Hetki lyö

0440. Yleensähän herään aina tähän aikaan. Kamat on läjätty sopivasti edellisenä iltana muutaman Karhun siivittämänä ja ikävän tunne alkaa olla todellista ymmärtäessäni, että seuraavan viiden kuukauden aikana tarjolla on vain Dreheriä ja Budget-sarjan tuotteita. Nouseva aamu-aurinko pilkistelee ihanaisesti puiden välistä ja tienoot peittyvät usvaan matkani taittuessa Karjalasta kohti Helsinkiä(jossa ei asu enää helsinkiläisiä. On vain joukko yksinäisiä ja heitä on monta, liian monta-Danny). Läppärin soitin paukkaa satunnaista korvakuraa, tarjoten kuitenkin joukostaan välillä yksittäisiä artistitaivaan tähtiä kuten George Michaelia. Ei huono. Kuvailisin tunnelmaa raikkaaksi. 

Lomakausi on siis käsillä. Toinen minäni, intohimoinen juustonpakkaaja, on saanut toteuttaa koko kesän yhden miehen märkää unelmaansa ja ainut ilmaan jäänyt kysymys kuuluukin "kuka helvetti laittoi edamit polarin pusseihin"? Tunnusta en mitään. Vitonen on kumia ja kyllä juustossa vähintään 500kcal/100g on oltava! Mutta jos nyt kesää on jollain tavalla vedettävä pakettiin niin todettava on, että yksi parhaista on takana. Vaikka keskivartaloni onkin saanut tyytyä säälittävään nollakasvuun ovat vietetyt vapaat olleet terästä enkä nyt todellakaan puhu mistään romuraudasta. A-olutta, isohkoja t-luupihvejä, humpan jytinää, iltahämäriä laiturin nokassa ja ääretöntä herkkua ystävien parissa. Elämäni rakkaustarina on totta. Asetetut tavoitteet siis saavutettiin ja rima oli juuri oikealla korkeudella. Bubkan jalanjälkiä seuraten seuraava yritys muutamaa senttiä korkeammalle, mutta tämäkin kelpaa, sillä kauden kärkitulos on jo saavutettu.

Viimeisen kahden viikon aikana olen sysännyt reissun suunnittelun pääkoppani massiivisille aivolohkoille. Mitään radikaaleja tee-se toimintoja en siis ole tehnyt vaan keskittynyt psyykkaamaan itseäni suuriin pettymyksiin, mahdollisiin taka-iskuihin ja  itkuraivareihin. Iso mies(vaikka poikiahan tässä vielä ollaan) vetistelee vaan salkkareiden äärellä krapuloissaan eikä mm. näytä tunteitaan suurien titaanien taistojen säkenöivimpinä hetkinä, joita yleensä käydään tilassa nimeltä parisuhde. Tämän kertainen parisuhteeni sisältää kuitenkin vain oman lärvini eikä esimerkiksi TeurastajaTarnanen pääse vetämään tuuheista pulareistani minua kohti jotain goddamn fudisstadioneita ja muita turhia taidenäyttelyitä. Kiitos Mikko Madridista, mutta en ole vieläkään jaksanut katsoa kaikkia 3000 kuvaa läpi. Ja Visa on vieläkin miinuksella.

Majoituksesta on hyvä ottaa muutama halaistu. Alunperinhän lähdin hakemaan kämppää couchsurfing.org(joka on muuten matkailusta ja vieraiden maiden ihmisiin face-to-face kontakteista kiinnostuneille tutustumisen arvoinen paikka! Itsellä pelkkiä positiivisia viboja) sivun foorumeilta mielessäni yhteismajoitus paikallisen bikiniteamin villalla. Vastauksia tuli kuitenkin niin läjäpäin, että en osannut valita ja päätin varata vain tynnyripaikan sillan alta. Vuokraan sisältyy kuulemma myös kolmen tunnin polttopuut, pullollinen lasolia ja viltti. Aika sopumeininki!
 

Todellisuudessa kämppää ei siis vieläkään ole. Muutamaa asuntofirmaa lähestyin siinä toivossa, että saisin sovittua näyttöjä, mutta kävi ilmi, että tarjonta vaihtuu siihen malliin, että on järkevintä tarkastaa tilanne vasta paikan päällä. Varasin siis hostellin budapestilaisesta Colors mestasta. Salzburgista varasin niin ikään myös paikan Youth Hostellista. Molemmilla paikkakunnilla pyrin sijoittamaan itseni (tottakai) mahdollisimman isoon sekasukupuoliseen dormitoriin eli yhteismajoitukseen, jossa voin toteuttaa iltaisia, yöllisiä ja aamuisia retkiäni teltassa, joka laahaa todella pahasti asujansa päällä pitäen itsensä vain löyhästi ilmassa pienen salon varassa. Olen aina pitänyt enemmän sissi- kuin puolijoukkueteltasta. Kontaktia kanssaihmisiin on aina niin paljon helpompi tehdä tilassa, jossa ei ole yksin.

Coachsurfingista vielä sen verran, että otin yhteyttä sivuston kautta pariin paikalliseen Salzburgilaiseen iltapäivälaten toivossa ja tarkoituksenani saada hommasta vähän NormiPekkaa enemmän irti. Katsotaan miten käy.  Itävallasta palaan runouden pariin jahka urheilu on imenyt kaikki voimani ja joku Uuno on nussinut matkatavarani. Luvassa päätä huimaavaa sotahistoriallista katsausta ja kuvan kaunista alppimaisemaa. Tschüss!