta tulee tomaattia-Ei mitään väliä,
Berlusconi liukastu paskaan Kiinassa"

Ribsit naamaan ja menoksi. Mitä uutta voi itä-eurooppalaisista suurkaupunkien ravintoloista enää kertoa? Ei mitään. Erona Budapestiin on lähinnä se, että puitteet ovat karvan verran kusisemmat. Kierrämme siis vaistonvarassa keskustan tarjonnan läpi ja päädymme lopulta täyteen ahdettuun rokkikuppilaan nimeltä Rock OK. Miellyttävä kokemus ja hana solisee kauniisti hintaan 1,3e. Matkan varren juottoloista sen verran, että yhdessä tanssittiin hienoa suomalaista Åke Blomqvistin liidaamaa johdatus diskotanssiin-videota. Kaiken tämän jälkeen päädymme sopivasti marinoituna takaisin hostellille aikaan 0500.

La 5.11. George, to Banská Štiavnica bitte

Nitra

Hostellien uloskirjantumisajat on ahterista. Ahterin Kimmosta. Selviydymme kuitenkin hostellin aulaan klo 1000 ja aloitamme ynnäillyn siitä mitäs sitten tehdään. Pyörimme päämärättömästi ympäri nettiä kunnes pieni pääni sisältä löytyvä valo nimeltä järki ehdottaa ROADTRIPPIÄ! Nyökkäämme yhteisymmäryksen merkiksi ja alamme läpikäymään eri vuokrafirmoja. Peter osoittautuu toiminnan mieheksi ja muutaman puhelun jälkeen pirssi löytyy. Aulassa törmään Ameriiikan tuttuuni Georgeen, joka on liikenteessä keskenään vailla määränpäätä. Otamme äijän remmiin mukaan ja painelemme kohti vuokrafirmaa.

Jos haluaa selvitä halvalla niin menopeliksi harvemmin saa ässä mersua. Vuokrafirman täti ojentaakin meille avaimet kiesiin mallia Ford Fiesta. Piskuinen kärry tulille, tsekkaukset karttaan ja ensimmäiseksi maaliksi 80 kilmoterin päässä häämöttävä Nitra. Kyseessä on reipas 80 000 asukkaan kaupunki, jonka huomattavin nähtävyys on kaupungin ytimessä sijaitseva linna. Linnan sisältä löytyy katedraali, jonka suojissa käymme hetken rauhoittumassa, toivoen turhaan synninpäästöä. Mieli edelleen turmeltuna siirryymme tsekkailemaan näkymiä muureilta ja jos ei muuta niin ainakin ajatus lepää näissä maisemissa. Huokaan syvään, luon katseeni kaus ja sytytän punaisen marlboron. Aijai, aika jees reissata ja helvetin vapaa olo vaan viiletellä pitkin kyliä tietämättä mitään siitä mitä on tapahtuva. Suositellen lämpimästi kaikille, joilla päämääränä on matka. Myymälän kautta haneen ja vilautamme Fiestan perät Nitralle.

Näkymät Nitran linnalta

Stiavnica de los Banskas

Kello alkaa olla jo neljän korvilla ja pikkuhiljaa pitää siis löytää paikka, missä levyttää. Auto on niin perkeleen pieni koppi, että siirtymiset polvet suussa riittää ainakin meikäläiselle. Kartan lukijan asemassa aloitan kartan pyörittelyn ja lyhyen neuvottelun jälkeen otamme suunnaksi Banská Štiavnican. Matkaa on jälleen noin 80 kilometrin verran, mutta sapuskat on jossain ennen päämäärää vedettävä. Saavumme johonki pieneen kyläpahaseen, missä tietenkin sähkönsäästö on kaiken a ja o eikä katuvalojakaan näin ole. Pieni pitseria on kuitenkin päättänyt panostaa mainontaan ja näämme tienvarressa iloisesti vilkkuvan kyltin. Auto parkkiin ja jengi sisälle. Mukavan pieni paikka, jossa keski-ikäinen täti pyörittelee pitsoja muutaman egen hintaan. Passaa ja kakkarat naamaan oluen siivittämänä. Slovakiassa oluiden prosentit muuten merkataan vähintäänkin hämmentävästi. Pullojen kyljissä pyörii nimittäin aste lukemia kymmenen paremmalta puolelta ja esim. 12 astetta meinaa 5%. Enempiä infoja löytyy vaikkapa täältä.

Hyppy autoon ja viimeinen rypistys ennen kohdekaupunkia. Peter on hoitanut ajo hommat koko matkan ajan muun orkesterin keskittyessä oleellisempiin tehtäviin. Ja nyt muuten ajellaan tiellä, millä Kankkusenkin kanttia olisi testattu. Tie on aivan helvetin kiemurainen, kulkee jossain vuoristosolassa sekä menee vähän väliä ylös ja alas. Radiosta soi vanha tuttu ystävämme George, kun Peter vinguttaa mutkat suoriksi ja melkein tienylittävän peurapariskunnan kylkeen. Jousipyssy jäi himaa, muuten olisi seuraavan viikon safkapuoli ollut hanskassa. Puolisen tuntia serpentiiniteitä ja saapuminen kohteeseen.

Suuntaamme suorilla kohti vanhaa kaupunkia ja valintamme vakuuttaa tyylikkyydellään. Idyllinen vanha kaivoskaupunki omaa ainakin meikäläisen makuun miellyttävämmän tunnelman verrattuna Bratislavaan. Kaupunki on rakennettu muinoin romahtaneen tulivuoren päälle ja paikka onkin ollut tärkeä hopea malmi ja kulta esiintymiensä takia. Asukkaita tässä kylä pahasessa ei juuri 10 000 enempää ole, mutta silti hoodeilta löytyy kaksi linnaa. Parkkeeramme auton ytimeen ja metsästämme yöpaikaksi hostel Svaty Juraj:n. Joka jätkä on levytyttelyn kannalla ja parit tunnin kaunistavat otetaan.

Robin Hood ja Wilhelm Tell

Klo 2100 ja pakko nostaa perseet sängystä. Pari mukia mehua naamaan ja aloitamme suunnistamisen yöhön tiedustelemalla respan mimmiltä minne mennä. Keskustelemme tovin kaikista 180 linnasta, mitä Slovakiasta löytyy ja poikain kesken tuumailemme myös respan tytön omaavan vähintääkin kohtuullisen kokoiset linnat. Kiitos yläkertaan kaikista niistä hedelmistä, joilla olet meitä siunannut. Kuppilat kylällä ovat välittömän kävelyetäisyyden päässä hostellista. Tarkastamme muutaman niistä ynnä muutaman diskoteekin. Lämmintä tunnelmaa kunnes päästään itse asiaan saapuessamme teinidiskoon(UV-disko) #1. Pimut nojailee pöytiin ja ikähaarukka liikkuu välillä 16-18. Olo on vähän kuin länkkärillä Kiinassa ihmisten tullessa iholle kyselemään kuulumisia. Mikäs siinä, vaihdellaan ajatuksia ja otetaan kaljaa, sitähän tässä on jo monta kuukautta tehtykkin joten kuvio on tuttu. On aika illan voimailuosion ja säkin hakkauksen. Homma toimii siis niin, että kolikoita masiinaan ja tiukka tirpaisu about pään kokoiseen kuulaan. Peter ja Tell paukauttavat lähes yhtäläiset tulokset kunnes tulee meikäläisen vuoro korajata pohjatulos niin säälittävällä suorituksella, että legenda onnettomasta suomalaisesta kiertää vielä tänäkin päivänä kylän raitilla. Paskat siitä ja uuten paikkaan diskoilemaan.

Banska 

Tapaamme paikallisia machomiehiä pöytäfutiksen(joka muuten pitäisi saada useampaan ravintelliin Suomessakin) parissa ja lyömme tottakai vetoa siitä kuka on kuppilan herra, panoksena shotit vodkaa. Lähdemme haasteeseen joukkueella Ameriikan George ja minä. Vaikka olemme molemmat aivan persehestä tässä lajissa ottavat slovakipojat silti turpaan ja kovasti. Voittajina tietenkin sytytämme savukkeet ja jäämme odottelemaan paukkujamme. Pojat kaivelevat taskun pohjiaan hetken verran kunnes uskaltautuvat avaamaan suunsa:" could you pay the shots cause we have no money?" No voi herran pieksut. Minkä helvetin takia jannut haluavat ottaa vedon jos hilloa sen maksamiseen ei löydy? Annamme asian olla ja liikumme yhteisymmärryksessä vielä yhteen diskolaan. Kadulla muuten on menossa tässä vaiheessa vajaan kymmenen hengen streetfight ja myöhemmin kaikki baarit tyhjennetään tämän ilon seurauksena. Olemme päässeet illan tavoitetilaan ja vartalot alkavat tuntua yhä vain letkeämmiltä. Tanssilattia on siis ainut vaihtoehto ja villit, eroottisia(?!) sävyjä omaavat lanneliikkeet hallitsevat tilaa. 190cm pitkä Peter tanssi gorillan lailla puolitoistametrisen romanialaismimmin kanssa ja hetkeni naurun parissa ovat jälleen rajattomat. Mahtava meno ja bileet muuttuvat yhä tulisemmiksi kun Slovakian tuttavuudet ehdottavat reissua lähikylään vielä parempiin bileisiin. Mutta, missä on Wilhelm Tell? Ruotsin poikaa ei löydy mistään ja hänet on pakko jättää kyydistä pois. Aika hyvä homma sinäänsä sillä autossa on jo nyt 7 pojankloppia.

Ota nyt jo se kuva, vituttaa pitää näitä arskoja

Matka kohti "mihin helvettiin me ollaan menossa" alkaa. Siirtymiseen käytettävä aika on määrä olla parikymmentä minuuttia, mutta paskaahan ne pojat puhu. Ajamme pitkin pimeitä metsäteitä ja autossa vallitsee hiljaisuus, sillä kielelliset skilssimme eivät vaan kohtaa. Parinkymmenen minuutin jälkeen pysähdymme johonkin kyläpahaseen, jossa odottaa toinen auto. Tässä vaiheessa tunnelma muuttuu kutkuttavaksi kun porukkamme jaetaan kahteen autoon ja matka jatkuu erillään. Kuluu toiset parikymmentä minuuttia emmekä ole vieläkään perillä. Saatuani juuri kasaan viimeisen rukoukseni saavutamme viimein määränpäämme ja voi pojat kyllä on mahtava mesta! Ajoimme siis noin kolme varttia johonki kyläpahaseen, johonki äärettömän kusiseen juottolaan, jossa on kolme ihmistä. Huhhei pakko jatkaa vodkalla, että homma saadaan edes jotenkin raiteilleen. Menen tiskille, tilaan kolme olutta, kolme vodkaa, askin tupangeja, pari kolaa ja koko komeus kustantaa 8 euroa. No ei huono! Kello lyö siis neljän tienoilla ja tulkin välitysellä pyrimme saamaan jonkinlaista keskustelua aikaan siinä kohtalaisesti onnistuen. Paikallinen tatuoitu, kalju metalliseppä antaa hyväntahdon eleenään Suomipojalle kaulaketjun lahjaksi. Ystävällisiä eleitä siis ja pirssi takaisin hostellille saapuu kahdeksan maissa.

Su 6.11. "Open the door you fuckers!"

Banska Stiavnican vanha linna

Edellinen ilta vähän venähti joten vahinkoa otetaan takaisin ja uni maistuu aina yhteen asti. Kierros linnoilla, ruokailu ja starttaus takaisin kohti Bratislavaa. Tarkoituksena oli myös käydä tsekkaamassa kaivosmuseo, mutta jotenkin kuin vahingossa paikka menee kaikessa tohinassa ohi. Peter ajoi koko tulomatkan, joten on kohtuullista, että joku muukin yrittää ajella. Itse ajaisin erittäin mielelläni, mutta ajokortin jäätyä Budapestiin joudun kieltäytymään kunniasta. George hyppää rattiin, koska herralla Tell ei ole korttia. Ei ehkä paras valinta sillä rapakon takana autot tuppaavat olemaan ennimäkseen mallia automaatti ja mäkilähtö manuaaliversiolla vakuuttaa meidät niin hyvin, että Peter päättää hoitaa myös loppumatkan ajot. Ainiin ja Tellin edellisillan kohtalosta on vielä kerrottava sen verran, että mieshän lähetti sarjan vihaisia tekstiviestejä meille ja haukkui koko porukan pystyyn siitä, kun kukaan ei aukaise hänelle hostellihuoneen ovea ja hänet on jätetty ulkopuolelle porukasta. Haloo, jos äijää ei löydy mistään eikä vastaa puhelimeen puoleen tuntiin nii meillä ei todellakaan ole pienintäkään aikomusta jäädä kädet ristissä odottamaan milloin herra suvaitsee ilmoittaa sijainnistaan. Paska homma, mutta elä häviä porukasta tai opettele puhelimenkäyttöä.

Backstreet's back, ALLRIGHT! Record cuming soon.

Matka Bratislavaan sujuu rahallisissa tunnelmissa ja perille saavuttuamme majoittaudumme samaiseen Blues hostelliin, jossa olimme jo aijemminkin. Petitilanne on vähän heikko ja niin löydänkin itseni parisängystä Peterin kanssa. Homoilu on miesten hommaa, kierrokset pubeissa, jotka ammottavat näin sunnuntaisin tyhjyyttään ja lampaiden laskua.

Ma 7.11 Hävinnyt historia 

Nykypäivän historiaa

Lunchtime linnan välittömässä

Maanantai ja teemme sightsee-tourin ympäri Bratislavan keskustaa. Peruskaunista kaupunkitunnelmaa, mutta ei nyt mitään maata järisyttävän uutta enää. Linna on suoraan sanottuna pettymys ja odotin todellakin vähän enemmän kuin näkeväni korjaustöiden alla olevan linnan, joka on suurilta osin uudelleenrakennettu edellisellä vuosisadalla. Historian havina jää vain kaukaiseksi haaveksi ja jatkamme kaupunki kierrostamme pitkin kaupungin kapeita kujia, jotka on nähty hyvinkin pikaisesti. Reissun pituudeksi tänne tulevalle voin suositella yhtä päivää, sillä se todellakin on tarpeeksi jos haluaa vain nähdä keskustan ja "nähtävyydet" eikä pureutua syvemmälle esimerkiksi pubikulttuuriin. Kannattaa siis yhdistää vaikka Budapestin reissuun. Matkamme loppuosaan saadaan vielä karvan verran jännitystä kun junalle siirtyminen joudutaan tekemään juosten. Kevyesti minuuttia ennen lähtöä asemalla ja kaikki narut taas käsissä.