Salzburg 2 - Maisemamatkailua ja kutuleikkejä

Lauantai 27.8.

Heräilen aamuun pienessä ralssin poikasessa. Kello väräjää yhdentoista tienoilla ja muistelen hymyillen edellistä iltaa. Ilma ulkona näyttää vähintäänkin kusiselta veden röpötellessä kadun pintaan. Olen ollut siis hyvinkin onnekas reissullani kelien ollessa mitä mahtavimmat. Kaivelen puhelimen lokerostani ja tarkistan josko Oscar&Marcel olisivat soittaneet eilen puhutusta äärettömästä doom metal reissusta. Ei mitään. Siirryn suihkutiloihin pesemään edellisen päivän visvat pois ja aamupalalle. Aamujointtia vedellessäni puhelin pirahtaa. ”Hey Antti, it’s Oscar here!”. Äijähän siis todella soitti eikä lörpötellyt vain lämpimikseen! Mahtava meininki aina siihen asti kunnes hän toteaa ettei taisteluparin kumpikaan osapuoli ole ajokunnossa(niin onhan kello tosiaan vasta kaksi iltapäivällä) ja lisäksi punkkausmestani matkakohteessa on menetetty, sillä Marcellon emäntä on kuumehouruissa. Damn. Leuka maassa kohti uusia pettymyksiä ja toivottelemme mukavia jatkoja toisillemme.

Ilma siis ei todellaakaan houkuttele tekemään mitään muuta kuin levyttelyä. Uhmaan säätä kuitenkin  käymällä lähikahvilassa sumpilla, mutta that’s it. Iltaa odotellessa karvanajoa ja muuta prässäilyä.

Bricks

klo 1900 ja Yohon alabaari. Happy hour on juuri päättynyt ja tilaan safkaa alkaneelta päivälliseltä. Schnitzel huurteisella huuhdottuna vaikuttaa hyvältä valinnalta. Perse penkkiin ja kovan näköisenä vetämään alkusalaatit naamaan. Tunnen itseni jänikseksi keräillessäni kurkun ja porkkanan palasia lattialta. Saan seuraa pöytääni ja esittäydymme välittömästi olutkannujen kilistessä toisiaan vasten. Nuori Bostonin herrasmies nimeltä Matt on liikkeellä isolla suuttimella ja olutta menee ruoan lomassa muki jos toinenkin. Saamme lisää seuraa. Maailman alkoholisuituneemalta alueelta Skotlannista saapunut Scott vaikuttaa järkikaverilta ja alamme keskustella kolmisin sotahistoriasta, globaalista taloustilanteesta ja kotimaidemme ominaispiirteistä. Tätä jatkuu yllättävän kauan kunnes pääsemme jälleen oikeiden aiheiden äärelle. Voi tulla joillekkin yllätyksenä, että loppuilta puhutaan lähes yksinomaan rakastelusta, viineistä ja omista kokemuksista tällä saralla. Ihanaa! ja nauru raikaa baarimikon kaataessa kahden euron häppärioluita.

Julian synttärikemut Yohon alabaarissa

Parina edellisenä iltana olen tehnyt tuttavuutta yhteen hostellin baarimikoista. Korttitalo alkaa jälleen sortua kun Julia saapuu ystävineen alabaariin viettämään syntymäpäiväänsä tarjoillen samalla hyvinkin anteliaan sävyyn shotteja jäger pullostaan. Toteamme Mattin kanssa, että kohta saattaa lähteä käsistä ja lujaa. Hyvä homma siis. Jatkamme iltaa useiden oluiden siivittämänä ja siirrymme seuraaviin ravintelleihin. Ilta soljuu hyvissä tunnelmissa ja saapuessamme hostellille aamuyöstä toivottelemme toisemme  tervetulleiksi matkalle kotimaihimme. Asiaa! Kohta alkaa olla USA:n rundi läjässä kun Boston ja Texas on jo hanskattu. Jenkkien kanssa on muuten mukava jutella kun kielestä ei tarvitse olla niin tarkka. Ymmärtäävät tuhnumpaakin ulosantia.

Sunnuntai 28.8.

Herään yksin huoneestani ja kaikki ovat hävinneet pieruna Salzburgin kaduille. Eilinen päivä meni ehkä turhankin hostellipainotteisesti joten tänään päätän vetää pakaratreenin ja vuokrata hostellista pyörän(10e). Pienet jälkipoltot antavat hienoista jarrua pyöräilysuoritukselleni, mutta poljen tästä huolimatta keskiö punaisena 40km. Matkalla käyn vetämässä safkat sillä aamupalat jäi tänään välistä. Ruokapaikan ulkopuolella olen pinteessä kun unohdan pyörän lukon numerosarjan. Huippuälykäs pääkoppani kuitenkin taas pelastaa ja homma käy lopulta kuin tikkarin vieminen. Myöhemmin videomatskua reissusta ja vähän muustakin.

Saavuttuani hostellille huomaan saksalaisten naisten vallanneen tilan. Kolme miellyttävän näköistä saksalaista mimmiä ja nuori viriili suomalainen poikamies haiskahtaa koko illan aikuisviihdefilmiltä. Hahmottelen mielessäni nimeksi ”Porstel”. Vaikka huoneessani(ja hostellissa yleensäkkin)nyt majoittuukin muita minun lisäkseni, en anna tämän häiritä vaan liikun niinkuin kotonanikin eli lähes alasti.

Normaalit iltatoimet käyntiin ja pari jackicolaa naamaan huoneessa. Nopea siirtyminen alabaariin ja olutta ruotsalaisen baarimikon, Nataleen sekä hänen poikaystävänsä, Moseksen kanssa. Lähes raamatullinen tunnelma kun puhumme niitä näitä ja kiroilemme eri kielillä. Vaikkei pystyssä olekkaan mitkään suuret bileet on vain mukava notkua tiskillä, poltella tupangia ja juoda olutta, jota saan tuttavuutemme syventyessä häppärihintaan koko illan. Olen otettu tästä kunniasta ja istun tiskillä aina sulkemisajan yli.

Moses&Natalee

Maanantai 29.8.
Moses on näyttänyt minulle edellisenä iltana kartasta muutamia tutustumisen arvoisia järviä. Päätän käyttää tämänkin päivän järkevästi, ottaa bussin alle ja lähteä kohti Wolfgang am Wallerseetä. Matka kohteelle kestää reilun tunnin ja se taittuu kahdella bussilla. Järvimaisema alppeineen avautuu mahtavana. Ilmeisesti alpeista irtoavasta kalkista johtuen vesi on turkoosia ja rakastan jälleen näkemääni. Katsellessani vaihtelevia vartaloita ja järveä voin kuvitella hetken olevani tropiikissa. Maisemia ihailtuani siirryn burgerille rantabaariin. Kana kärvisteltynä sämpylän väliin miellyttää makuhermojani ja päätän visittiini ravintolassa vessaan, jossa on parhaat tähän asti näkemäni tapetit.

Saniteettitilojen tapetointia parhaimmillaan

Wolfgangsee

Turisteja on kyllä pirusti. Itseasiassa täällä ei varmaan muita olekkaan. Mietin mielessäni vaihtoehtoa, että kävelisin huipulle, mutta olo on tällä hetkellä sen verran tukkoinen ettei paljon kiinnosta. Tsekkaan myös vaihtoehdon mennä junalla huipulle, mutta saavun asemalle kaksi minuuttia liian myöhään ja tunti seuraavaan lähtöön on liikaa. Pitäköön junansa, menen laivalla. Vaikka vaihtoehtona risteily vetten päällä onkin huomattavasti paljon huipulle kiipeämistä munattomampi, nautin silti matkasta ja koen uusia tilanteita. Kaksi varsin viehättävää nuorta naista istuu viereeni nuoleskellen hyvinkin kysenalaisella tavalla tuuttejaan, luoden samalla katseita meikäläiseen. Tungen aurinkolasit syvälle päähäni, puren hampaita yhteen ja NÄYTÄN mahdollisimman kovalta. Huhhei, maisemat ovat kyllä kohdallaan. Saavun Wolfgangilta St. Gigeliin. Kahvi bussipysäkillä Janos Valmosen kuolematonta hittiä kuunnellen ja linjurin kyytiin. Matkalla kirjailen ylös kuntopiiriä, mitä jossain välissä rupean tahkoamaan ja loppumatkasta bussin tasainen kyyti tuudittaa minut uneen.

Bäk at the hostel. Tunnen oloni kohtuullisen vetreäksi vaikka vetelinkin lounaan yhteydessä pitkän oluen(tai ehkä juuri siksi). Valkoiset urheilusortsit jalkaan ja lähden lenkille. Päätän haastaa itseni ja juosta kaupungin laidalla sijaitsevan vuoren huipulle. Alku rullaa hyvin. Suomesta ostamani Catepillarin kengät toimivat tässäkin hommassa hyvin ja niin saavun nyppylän juurelle. Aika helvetisti rappusia mietin mielessäni samalla kun konttaan niitä ylös. Olen siis ehkä puolivälissä ja pohkeet huutavat Daavidin poikaa puhumattakaan siitä, että henkitys on muuttunut agressiiviseksi puuskuttamiseksi. Halleluja olen kuitenkin lopulta huipulla. Rappurääkäys ei kuitenkaan riitä vaan päätän punnertaa ja kyykätä. 150kpl(50,40,30,20,10 sarjat) molempia ja olen valmis arkkuun. Matkalla alas törmään toisen kerran täällä ollessani suomalaisporukkaan, mutta en ole kiinnostunut sanomaan heille sanaakaan.

Hien kimallellessa lyllymahani juovissa kerään katseet huoneeni uudelta Vancouverilaiselta tytöltä. Hän näyttää voivan pahoin. Ymmärrän, sillä shokki on varmasti suuri. Suihkuun ja alakertaan syömään. Yllätän baarimikon päivällisvalinnallani kun tilaan burgerin ja ison tuopillisen maitoa. Ja notta sitten se maistuu hyvältä! Tätä on kaivattu, sillä himassahan vetelen yleensä pari litraa milkkiä päivässä. Aikansa kutakin ja niin palaan välittömästi ruokailun jälkeen normaaliin päiväjärjestykseen ja otan oluen. Mukavaa tiskillä istuskelua ja turinaa niistänäistä. Jos eilen sain häppärihinnoin kaljaa koko illan niin tänään saan sitä ilmaiseksi. Huomenna varmaan jo maksaisivatkin jotain. Liityn seurueseen, jossa on porukkaa niin Jenkkilästä, Koreasta, Austraaliasta kuin Hollannistakin. Kansainvälinen tunnelma ja naukkailemmme Jägeriä. Lyhyen ajan kuluttua siirrymme kohti Shamrock ravintelliä ja tapaan lisää jenkkejä. Jutustelemme juustonpakkauksesta ja taustalla soi kitara&mies kombo. Asia minkä olen aasialaisista oppinut on se, että he eivät paljon alkoholia kestä. Tämä tulee jälleen todistettua kun Korean vahvistuksemme nukahtaa pöytään long islandin jälkeen. Kaksi seurueestamme tekee lähempää tuttavuutta ja meikäläistä yritetään parittaa jollekkin prahalaiselle. Kiitos, mutta ei kiitos.

Siirrymme Bricksiin jatkamaan iltaa, mutta meno on aika kuollutta. Nään aikaisemmin tapaamani Oscarin ja vaihdamme taas muutaman sanan takatukista. Pyydän häntä ystävineen käymään Budapestissä ja tuntuu siltä, että mies todella on tulossa. Great! Muu seurueemme lähtee hostellille ennen minua ja seuraan heitä myöhemmin perästä. Kyllä on taas kuollut meno kaupungilla. Ei ketään missään. Saavun hostellille ja koen kauhun hetkiä avattuani huoneen oven. On pimeää, kuulen huohotusta ja näen alastoman naisvartalon. Täällähän on panohommat menossa! Eipä siinä. Riisuudun normaalisti ja kömmin omaan punkkaani. Sängyn nitinä on valtavaa kun vaivun uneen litinän ja läpseen saattelemana.

Vibat Salzburgista

Halutuista aktiviteeteista riippuen aikaa kannattaa varata muutamasta päivästä viikkoon. Itse Salzburgissa aikaa ei juuri paria päivää enempää tarvitse.

+Yoho hostel. Varmasti yksi parhaista travellerimestoista kaupungissa. Lähes kaikki tuntuivat olevan jonkintasoisella euroopan rundilla ja ehkä tästä johtuen asukaskanta suurimmaksi osaksi nuoria(joista puolet Austraaliasta). About 20e/yö dormeissa eikä paljon tätä halvemmalla majoituksesta kaupungissa voi selvitä. Alabaarissa erittäin asiallinen tunnelma. Sijainti ok vaikkei olekkaan aivan kuumimmassa ytimessä.

+Berchtesgaden. Mahtavia maisemia ja sotahistoriaa. 3,40e Salzburgin bussipysäkiltä Berchtesgadeniin, Berchtesgadenista Obersalzburgiin muutaman euron ja Oberzalburgista Kehlsteinhausille(kotkanpesä) eestaas about 15e turistidösällä. Hulluimmat voi toki patikoida huipulle(korkeus vajaa 2000m). Kannattaa käydä oikeastaan vain hyvällä kelillä sillä pilvisenä päivänä näkyvyys huipulta lähellä nollaa. 5min automatkan päässä Berchtesgadenista mahtava Königseen järvi ja kansallispuisto.

+Alppimaisemat/järvet. Pyörä/auto/bussi/juna alle ja lähialueille tutustumaan maisemiin. Esim. Wolfgangsee hyvä valinta. Busseilla 7e+2e St.Wolfgangin kylään, joka kieltämättä on aikamoinen turistirysä. Kylästä mahdollisuus ottaa juna huipulle(edestakaisin noin 30e) ja järvellä voi esim. soudella tai ottaa laivakyydin(5-10e).

+Hohensalzburgin linna, irkkubaarit(esim. Alchemist, Shamrock), Schnaitzl, Bricks. Diskobaarien menosta ei tietoa, koska ei voisi elektrojytä vähempää kiinnostaa, mutta varteenotettava paikka on kuulemma Republic.  Schnaitzl ja Bricks perinteisiä istuskelumestoja, missä paikalliset nuoret diggaavat viettää aikaa. Shamrockissa joka päivä livemusaa.

+Ystävälliset ihmiset. Vaikka paikalliset väittävätkin, että ihmiset kaupungissa ovat hiukka sulkeutuneita, olivat kaikki silti valmiita auttamaan ja esim. katua ylittäessä sai lähes poikkeuksetta tietä autoilijoilta.

-Kuollut yöelämä. Jopa perjantai ja lauantai olivat yllättävän hiljaisia. Missä helvetissä kaikki ovat? Eli ei mikään bilemekka ainakaan meikäläisen näkövinkkelistä.

-Kuollut eroottinen tarjonta. Yhden yön höyläyksiä tai suurempaa romanssia ei kannata täältä etsiä. Kaikki ovat joko varattuja tai vähemmän viehättäviä. Ehkä juuri hostelleissa paras tsäänssi laittaa vieheet likoon. Prostituutio laillista joten siitä pointsit.

Salzburg 1 - Tommi Mäkisen kyydissä serpenttiiniteillä ja seksiterapiaa

Keskiviikko 24.8 Helsinki

Juna on kuin on onkin ajallaan kohteessa. Puhelu vanhalle koskenlaskuystävälleni Niklas "nyt sattuu" Koskelle ja päivä käyntiin oluen parissa naisista ja viinanjuonnista puhuen. Perään vielä mätöt rautatieaseman viereiseltä indiaanilta ja reissun timanttinen alku on todellisuutta. Puhe on, että vietämme aikanaan ratkiriemukkaan jälleennäkemisen Budapestissä kunhan aika vain on kypsä. Bussi numero 666 alle ja pikatietä helvettiin kohti Helsinki-Vantaata. Muutaman tunnin odottelu asemalla maistuu oikein mukavasti vaikka reissu meinaakin loppua lyhyeen läpivalaisukoneen syödessä passiani ja samalla hävittäen sen jonnekkin.

Lentokoneessa kerään kanttiani. Tunnen kuinka käteni hikoavat saksalaisen lentoemännän lähestyessä minua kärryineen."Kaffe und sahne, bitte" toistelen mielessäni noin parisataa kertaa. Hetki lyö. Vähintäänkin asialliseen asukokonaisuuteen pukeutunut tarjoilija kysyy haluistani ja kuin apteekin hyllyltä täräytän juuri tunnin pureskelemani lauseen. Damn great! Kielillä puhuminen tuottaa hedelmää ja asetelma mitä ihaninta Air Berliinin kahvia kermoineen on edessäni. Sulkeutuneesta juntista on kuoriutumassa kansainvälinen KOVA LUU! Vaihto Berliinissä ja uuteen nousuun, uudella koneella.

Yoho hostel Salzburg

Kone alkaa lasketua. Epäilys valtaa mieleni kun en näekkään heti pilvien jälkeen mahtavia Alberssoneja. Olenko sittenkin Ruotsissa? Onnekseni jalat ovat turvallisesti Itävallan maaperällä ja laukku hihnalta kantoon. Mietin hetken. Ei karttaa, ei ohjeita hostellille eikä todellakaan hostellin osoitetta. Lähes ammattilaisen ottein otan vilkaisun googlemapsiin ja bimbelibom hostelli löytyy. Matka vaikuttaa kohtuulliselta ja kusaisen bussin kylkeen merkiksi halveksunnastani kyseistä matkantekovälinettä kohtaan. Töppöstä toisen eteen ja vaseliinipurkki vasempaan taskuun. On aika helvetin kuuma ja mustat farkut vievät vartaloni alaosan bakteerikannan uusiin ulottuvuuksiin mittarin näyttäessä +30. Parin tupakan ja muutaman hikilitran jälkeen saavun jollekkin  hotellille ja kysyn neuvoa omalleni. Ystävällinen neiti näyttää paikan ja alan suunnistaa. Noin kolme tuntia myöhemmin saavun hostellille illan jo alkaessa hämärtää. Kymmenen kilometrin jälkeen haisen kusen sekaiselle hielle. "I had a reservation for six nights" täräytän täydellisesti artikuloiden respaan. Neiti kuitenkin tyrmää aikeeni yöpyä heidän hostellissaan ja toteaa, että herra hyvä olette väärässä paikassa. Vaihdan tiskiä ja otan oluen. Tilanne on hallinnassa, sillä tämähän on tuttua jo useimmilta ulkomaanreissuiltani.

Kentan kanssa aamusopalla

Aloitan taas kävelyn, mutta koska kello alkaa olla lähempänä iltakymmentä, hannaan ja otan taksin. Kiinnostus kävellä vielä tunti-puolitoista on nolla. Saavun hostellille ja tunnen tulleeni kotiin. Tupangin savun leijailessa paksuna alabaarista ja ihmisten naureskellessa toistensa kanssa tuopin ääressä, saa syvimmät reseptorini tuntemaan rakkautta. Tutustuminen kuuden hengen sekadormiini, suihkut ja suunta kohti alabaaria. On äärettömän helppoa tehdä kontaktia kun ei ole ketään perskärpästä mukana pyörimässä. Noin toisen oluen kohdalla viereeni saapuu japanialainen herrasmies silkkisessä puvussaan. Selviää, että hänen nimensä on Kenta ja hän on juuri saapunut jostain äärettömän mahtavasta klassisesta konsertista(niin täällähän on jotkut klassisen musiikin suurfestarit parhaillaan menossa). Otamme olutta yhdessä ja kehumme kilpaa toisiamme muusikkoina. Tunnen tulleeni vertaiseni pariin Kenobin kertoessa kaksikymmmentä vuotta kestäneestä urastaan pianon ja viulun parissa. Keskustellessamme Sibeliuksesta tuore tuttavani tarttuu yhtäkkiä toisella kädellä juuri tilaamastaan pitsasta ja toisella  pöydästä. Äijällähän menee taju! Nopea koppi, mies pöytään ja pian hän on taas parissamme. Hän pahoittelee tilannetta kovasti ja painuu pehkuihin. Niin teen minäkin, kunhan vain vielä otan yhden, eikun kaksi olutta.

Torstai 25.8. Salzburg

Markkinatohinaa

Uni maittoi mahtavasti. Aamupala käteisellä ja kohti kaupungin ydintä. Olin kuullut, että torstaisin on jonkinlaiset markkinakemut ja kuin ihmeenkaupalla törmään niihin välittömästi. Tarjolla on perinteisesti jos minkänäköistä ruokatarviketta ja käyn läpi tarjonnan hitaalla kävelyllä näyttäen mahdollisimman kovalta kokoajan. Tästä suuntaan kohti vanhaa kaupunkia ja jonkun Mozartin ympärille rakennettua aukio- ja museohelvettiä. En käy yhdessäkään museossa vaan suuntaan katseeni huipulle, kohti Hohensalzburgin linnaa. Päivä on taas vaihteeksi +30 asteen tietämissä, mutta aikomuksenani ei todellakaan ole maksaa penniäkään mistään hissistä vaan valitsen huippu-urheilijaustaani hyödyntäen kävelyreitin. Kannatti, sillä hikeä virtaa taas kolmatta litraa ja pulssi pysyy tasaisesti 170:nen paikkeilla.

Linna itsessään on tutustumisen arvoinen. Näkymät ovat hienot ja nautin olostani auringon hyväilessä skandinaavista ihoani. Lipun hintaan sisältyy vielä opastettu kierros kuulokkeilla varustettuna, mutta jonot saavat kiinnostukseni hiipumaan ja päätän aloittaa patikoinnin ympäri linnan kukkulaa, Mönchsbergiä. Aikaa vierähtää vajaa pari tuntia ja itselleni tutulla tavalla valitsen taas kinttupoluista pahimmat. Reitti hanskattu, hostellille ja koppiin rauhoittumaan. 

Huoneeseeni on tullut uusi asukas. Kaikki kortit heti pöytään, ajattelen ja kietaisen suihkunraikkaalta lanteeltani pyyhkeen heittäen sen melkein ikkunasta ulos. Mimmi kertoo olevansa Texasista ja kerron kuinka pidän niin kovasti Panterasta. Tämä ei kuulemma ollut mikään uutinen. Keskustelemme politiikasta ja taloustieteestä kunnes löydämme yhteisen sävelen. Se on erotiikan, pornon ja alastomuuden sävel. Käy ilmi, että Austinin tytöstä on mahdollisesti tulossa tulevaisuudessa seksiterapeutti. Otan tuolin ja alan avautua. Kyyneleitä on vaikea pidättää kun kerron traumaattisista kokemuksistani sekä niihin sisältyvistä pettymyksistä ja epäonnistumisista. Kuin ihmeenkaupalla kuitenkin selviän ja päätämme lähteä yhdessä metsästämään ruokapaikkaa, koska pelkän aamupalan jälkeen tunnen melkein selkärangan etupuolelta. Paikaksi valikoituu paikallinen kinkkilä(chinese) ja nautimme pitkän romanttisen illallisen muovikalustein varustetun betonilähiön pöydässä. Täyteenhän siitä silti tuli. Pakko käydä sulattelemassa parilla oluella. Suuntaamme hostellin esitteen osoittamiin irkkupubeihin ja kuinka ollakaan huomaamme niiden olevan vierekkäin. Jostain kumman syystä kumpikaan ei houkuttele sillä toisen edessä haisee saiba ja toisen kusi. Survoudumme kuitenkin toiseen, imaisemme oluet ja siirrymme hostellin happyhourille. Toimii.

Hostellin alabaari ei petä taaskaan. Istahdamme tiskille ja juttuseuraa löytyy välittömästi. Mahtava meno jatkuu monen tuopin verran ja teen tuttavuutta Madridin poikaan, Daniin. Mies vaikuttaa hyvältä hemmolta ja keskustelemme intohimoisesti jalkapallosta. Dani kysyy mikä on suosikkijoukkueeni ja samalla huomaan, kuinka hän naksuttelee rystysiään. Hetkeäkään empimättä vastaan REAL MADRID. Mies hörähtää nauruun ja taputtelee olkapäälle. Huh. Onneksi en sanonut Jippoa tai Outokummun Palloa. Tuttavuutemme syventyessä seuraavalle tasolle noin kolmannen kaljan kohdalla päätämme lähteä seuraavana päivänä yhdessä Berchtesgadeniin Kotkanpesälle. Loppuillasta keskustelen aussien ja Texasin tytön kanssa naisista ja ihan vain yleisestikkin panohommista. Sanavarastooni tulee uutta terminologiaa ja mm. C&B tuntuu käyttekelpoiselta. Cock an' balls that's how I like it! Vaikka reissua on vasta päivä takana, huomaan kuinka universaali kieli erotiikan kieli on.

Perjantai 26.8.

Perusaamutoimet hanskaan ja Danin kanssa kohti bussipysäkkiä. Fiilis on kuin armeijan suunnistushommissa eli totaalisen ulkona kartalta, mutta onneksi Madridin miehellä on kaikki narut käsissään. 3,40e Salzburgista Berchtesgadeniin per suunta ja alppimaisemien katselu voi alkaa. Olen haaveillut tästä pitkään ja huomaan kuinka suorituspaineet kasaantuvat hapuillessani tärisevin käsin kameraa ja sen laukaisinta. Halleluja mitkä näkymät ja I'LL LOVE IT! Vaikka matkaa on taitettu vain muutaman luikauksen verran, voin jo tässä vaiheessa sanoa, että kyseessä ovat parhaat maisemat, jotka olen koskaan kohdannut.

Saavumme Berchtesgadeniin. Olemme äärimmäisen innostuneita ja sönkkäämme kilpaa toistemme päälle  Tommi Mäkistä eli rallienglantia. Aika helvetin sama vaikka puolet jutuista menee ohi, koska nauru raikaa ja päivä alpeilla avautuu edessämme mitä parhaimpana. Otamme jälleen bussin ja lähdemme nousemaan ylös kohti pääkallopaikkaa. Saavumme jonkinlaiseen turistiseen inhoon vyölaukkujen, lyllymahojen ja muiden kaltaisteni vallatessa miljöön. Olemme puolimatkassa kohteelle ja paikka on siis ollut jonkinlainen päätöksentekokohde itäisen rintaman sotatoimissa. Ostamme vähintäänkin sikakalliit liput bussilla huipulle(about 15e) ja nyökkälemme toisillemme hyväksyvästi. Bussimatka alkaa ja näkymät eikun paranoo. Kovuus saa mielessäni aivan uuden määritelmän.

Kehlsteinhaus=Eagle's nest=Kotkanpesä

Paikalla mestoilla eli mestoilla paikalla. Voi jeesusiivari tätä turistien määrää sillä niitä riittää. Suuntaamme katseemmme ylös ja näämme Kehlsteinhausin(=kotkanpesä). Lyhyen tunnelin jälkeen saavumme elevaattorille ja yritän selvittää Danille kuinka me Suomessa puhumme silleistä purkeissa kun porukka survoutuu oikein tiukkaan samaan tilaan. Yhteisymmärystä sanomani alkuPerästä ei saavuteta. Aika sama sillä nyt ollaan huipulla ja siellä tuulee. Itse kohde on nykyisin pelkkä ravintola, mutta näkymät huipuilta todella ovat jotain. Historiasta sen verran, että paikka on rakennettu Hitlerille syntymäpäivälahjaksi(50v) vuonna 1939. Rakennustyöt veivät vuoden ja voin vain kuvitella miten mukavaa on rakentaa näin pirun korkealle mitään. Tsekkaukset huipulla ja törmään Iisalmelaisiin. Pakko ajatella omaa etua ja puhua itsensä tilanteesta ulos mahdollisimman pikaisesti. Siirrymme siis oluelle ja toteamme, että tämä se vasta on elämää. Aamen ja olutta naamaan. Kunnioitamme perinteitä ja otamme oluet tyyliin juoksu. Kotkanpesää voisin luonnehtia ehkä parhaaksi paikaksi ikinä vetää lärvit ravintolan piikkiin.

Königsee

Yläilmojen jälkeen käymme välitasanteella tsekkaamassa bunkkerit ja kaikki saksankieliset opastaulut, joista kumpikaan ei ymmärrä mitään. Hienoja kuvia, betonia ja hyvä meininki. Ei mitään niin erikoista, mutta opiskelijakortilla homma toimii ilman rahaa niin mikä ettei. Tässä vaiheessa tapahtuu reissun ensimmäinen paska säkä kun bussi alas alpeilta vilahtaa nenämme edestä ohitse, mutta virhe ei sinäänsä ole suuri, sillä tässä välissä kyllä maistuu safka. Hampparit naamaan, seuraavalla bussilla alas ja Dani on valmis vuokraaman auton. Äijä on siis varannut netin kautta auton, jolla hän aikoo kruisata seuraavat neljä päivää. Ja mikä on jokaisen itseään kunnioittavan poikamiehen valinta automarkkinoilta? ALFAA!!! Dani hyppää Romeon rattiin ja voin kuulla kuinka nahka hänen käsissään sihisee auringon porotettua mustaan pirssiin koko päivän. Vain kiuas puuttuu kun mahla valuu pitkin lahkeita.

Suuntaamme matkamme Berchtesgadenista mahtavalle alppijärvelle nimeltänsäsäsä Königsee. Herra armahtaa ja herkistyn täysin. Näkymät ovat jotain mitä ei mistään kuvista voi aistia. Tarjolla on niin patikkaretkeä kuin myös venemeininkiä. Valitettavasti joudumme passaamaan molemmat, koska Kotkanpesällä meni niin helvetin pitkään, että kaikki paikat alkavat jo sulkea täällä. Dani heittää minut bussipysäkille, hyvästelemme toisemme intohimoisilla poskisuudelmilla ja lähden takaisin Salzburgiin.

Väsyttää vaikka kello on vasta kuusi. En kuitenkaan anna tämän masentaa vaan valmistaudun iltaan normaalia kaavaa noudattaen. Laitan soimaan Flaming Sideburnsia, trimmaan pularit ja juttelen texasilaisen kanssa pornosta. Äkkiä huomaankin kellon lähenevän kymmentä ja suuntaan janoisena kohti alabaarin tiskiä. Otan muutaman oluen ja vaihdan sanoja austraalialaisten kanssa joita on noin puolet koko hostellin asukaskannasta. Brazilialainen Rodriguez on lähdössä metsälle ja lähdemme yöhön yhteistuumin. Hän on kuitenkin kiinnostunut enemmän salsabaareista joten yhteinen tarinamme on hyvin lyhyt.

Saavun hostellini baarimikon suosittelemaan ravintolaan, Schnaitliin. Tatuoitua porukkaa, paskaa musaa ja kaljaa. Hyvä meininki siis ja otan oluen. Tylsistyn kuitenkin äärettömän äkkiä niinkuin nyt yleensäkkin ja vaihdan kadun toiselle puolelle Alchemisteen. Meno on välittömästi kohdallaan ja otan taas vaihteeksi oluen espanjalaistrion vetäessä taustalla "miljoona ruusua"-kappeletta. Lyöttäydyn parin paikallisen mieshenkilön kanssa samaan pöytään ja alamme keskustella doom metallista. Mahtavaa! Vaikka kielimuuri taas hieman vaivaa nauramme vedet silmissä takatukille, viiksille ja 80-luvulle. Ei helvetti, että on hauskaa! Vaihdamme baaria ja puhumme naisista. Joukossamme on todellinen panomies, sillä toinen miehistä pyörittää naisia todella ihailtavalla tahdilla. Kansainvälisiä panohommia siis. Vietämme iltaa yhdessä aina pikkutunneille astin nauttien snapseja ja muita herkullisia tuotteita. Loppuillasta äijät pyytävät minua mukaansa jonnekkin päin Itävaltaa, joillekkin hyvin hämärille festareille ja olen tottakai mukana. Kyytii tulee huomenna hostellini eteen. 

Hetki lyö

0440. Yleensähän herään aina tähän aikaan. Kamat on läjätty sopivasti edellisenä iltana muutaman Karhun siivittämänä ja ikävän tunne alkaa olla todellista ymmärtäessäni, että seuraavan viiden kuukauden aikana tarjolla on vain Dreheriä ja Budget-sarjan tuotteita. Nouseva aamu-aurinko pilkistelee ihanaisesti puiden välistä ja tienoot peittyvät usvaan matkani taittuessa Karjalasta kohti Helsinkiä(jossa ei asu enää helsinkiläisiä. On vain joukko yksinäisiä ja heitä on monta, liian monta-Danny). Läppärin soitin paukkaa satunnaista korvakuraa, tarjoten kuitenkin joukostaan välillä yksittäisiä artistitaivaan tähtiä kuten George Michaelia. Ei huono. Kuvailisin tunnelmaa raikkaaksi. 

Lomakausi on siis käsillä. Toinen minäni, intohimoinen juustonpakkaaja, on saanut toteuttaa koko kesän yhden miehen märkää unelmaansa ja ainut ilmaan jäänyt kysymys kuuluukin "kuka helvetti laittoi edamit polarin pusseihin"? Tunnusta en mitään. Vitonen on kumia ja kyllä juustossa vähintään 500kcal/100g on oltava! Mutta jos nyt kesää on jollain tavalla vedettävä pakettiin niin todettava on, että yksi parhaista on takana. Vaikka keskivartaloni onkin saanut tyytyä säälittävään nollakasvuun ovat vietetyt vapaat olleet terästä enkä nyt todellakaan puhu mistään romuraudasta. A-olutta, isohkoja t-luupihvejä, humpan jytinää, iltahämäriä laiturin nokassa ja ääretöntä herkkua ystävien parissa. Elämäni rakkaustarina on totta. Asetetut tavoitteet siis saavutettiin ja rima oli juuri oikealla korkeudella. Bubkan jalanjälkiä seuraten seuraava yritys muutamaa senttiä korkeammalle, mutta tämäkin kelpaa, sillä kauden kärkitulos on jo saavutettu.

Viimeisen kahden viikon aikana olen sysännyt reissun suunnittelun pääkoppani massiivisille aivolohkoille. Mitään radikaaleja tee-se toimintoja en siis ole tehnyt vaan keskittynyt psyykkaamaan itseäni suuriin pettymyksiin, mahdollisiin taka-iskuihin ja  itkuraivareihin. Iso mies(vaikka poikiahan tässä vielä ollaan) vetistelee vaan salkkareiden äärellä krapuloissaan eikä mm. näytä tunteitaan suurien titaanien taistojen säkenöivimpinä hetkinä, joita yleensä käydään tilassa nimeltä parisuhde. Tämän kertainen parisuhteeni sisältää kuitenkin vain oman lärvini eikä esimerkiksi TeurastajaTarnanen pääse vetämään tuuheista pulareistani minua kohti jotain goddamn fudisstadioneita ja muita turhia taidenäyttelyitä. Kiitos Mikko Madridista, mutta en ole vieläkään jaksanut katsoa kaikkia 3000 kuvaa läpi. Ja Visa on vieläkin miinuksella.

Majoituksesta on hyvä ottaa muutama halaistu. Alunperinhän lähdin hakemaan kämppää couchsurfing.org(joka on muuten matkailusta ja vieraiden maiden ihmisiin face-to-face kontakteista kiinnostuneille tutustumisen arvoinen paikka! Itsellä pelkkiä positiivisia viboja) sivun foorumeilta mielessäni yhteismajoitus paikallisen bikiniteamin villalla. Vastauksia tuli kuitenkin niin läjäpäin, että en osannut valita ja päätin varata vain tynnyripaikan sillan alta. Vuokraan sisältyy kuulemma myös kolmen tunnin polttopuut, pullollinen lasolia ja viltti. Aika sopumeininki!
 

Todellisuudessa kämppää ei siis vieläkään ole. Muutamaa asuntofirmaa lähestyin siinä toivossa, että saisin sovittua näyttöjä, mutta kävi ilmi, että tarjonta vaihtuu siihen malliin, että on järkevintä tarkastaa tilanne vasta paikan päällä. Varasin siis hostellin budapestilaisesta Colors mestasta. Salzburgista varasin niin ikään myös paikan Youth Hostellista. Molemmilla paikkakunnilla pyrin sijoittamaan itseni (tottakai) mahdollisimman isoon sekasukupuoliseen dormitoriin eli yhteismajoitukseen, jossa voin toteuttaa iltaisia, yöllisiä ja aamuisia retkiäni teltassa, joka laahaa todella pahasti asujansa päällä pitäen itsensä vain löyhästi ilmassa pienen salon varassa. Olen aina pitänyt enemmän sissi- kuin puolijoukkueteltasta. Kontaktia kanssaihmisiin on aina niin paljon helpompi tehdä tilassa, jossa ei ole yksin.

Coachsurfingista vielä sen verran, että otin yhteyttä sivuston kautta pariin paikalliseen Salzburgilaiseen iltapäivälaten toivossa ja tarkoituksenani saada hommasta vähän NormiPekkaa enemmän irti. Katsotaan miten käy.  Itävallasta palaan runouden pariin jahka urheilu on imenyt kaikki voimani ja joku Uuno on nussinut matkatavarani. Luvassa päätä huimaavaa sotahistoriallista katsausta ja kuvan kaunista alppimaisemaa. Tschüss!

Miks mie lähin? Minkä väriset lapaset mukaan

"Riski on ajatus, että johonkin tavoittelemisen arvoiseen asiaan liittyy myös mahdollisuus negatiivisesta lopputuloksesta. Riski on arkikielessä synonyymi epäonnistumisen tai uhan todennäköisyydelle." Syteen tai savea housuun, mutta siinä on ohjenuora, millä röpötys on tapahtuva koko ensi syksyn ajan itäisen Euroopan ytimessä, Budapestissä. Ruutuhousu ei enää kulukkaan vanhaan malliin Utran paronin kotikartanolla vaan matka suuntautuu ensiksi kohti Salzburgia ja sieltä itse valitsemanani ajankohtana kohti Unkaria. Syksyn tavoitteeni onkin korjata tähän astisen elämäni rupisimmat hedelmät suorittamalla tehtäviä, joista Jameskin vain haaveili. Elä ja anna toisten kuolla, lapaset on lähdettävä käsistä ja lujaa!

Näillä eväillä lähdin alkuvuodesta 2011 suunnittelemaan vaihto-opiskeluani johonkin hyvään valitsemaani rantakohteeseen. Yllätyksenä sinänsä tuli, ettei yliopistoni kansainväliset palvelut ollut millään tavalla huomioinut mahdollisia halujani suorittaa opintoja kohteissa kuten Ibiza, Lesbos tai Sunny Beach. Järkytyksen jälkeen aloin kuitenkin läpikäydä tarjontaa ja huomasin, että minulla on tästäkin huolimatta kaksi järkevää vaihtoehtoa. Lapin polttajien Saksa ja erinomaisen Magyar punaviinin synnyinkehto Unkari. Saksaa puolsivat lähinnä Octoberfestit ja karskin seksikäs kieli, jonka opiskelua jatkoin hampaat irvessä ala-asteelta aina lukion loppuun asti vain huomatakseni, ettei naismarkkinoilla menestyminen ollutkaan taattua. Raaputin taas tyhjää. Toisen kohteeni Unkarin ja tarkemmin Budapestin eduiksi laskin taas hyvinkin kohtuullisen hintatason, englannin kieliset kurssit sekä jo entuudestaan hyväksi havaitun kylpylä- ja ravintolakulttuurin. Liekki tähän maahan leimahti raivokkaaseen paloon jo vuonna 2009 tapahtuneella viikon visiitillä ja pienen enttententten-leikin jälkeen huomasinkin täyttäväni hakemuksia Corvinus University of Budapestiin. Tuntuu onnistuneelta valinnalta jo tässä vaiheessa, vaikken ole vielä lähelläkään mestoja. 

Erasmus vaihto-ohjelman kauttahan pääsee lähes 100 % varmuudella sinne minne hakee. Paikka irtosi siis kohtuullisen helposti ja kaikki käytännön järjestelyt pienoisine paperisotineen luistivat rasvatun lailla. Jeesiä on tullut vähintäänkin kiitettävästi niin omalta kuin kohdeyliopistoltakin ja hommat ovat siis tältä osin pulkassa. Paikallinen buddykin kyselee harvase päivä mm. haluistani toimia sikari&viskikerhon pj:nä, mutta toistaiseksi olen päättänyt pitää perimätiedon itselläni. Kurssivalintoja lähdin tekemään periaatteella "pannaan kova kovaa vasten, ei meillä oo täällä varaa rueta löysäilee". Saksan kielen alkeet ja Unkarin kieli&kulttuuri kurssit tulevatkin aiheuttamaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuren loven Sveitsin tiliini ja pakottavat iltaisin sumuisiin ravintoloihin, joissa soi jazz. Vastenmielisyys kuuluu elämääni.

Reissuun lähteviä tavaroita ynnäillessäni ja pakkausprosessia hahmotellessa huomasin edessäni olevan tiettyjä investointeja. Tekniikka se on mikä miehen tiellä pitää ja näin tuuli kävikin huuhtoen kohti rantaa Kustin kiikuttaessa kotipesääni Canonin S95 pokkarin ja Lenovon Thinkpad E520 läppärin. Aina vain sairaammiksi käyvät himoni on siis nyt mahdollista tallentaa mitä ihanimmin sävyin mitä ihanimpiin paikkoihin ja tarkoituksena on jakaa se ilo myös tätä kautta. Mukaan häviämään lähtee myös Htc:n Desire luuri, että smurffi pysyisi edes jotenkin kartalla(nimimerkillä 300 metrin matkaan voi käyttää tarvittaessa 1,5h selvinkinpäin). Muu pikkutilpehööri on erittäin epäolennaista lukuun ottamatta rakasta nahkarodeani ja ilmaa viistäen halkovia limpparikenkiäni. Ja koska Full Metal Jacket ja Apocalypse Now ovat niin helvetin kovia leffoja, survotaan koko komeus Miltecin armeija henkiseen reppuun sekä Haltin rinkkaan. Fuck the suitcases! Vielä nappivarasto, yhden narun pantterit sekä beisport mukaan niin homma on siltä osin bueno.

Vaikka luotankin äärettömän paljon kontrolliini omieni tavaroideni suhteen, ajattelin varmuuden välttämiseksi käydä hakemassa matkavakuutuksen niin itselleni kuin tavaroillenikin. Ravan roiskuessa liikaa ja yliatleettisen vartaloni matkatessa sinkkiarkussa kohti kotikulmia, voi perikunta pistää Ferrarit tilaukseen. Klubikortteja varten käyn vielä paikallisesta valokuvausliikkeestä liuskan passikuvia, pankista uuden Black americaana de los expressin ja tukun forintteja. Voiko nuori mies enää valmiimpi olla? Voi. Kämpästä ei nimittäin ole kuin pieni hento tuoksu, mutta asutaan sitten vaikka Hiltonissa siihen asti kun oma boksi löytyy. Jos rahaa on sen pitää näkyä! Seuraavassa merkinnässä luvassa hit the road(24.8) ja tunnelmat reissun huulilta, lähdön tuskasta ja sen ihanuudesta. Vielä en tajua edes mihin olen pääni survomassa ja ehkä hyvä niin. Riskillä.