Salzburg 2 - Maisemamatkailua ja kutuleikkejä

Lauantai 27.8.

Heräilen aamuun pienessä ralssin poikasessa. Kello väräjää yhdentoista tienoilla ja muistelen hymyillen edellistä iltaa. Ilma ulkona näyttää vähintäänkin kusiselta veden röpötellessä kadun pintaan. Olen ollut siis hyvinkin onnekas reissullani kelien ollessa mitä mahtavimmat. Kaivelen puhelimen lokerostani ja tarkistan josko Oscar&Marcel olisivat soittaneet eilen puhutusta äärettömästä doom metal reissusta. Ei mitään. Siirryn suihkutiloihin pesemään edellisen päivän visvat pois ja aamupalalle. Aamujointtia vedellessäni puhelin pirahtaa. ”Hey Antti, it’s Oscar here!”. Äijähän siis todella soitti eikä lörpötellyt vain lämpimikseen! Mahtava meininki aina siihen asti kunnes hän toteaa ettei taisteluparin kumpikaan osapuoli ole ajokunnossa(niin onhan kello tosiaan vasta kaksi iltapäivällä) ja lisäksi punkkausmestani matkakohteessa on menetetty, sillä Marcellon emäntä on kuumehouruissa. Damn. Leuka maassa kohti uusia pettymyksiä ja toivottelemme mukavia jatkoja toisillemme.

Ilma siis ei todellaakaan houkuttele tekemään mitään muuta kuin levyttelyä. Uhmaan säätä kuitenkin  käymällä lähikahvilassa sumpilla, mutta that’s it. Iltaa odotellessa karvanajoa ja muuta prässäilyä.

Bricks

klo 1900 ja Yohon alabaari. Happy hour on juuri päättynyt ja tilaan safkaa alkaneelta päivälliseltä. Schnitzel huurteisella huuhdottuna vaikuttaa hyvältä valinnalta. Perse penkkiin ja kovan näköisenä vetämään alkusalaatit naamaan. Tunnen itseni jänikseksi keräillessäni kurkun ja porkkanan palasia lattialta. Saan seuraa pöytääni ja esittäydymme välittömästi olutkannujen kilistessä toisiaan vasten. Nuori Bostonin herrasmies nimeltä Matt on liikkeellä isolla suuttimella ja olutta menee ruoan lomassa muki jos toinenkin. Saamme lisää seuraa. Maailman alkoholisuituneemalta alueelta Skotlannista saapunut Scott vaikuttaa järkikaverilta ja alamme keskustella kolmisin sotahistoriasta, globaalista taloustilanteesta ja kotimaidemme ominaispiirteistä. Tätä jatkuu yllättävän kauan kunnes pääsemme jälleen oikeiden aiheiden äärelle. Voi tulla joillekkin yllätyksenä, että loppuilta puhutaan lähes yksinomaan rakastelusta, viineistä ja omista kokemuksista tällä saralla. Ihanaa! ja nauru raikaa baarimikon kaataessa kahden euron häppärioluita.

Julian synttärikemut Yohon alabaarissa

Parina edellisenä iltana olen tehnyt tuttavuutta yhteen hostellin baarimikoista. Korttitalo alkaa jälleen sortua kun Julia saapuu ystävineen alabaariin viettämään syntymäpäiväänsä tarjoillen samalla hyvinkin anteliaan sävyyn shotteja jäger pullostaan. Toteamme Mattin kanssa, että kohta saattaa lähteä käsistä ja lujaa. Hyvä homma siis. Jatkamme iltaa useiden oluiden siivittämänä ja siirrymme seuraaviin ravintelleihin. Ilta soljuu hyvissä tunnelmissa ja saapuessamme hostellille aamuyöstä toivottelemme toisemme  tervetulleiksi matkalle kotimaihimme. Asiaa! Kohta alkaa olla USA:n rundi läjässä kun Boston ja Texas on jo hanskattu. Jenkkien kanssa on muuten mukava jutella kun kielestä ei tarvitse olla niin tarkka. Ymmärtäävät tuhnumpaakin ulosantia.

Sunnuntai 28.8.

Herään yksin huoneestani ja kaikki ovat hävinneet pieruna Salzburgin kaduille. Eilinen päivä meni ehkä turhankin hostellipainotteisesti joten tänään päätän vetää pakaratreenin ja vuokrata hostellista pyörän(10e). Pienet jälkipoltot antavat hienoista jarrua pyöräilysuoritukselleni, mutta poljen tästä huolimatta keskiö punaisena 40km. Matkalla käyn vetämässä safkat sillä aamupalat jäi tänään välistä. Ruokapaikan ulkopuolella olen pinteessä kun unohdan pyörän lukon numerosarjan. Huippuälykäs pääkoppani kuitenkin taas pelastaa ja homma käy lopulta kuin tikkarin vieminen. Myöhemmin videomatskua reissusta ja vähän muustakin.

Saavuttuani hostellille huomaan saksalaisten naisten vallanneen tilan. Kolme miellyttävän näköistä saksalaista mimmiä ja nuori viriili suomalainen poikamies haiskahtaa koko illan aikuisviihdefilmiltä. Hahmottelen mielessäni nimeksi ”Porstel”. Vaikka huoneessani(ja hostellissa yleensäkkin)nyt majoittuukin muita minun lisäkseni, en anna tämän häiritä vaan liikun niinkuin kotonanikin eli lähes alasti.

Normaalit iltatoimet käyntiin ja pari jackicolaa naamaan huoneessa. Nopea siirtyminen alabaariin ja olutta ruotsalaisen baarimikon, Nataleen sekä hänen poikaystävänsä, Moseksen kanssa. Lähes raamatullinen tunnelma kun puhumme niitä näitä ja kiroilemme eri kielillä. Vaikkei pystyssä olekkaan mitkään suuret bileet on vain mukava notkua tiskillä, poltella tupangia ja juoda olutta, jota saan tuttavuutemme syventyessä häppärihintaan koko illan. Olen otettu tästä kunniasta ja istun tiskillä aina sulkemisajan yli.

Moses&Natalee

Maanantai 29.8.
Moses on näyttänyt minulle edellisenä iltana kartasta muutamia tutustumisen arvoisia järviä. Päätän käyttää tämänkin päivän järkevästi, ottaa bussin alle ja lähteä kohti Wolfgang am Wallerseetä. Matka kohteelle kestää reilun tunnin ja se taittuu kahdella bussilla. Järvimaisema alppeineen avautuu mahtavana. Ilmeisesti alpeista irtoavasta kalkista johtuen vesi on turkoosia ja rakastan jälleen näkemääni. Katsellessani vaihtelevia vartaloita ja järveä voin kuvitella hetken olevani tropiikissa. Maisemia ihailtuani siirryn burgerille rantabaariin. Kana kärvisteltynä sämpylän väliin miellyttää makuhermojani ja päätän visittiini ravintolassa vessaan, jossa on parhaat tähän asti näkemäni tapetit.

Saniteettitilojen tapetointia parhaimmillaan

Wolfgangsee

Turisteja on kyllä pirusti. Itseasiassa täällä ei varmaan muita olekkaan. Mietin mielessäni vaihtoehtoa, että kävelisin huipulle, mutta olo on tällä hetkellä sen verran tukkoinen ettei paljon kiinnosta. Tsekkaan myös vaihtoehdon mennä junalla huipulle, mutta saavun asemalle kaksi minuuttia liian myöhään ja tunti seuraavaan lähtöön on liikaa. Pitäköön junansa, menen laivalla. Vaikka vaihtoehtona risteily vetten päällä onkin huomattavasti paljon huipulle kiipeämistä munattomampi, nautin silti matkasta ja koen uusia tilanteita. Kaksi varsin viehättävää nuorta naista istuu viereeni nuoleskellen hyvinkin kysenalaisella tavalla tuuttejaan, luoden samalla katseita meikäläiseen. Tungen aurinkolasit syvälle päähäni, puren hampaita yhteen ja NÄYTÄN mahdollisimman kovalta. Huhhei, maisemat ovat kyllä kohdallaan. Saavun Wolfgangilta St. Gigeliin. Kahvi bussipysäkillä Janos Valmosen kuolematonta hittiä kuunnellen ja linjurin kyytiin. Matkalla kirjailen ylös kuntopiiriä, mitä jossain välissä rupean tahkoamaan ja loppumatkasta bussin tasainen kyyti tuudittaa minut uneen.

Bäk at the hostel. Tunnen oloni kohtuullisen vetreäksi vaikka vetelinkin lounaan yhteydessä pitkän oluen(tai ehkä juuri siksi). Valkoiset urheilusortsit jalkaan ja lähden lenkille. Päätän haastaa itseni ja juosta kaupungin laidalla sijaitsevan vuoren huipulle. Alku rullaa hyvin. Suomesta ostamani Catepillarin kengät toimivat tässäkin hommassa hyvin ja niin saavun nyppylän juurelle. Aika helvetisti rappusia mietin mielessäni samalla kun konttaan niitä ylös. Olen siis ehkä puolivälissä ja pohkeet huutavat Daavidin poikaa puhumattakaan siitä, että henkitys on muuttunut agressiiviseksi puuskuttamiseksi. Halleluja olen kuitenkin lopulta huipulla. Rappurääkäys ei kuitenkaan riitä vaan päätän punnertaa ja kyykätä. 150kpl(50,40,30,20,10 sarjat) molempia ja olen valmis arkkuun. Matkalla alas törmään toisen kerran täällä ollessani suomalaisporukkaan, mutta en ole kiinnostunut sanomaan heille sanaakaan.

Hien kimallellessa lyllymahani juovissa kerään katseet huoneeni uudelta Vancouverilaiselta tytöltä. Hän näyttää voivan pahoin. Ymmärrän, sillä shokki on varmasti suuri. Suihkuun ja alakertaan syömään. Yllätän baarimikon päivällisvalinnallani kun tilaan burgerin ja ison tuopillisen maitoa. Ja notta sitten se maistuu hyvältä! Tätä on kaivattu, sillä himassahan vetelen yleensä pari litraa milkkiä päivässä. Aikansa kutakin ja niin palaan välittömästi ruokailun jälkeen normaaliin päiväjärjestykseen ja otan oluen. Mukavaa tiskillä istuskelua ja turinaa niistänäistä. Jos eilen sain häppärihinnoin kaljaa koko illan niin tänään saan sitä ilmaiseksi. Huomenna varmaan jo maksaisivatkin jotain. Liityn seurueseen, jossa on porukkaa niin Jenkkilästä, Koreasta, Austraaliasta kuin Hollannistakin. Kansainvälinen tunnelma ja naukkailemmme Jägeriä. Lyhyen ajan kuluttua siirrymme kohti Shamrock ravintelliä ja tapaan lisää jenkkejä. Jutustelemme juustonpakkauksesta ja taustalla soi kitara&mies kombo. Asia minkä olen aasialaisista oppinut on se, että he eivät paljon alkoholia kestä. Tämä tulee jälleen todistettua kun Korean vahvistuksemme nukahtaa pöytään long islandin jälkeen. Kaksi seurueestamme tekee lähempää tuttavuutta ja meikäläistä yritetään parittaa jollekkin prahalaiselle. Kiitos, mutta ei kiitos.

Siirrymme Bricksiin jatkamaan iltaa, mutta meno on aika kuollutta. Nään aikaisemmin tapaamani Oscarin ja vaihdamme taas muutaman sanan takatukista. Pyydän häntä ystävineen käymään Budapestissä ja tuntuu siltä, että mies todella on tulossa. Great! Muu seurueemme lähtee hostellille ennen minua ja seuraan heitä myöhemmin perästä. Kyllä on taas kuollut meno kaupungilla. Ei ketään missään. Saavun hostellille ja koen kauhun hetkiä avattuani huoneen oven. On pimeää, kuulen huohotusta ja näen alastoman naisvartalon. Täällähän on panohommat menossa! Eipä siinä. Riisuudun normaalisti ja kömmin omaan punkkaani. Sängyn nitinä on valtavaa kun vaivun uneen litinän ja läpseen saattelemana.

Vibat Salzburgista

Halutuista aktiviteeteista riippuen aikaa kannattaa varata muutamasta päivästä viikkoon. Itse Salzburgissa aikaa ei juuri paria päivää enempää tarvitse.

+Yoho hostel. Varmasti yksi parhaista travellerimestoista kaupungissa. Lähes kaikki tuntuivat olevan jonkintasoisella euroopan rundilla ja ehkä tästä johtuen asukaskanta suurimmaksi osaksi nuoria(joista puolet Austraaliasta). About 20e/yö dormeissa eikä paljon tätä halvemmalla majoituksesta kaupungissa voi selvitä. Alabaarissa erittäin asiallinen tunnelma. Sijainti ok vaikkei olekkaan aivan kuumimmassa ytimessä.

+Berchtesgaden. Mahtavia maisemia ja sotahistoriaa. 3,40e Salzburgin bussipysäkiltä Berchtesgadeniin, Berchtesgadenista Obersalzburgiin muutaman euron ja Oberzalburgista Kehlsteinhausille(kotkanpesä) eestaas about 15e turistidösällä. Hulluimmat voi toki patikoida huipulle(korkeus vajaa 2000m). Kannattaa käydä oikeastaan vain hyvällä kelillä sillä pilvisenä päivänä näkyvyys huipulta lähellä nollaa. 5min automatkan päässä Berchtesgadenista mahtava Königseen järvi ja kansallispuisto.

+Alppimaisemat/järvet. Pyörä/auto/bussi/juna alle ja lähialueille tutustumaan maisemiin. Esim. Wolfgangsee hyvä valinta. Busseilla 7e+2e St.Wolfgangin kylään, joka kieltämättä on aikamoinen turistirysä. Kylästä mahdollisuus ottaa juna huipulle(edestakaisin noin 30e) ja järvellä voi esim. soudella tai ottaa laivakyydin(5-10e).

+Hohensalzburgin linna, irkkubaarit(esim. Alchemist, Shamrock), Schnaitzl, Bricks. Diskobaarien menosta ei tietoa, koska ei voisi elektrojytä vähempää kiinnostaa, mutta varteenotettava paikka on kuulemma Republic.  Schnaitzl ja Bricks perinteisiä istuskelumestoja, missä paikalliset nuoret diggaavat viettää aikaa. Shamrockissa joka päivä livemusaa.

+Ystävälliset ihmiset. Vaikka paikalliset väittävätkin, että ihmiset kaupungissa ovat hiukka sulkeutuneita, olivat kaikki silti valmiita auttamaan ja esim. katua ylittäessä sai lähes poikkeuksetta tietä autoilijoilta.

-Kuollut yöelämä. Jopa perjantai ja lauantai olivat yllättävän hiljaisia. Missä helvetissä kaikki ovat? Eli ei mikään bilemekka ainakaan meikäläisen näkövinkkelistä.

-Kuollut eroottinen tarjonta. Yhden yön höyläyksiä tai suurempaa romanssia ei kannata täältä etsiä. Kaikki ovat joko varattuja tai vähemmän viehättäviä. Ehkä juuri hostelleissa paras tsäänssi laittaa vieheet likoon. Prostituutio laillista joten siitä pointsit.