Kriittistä massaa: Sven liekeissä pyörän tangolla

Tämän kertainen päivitys aloitetaan ihaNaisilla muistoilla muutaman viikon takaiselta Salzburgin reissulta. Pyöräilyä ja maisemia, I'll love it! Mukana myös terveiset ytimestä ja Bob Marleyn comeback.

Ke 14.9.- Su 25.9.

Kuten joku terävä onkin saattanut huomata, niin tahti päivitysten kanssa hidastuu sitä mukaa mitä pidemmälle reissu etenee. Syynä on se, että luppoaikaa junassa istuen ei juuri ole, kokoajan on jotain mielenkiintoisempaa kuin istua koneella neljän seinän sisällä ja olen luonteeltani mukavuudenhaluinen. Paukuttelen tässä nyt läpi viimeisen pari viikkoa kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä. Valitukset otetaan vastaan, mutta niitä ei lueta tai huomioida.

Have you met Sven?

On lauantai 17.9. ja diskohelvetissä nimeltä Merlin(samainen mesta, jossa juomat tarjoillaan muovituopista ja joka on perkeleen kuuma) on joku tulikuuma tiskujukka vispaamassa levyjä. En juuri innostu ajatuksesta, mutta menköön kun seura on kuitenkin kohdallaan. Aloitan illan yksin, koska vituttaa olla alati jonkun seurassa ja omasta seurastaan pääsee nauttimaan vain harvoin. Päätän kartoittaa asuntoni luoteista aluetta, jossa sijaitsee mm. Instant vaihtelevine tarjontoineen(tiistaisin tänä syksynä alkaa jossain välissä  random trip-klubi jossa impropohjalta funkkia), muutama kusinen kuppila(bisse alle 250 forinttia) ja  rockklubi Rocktogon, joka vaikuttaa kohtuu ok mestalta(kuulemma tyhjä muina paitsi bändi-iltoina). Huurteinen per paikka, viinipullo tuliaisiksi Chen&Belan kämpille ja hummanihei menoksi kohti illallista.

Kyseessä on siis myöhäinen illallinen Maomin, Belan, Carolin, Chen ja muiden kanssa. Mukavan kotoinen ja lämmin tunnelma istua kynttilän valossa ison pöydän ympärillä, joka on katettu meksikolaista menuta silmällä pitäen. Söin juuri ennen lähtöä, mutta koska minut lähes pakotetaan ruokailemaan, tartun tuumasta toimeen. Luon katsauksen pöytään ja päätän aloittaa herkullisen näköisestä punaisesta lihapadasta. Ihmettelen padan vetistä muotoa ja siirtyessäni kohti riisiämpäriä saan osakseni hersyvää naurua koko pöytäseurueelta. Olen äimänkäkenä kunnes yksi saa hepuliltaan sanottua, että suomipoika kauhoi juuri sangriat lautaselleen. No niimpä kävi perskule, enkä ole moksiskaan vahingostani vaan kysyn pilliä, millä mahdollisesti saan imuroitua tavaran sisuksiini. Jää rikottu ja tunnelma jatkuu entistä kotoisampana.

Jotkut bileet meikäläisen kotikadulla

Ruokailun jälkeen Che lähtee toimittamaan asioita x jonnekkin, mikä kestää v-mäisen kauan. Odotamme Belan ja Carolin kanssa tätä tulevaa seksuaalisen vapautuksen lähettilästä(kerron myöhemmin) ja nukahtaminen on erittäin lähellä. Vihdoin viimein herra kuitenkin suvaitsee saapua ja pääsemmme tekemään lähtöä. Merlinistä ei siis meikäläisellä ole mitkään kovin mahtavat vibat, mutta pakko myöntää, että homma toimii astetta paremmin tällä kertaa kuin viimeksi. Johtuu varmasti siitä, että isompi salin puoli on auki ja paikalla on joku, jota voi artistiksi kutsua. Keskustelemaanhan täällä ei pysty, mutta hetken voi notkua kaljatuopin kanssa beatin tahtiin. Kohtuullisen kiva meininki, mutta 45 minuuttia on meille silti tarpeeksi. Kokoamme armeijamme rippeet ja lähdemme osastolla Bela, Sven, Stefan, Freek kohti Morrison's Operaa, jossa on muuten opiskelijabileet joka maanantai. 500HUF sisälle&3 tuoppia kaljoo.

Kaikki syyttävät Sveniä huonosta suorituksesta

Heti homattavasti miellyttävämpi meininki, vaikka joku paikallinen siellä nyt nauraakin, että voi teitä nuoria. Pääsemme peruasioiden äärelle ottaessamme olutta ja laulaessamme karaokea. Keskustelemme myös tottakai naisista(joku ehkä arvaaki, että tämä tapahtuu lähes aina). Välitöntä tunnelmaa ja päätämme Svenin kanssa yhteisestä paritushankkeesta. Homman nimi on "have you met Sven/Antti". How I met your motheria seuranneet tietävät juonen. Tutka kohdalleen ja skannaus ympäristöön. Tarjontaa ei keretä tarkastaan loppuun kun huomaan jo parittavani Sveniä karvan verran alle neljäkymppiselle tädille. Voin aistia inhon Svenin kasvoilta ja mies yrittää epätoivoisesti pakoilla tilanteesta ilman tietä ulos. Tämä viehkeä mirri on selvästi kiinnostunut nuoresta saksalaispojasta ja tästä merkkinä vilauttelee vähän väliä sukkanauhojaan sekä irstasta hymyään. Huhhuh kun tulee kuuma katsoa vierestä. Portsarin antaessa meille vauhtia pilkun jälkeen törmään baarin ulkopuolella aivan normaaliin tilanteeseen naisen etsiessä minut miesJoukon seasta, ojentaen puhelinnumeronsa ja häviten tämän jälkeen pimyteen. ?. Jätkät näyttävät siltä kuin pari lusikallista olisi luiskahtanut punttiin. Hämmennyksen jälkeen meno on kuin suuren urheiluvoiton jälkeen saadessani osaksi olalle taputteluja ja kehuja suurista miehisistä suorituksistani. Mutta mitä tekee Sven? Näämme sisällä pyörineen munahaukan ja juoksemme tämän perään, Svenin juostessa toiseen suuntaan. HAVE YOU MET SVEN-huudamme ja Sven on pakokauhun vallassa. Mikä tätä jätkää oikein vaivaa? Mimmien kannattaa todellakin harkita sexshopista hankkittujen käsirautojen tilalle poliisiversiota.

Zöld Pardon

Zöld Pardon ja ilmaisen kaljan bileet

Sunnuntai 18.9.. Aloitan päivän normaaliin tapaan nukkumalla pitkään ja nauttimalla aamuteen japanialaisessa puutarhassani. Liikenteen melu ei haittaa, sillä sikakallis kämppäni on ammattimaisesti eristetty, huomioiden tottakai kaksi erillistä makuuhuonetta länsi- ja itäsiivissä. Kiire ei ole luotu meikäläiselle. Tykkään seesteisyydestä, viipyilevistä hetkistä rakastamieni asioiden parissa ja kävelyistä Pariisin Avenue des Champs-Élyséellä. Raha on vain väline, jolla luon mahdollisuuden nauttia rakkaudesta.


Näen Chen ja Belan muutaman olusen merkeissä akselilla Mika Tivadar Mulató - Bar 400 - Ellátó kert. Tällä kolmiolla on tullut vietettyä vähän liikakin aikaa, mutta mukavia paikkoja vierivieressä niin mikä nottei. Pojat ovat puuhastelleet jo koko päivän oluen parissa, mutta itse liityn seuraan vasta illan alkaessa jo hämärtää. Olen jo aijemminkin tavannut Chen sukulaisia&kiertuetovereita, mutta nyt niitä tulee lisää. On ukkia, mummia, isiä, ohjaajaa ja manageria. Keskustelu käy kuinka ollakkaan jälleen kuumana politiikasta ja yleisesti maailman tolasta, meikäläisen vihellellessä samalla ukko nooa. Vaikka jonkinlaista yleissivistystä löytyykin, niin talentit loppuvat todellakin siinä kohtaa kun puhutaan modernin saksalaisen valokuvataiteen uranuurtajista tai Armenian historian kytköksistä nykypäivään. Ei El Moro ei onnistu. Istun kuitenkin seurueessa normaaliin suomalaiseen tapaan hiljaa nauttien olutta, nauttien tunnelmasta.

Keskustelu siirtyy musiikkiin ja nojaan eteenpäin merkiksi kiinnostuksestani aiheeseen. Chris kertoo, että tänään on jonkinlaiset Zöld Pardonin loppubailut ja paikka pullistelee pitkin päivää eri bändejä. Passaa meille ja aloitamme siirtymisen 200 forintin pitsaslicen(paikka kartassa) säestyksellä. Paikka on siis Budan puolella(asun ja vietän suurimman osan ajasta Pestin puolella) Petöfi hidin vieressä. Ja mainittava on vielä, että välittömässä läheisyydessä on myös vanha ukrainalainen kivirahtilaiva A38, joka tätä nykyä on kaupungin parhaalla äänentoistolaitteistolla varustettu konserttimesta. Joka tapauksessa marssimme sisälle alueelle tilaamme oluet emmekä maksa penniäkään(?). Mitäs helvettiä tämä tämmöinen on. Yritän väkisin työntää kymppitonnia tarjoilijattaren liiveihin, mutta tuloksetta. "Your money is no good in here" ja vinkkaus ruskeilla nappisilmillä=Antti Hannun poika Heikuran jalat marmelaadia. Kiitos! KIITOS! Istumme pöytään.


Lähdemme iltaan kahdella eri taktiikalla. Pojat luottavat diskotanssin taikaan ja meikäläinen vannoo vanhan kunnon "hei onks me tavattu aikasemmin"-lauseen ja baaritiskillä nojaamisen voimaan. Molemmat taktiikat tuottavat tulosta ja viiden ilmaisen oluen jälkeen huomaamme istuvamme parin paikallisen pyödässä pitempää tovia. Ystävinä(?) liikkuva pariskunta esittäytyy Orsolyaksi&LassoLáslóksi. Käymme läpi peruskuviot maiden, kansallisuuksien ja kielien kanssa kunnes siirrymme omalle alueelleni kohti raskasta musiikkia(taustalla soi edelleen disko). Pitkätukkainen LassoLásló kertoo mieltymyksistään suomalaisiin metallibändeihin ja kyselen, josko hän tietäisi joitain varteenotettavia konsertteja syksyisessä Budapestissä. Tapaamisellamme on oltava jokin korkeampi yhteys, saadessani tietää viikon päässä olevasta In Flamesin kosertista. Awesome! ja sovimme treffit viikon päähän.


Arkienkelin päivä
Ma 19.- To 22.9. sisältää lähinnä niitten näitten näppäilyä ja arkista touhuamista. Hommat eivät ole vieläkään täysin pulkassa kämpän kanssa ja yksi päivä menee puoliksi pumpatessa internettiä kämppään. Vinkkivinkkinä voin antaa, että parhaan palvelun katsastamistani yrityksistä tarjoaa DIGI. T-Homes tuoksahti haistapaskan touhulta, mutta digin kanssa oli mukava asioida, vaikka pientä byrokraattista kiemuraa olikin havaittavissa. Ensin piti hakea planketti digiltä, kiikuttaa tämä vuokranvälitysfirmalle, kahdelle kaverille allekirjoitettavaksi(todistajat, järki?) ja takaisin. Jos netin haluaa kolmen päivän sisällä, joutuu maksamaan 5000 forinttia ylimääräistä, mutta ilman tätä nettiä saa venata pahimmillaan kuukauden päivät. Ei tarvitse kahdesti miettiä maksammeko eli emmekö.

Rockabillymeininkiä Bar Amigosta

Yliopistolla luennot sijoittuvat erittäin inhottavasti ympäri viikkoa niin, että keskiviikkoa lukuunottamatta joudun joka päivä raahaamaan ahterini sinne. Yhteismäärällisesti saan nauttia 10 tuntia viikossa opiskelusta, joka on kieltämättä varsin kohtuullinen. Pari kurssia yliopisto pudotti meikäläiseltä pois ja nyt jäljellä ovat international business law, international b2b marketing, hungarian culture sekä hungarian culture and language. Taitaa tulla ihan 18 pongoa yhteensä(kymmenen riittää apurahaan ja valtion tuen voi kompensoida keväällä). Mutta eipä erasmuksen tarkoitus olekkaan hikipäinen opiskelu vaan vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ja sitä todellakin olen harrastanut! Pesukonekkin aloitti vihdoin viimein toimintansa kahden viikon nyrkkipyykkisession jälkeen. Ongelma oli luukussa, joka ei mennyt kiinni ja tuon pirun kapistuksen korjaamiseen meni yli kaksi viikkoa! Päivänä, jolloin kone siunattiin käyttöön, suoritin 6 tunnin pyykinpesumaratonin. Pieni valituksen sana myös Danin kylpyammeesta, joka vuotaa siihen malliin, että naapurin seinä kuplii. Joutuvat vaihtamaan koko pirun ammeen ja toivottavasti tilalle tulee hierova versio.

Torstaina ilmassa on suurta pyöräilyjuhlan taikaa. Tapahtuman nimi on Critical Mass ja jujuna on yhteinen pyöräilylenkki liikenteen seassa ympäri kaupungin. Osanottajia on tuhansia ja sankarten aukio täyttyy pyöriään villisti kohti taivasta ojentavista fillaristeista. Nopea vilkaisu tapahtumaan ja siirtyminen porukalla läheiseen puutarharavintolaan(Kertem) kuuntelemaan unkarilaista ska bändiä. Myöhemmin siirrymme Szobartiin tsekkamaan hyvinkin taidokasta beatboxausta.


Sitten vielä vähän yleistä infoa linkkien takaa. Googlemaps hässäkkään päivittelen paikkoja, joissa olen käynyt ja kirjoittelen näistä kokemuksista runoja, kun taas alempi linkki vie sivulle, josta saa pienen hajun kustannuksista täällä.


Antti's Bar guide to Budapest - The Shittyest places ever!


The cost of living in Hungary

Girls=Boys, Boys=Girls

Balaton revisited
Moritzin gimmakaveri Natascha on käymässä parin viikon visiitillä mukanaan viehättävä saksalaiskaunotar Bella. Reissu on tarkoitus kruunata parin päivän Balatonin reissulla, sillä Moritz ja muut ovat maksaneet jo osallistumismaksunsa Wondercampille, joka tarkoittaa siis neljän päivän kutu- ja alkoholileikkejä Zánkan virkistäytymiskeskuksessa. Minä tyttöjen kanssa sen sijaan en maksa penniäkään vaan paukautamme mestoille, otamme huoneen ja osallistumme leirille. Eihän meillä mitään rannekeita tai muita tunnusmerkkejä ole, mutta riskillä sekaan vaan ja hyvin toimii. Kukaan ei kysele mitään vaan jonotamme törkeästi ruokajonossa, juomme järjestäjien viinat ja osallistumme ala-aste tasoisiin leikkeihin, jotka kuitenkin menettelevät kun marinoi itsensä sopivalla määrällä palinkaa. Näin kuollutta leiripaikkaa en eläessäni ole nähnyt. ZÁNKA, painakaa nimi mieleen, sillä mikään ei ole auki, ruokaa on lähes mahdoton löytää ja ketään ei ole missään. Se, että paikka neuvostoaikaan ollut lasten leirikeskus kertoo ehkä jotain. Talot ovat suoraan kuin äitiVenäjältä kuten myös meno muutenkin. Mutta ihmisethän sen menon tekevät eikä miljöö joten homma toimii nälkäkuolemasta huolimatta. Mahalaukku on muuten tämän reissun aikana kutistunut naurettavaan mittaan enkä pysty enää päivän aikana syömään kuin about 1/3 osan siitä mitä Suomessa.


Perjantai Zánkassa menee lähinnä paikan läpikiertämisessä(joka kestää noin 45min) ja järjestetyn ohjelman parissa. Aika peruskauraa kun miettii edellisiä bileitä. Yhteisiä leikkejä, nautintoaineita ja listahittejä. Seura on kuitenkin kohdallaan kun mukana ovat parhaat täällä tapaamani tyypit. Suihku majapaikassamme osoittautuu kohtuullisen agressiiviSeksi ja alasuoja todellakin olisi ollut tarpeen, sillä painetta on enemmän kuin palokunnalla. Ja kylmää vettä tietenkin. Illassa ei sinäänsä mitään uutta ole vaan aika kuluu normaalien biletoimintojen parissa.

Lauantaina herään auringonpaisteeseen ja jo tutuksi tulleisiin hikipisaroihin. Nälkä on karmiva ja pakko lähteä metsästämään safkaa jostain kuten myös Bellalle lääkkeitä vähintäänkin inhoittavaan kuumetukkoisuuteen. Marketti löytyy ja lääkkeet löytyy, hieno homma. Lääkkeet vaan osoittautuvat sen verran hyviksi, että Bellan olo on triplaten huonompi mitä ennen nappien ottamista. Leipzigin tyttö ei kuitenkaan lannistu vaan suuntaamme päiväksi rötköttelemään rannalle. Jälleen hieno tunnelma vaikka ranta DJ soittaakin pääasiassa hirveää kuraa. Hajakaljoja ja hodareita naamaan kovan näköisenä arskat päässä. Rantojen miesten elämä ei kuitenkaan ole kevyttä kauraa ja joudun ottamaan parin tunnen unet apartmentissamme. Kesken unen Bella kokee kauhun hetkiä kun säpsähdän ylös ja huudan jotain sekalaista suomeksi. Yritän vääntää jotain englantia, mutta ei onnistu. Illalla olen jälleen pakotettu nauttimaan olutta ja palinkaa. Tässä vaiheessa elämää on muuten myönnettävä, että harmittaa hiukan ettei saksan kieltä tullut paremmin hanskattua koulussa. Siitä huolimatta se vähäinen taito mitä omistan on petraantunut hiukan. FLEISCH!


Olen tulessa!
Sunnuntaina 25.9. ja ilmassa lieviä ralssin merkkejä, mutta ei kuitenkaan sellaisia mitkä hidastaisivat mitään toimintaa. Junamatka Zánkasta Budapestiin kestää naurettavat kolme tuntia(120km) ja nälkä eikun alati kasvaa. Koko viikonlopun aikana olen syönyt kolme hodaria, kälyisen lautasellisen gulashia ja neljä sämpylää. SATAN YOU ZÁNKA kun mikään ei ole auki! Taisinkin nähdä tienposkessa kyltin " tervetuloa turistimatkalle tyhjyyteen".


Joka tapauksessa edessä on ilta ruotsalaisen tukkahevin parissa In Flamesin keikalla. Tiketti(28e) on täkäläisille kohtuu arvokas, sillä keskipalkka verojen jälkeen pyörii 300-400 eurossa. Meikäläiselle tämä on kuitenkin ok hinta tiukasta live keikasta. Harkitsin myös vakavasti menemistä George Michaelin keikalle, mutta 50e siitä, että kuulen kappaleet Careless Whispers ja Outside on liikaa. Olen siis menossa tsekkaamaan In Flamesia viikko sitten tapaamani Láslón kanssa. Tapaamme oluen merkeissä Gödörillä, jossa vetää joku folkkibändi kansansävelmiä. Mukavaa jutustelua ja siirtyminen take-away kaljojen kanssa ratikkaan kohti Club 202:ta. Paikka ei ole Budapestin ytimessä ja matkaa saa tehdä parinkymmenen minuutin verran, joka taittuu kuitenkin yhdellä ratikalla.

Paikka vaikuttaa aika tykiltä. Iso bändi pienellä klubilla on aina parempi ratkaisu kuin festarilava. Jatkamme oluen imurointia ja seuraamme liittyy Láslón työkollega Daavid. Kulttuuri tuntuu olevan täällä hyvin pitkälti sama kuin kotoSuomessa, sillä paikalla on ehdottomasti enemmän miehiä, kaikki juovat kaljaa ja imeskelevät savukkeita(joka kuulemma loppuu ravintoloissa ensi vuonna). Ennen keikkaa vielä kippaus palinkaa ja nauttimaan itse showsta. Lämmittelybändi on perus ok kauraa, mutta ei mitään ihmeellistä. Itse pääakti sen sijaan potkii ja erittäin hyvin! Saundit jytäävät, soitto kulkee ja valopuolikin on erittäin hyvin kondiksessa. Eikait siitä muuta voi sanoa kuin, että mahtava keikka! Homma on ohi klo 2300 korvilla ja siirrymme ratikalla jokainen kohti kotikoloamme. Sunnuntai on hyvin kuollut päivä Budapestissä, jos miettii baarikulttuuria.

Saksalainen prinssi Balatonilla

Ma 5.9. Orientaatio elämään

http://szobart.tumblr.com/

Herään hiestä märkänä. On vaikea muistaa sisälsikö yöni erotiikkaa vai onko syynä vain ikkunasta sänkyyn porottava aurinko. Veikkaan jälkimmäistä, sillä ainut henkilö lisäkseni huoneessa on Moritz. Petaan sänkyni ja Maomi tuumailee, että on pojalla mennyt kasvatus nappiin. Tavat ovat siis kondiksessa kiitos nuorempana kokemani jalkapuu, koivuvitsa ja ladon pimeä nurkka(metodit, joita aijon itsekkin käyttää). Kello päräjää noin yhtätoista aamulla ja otan suunnaksi uuden opinahjoni, Corvinuksen. Ihan pelkästään minihameisia opiskelijatyttöjä en lähde tsekkaamaan vaan päivän epistola on orientaatio vaihtoon tulleille. Saapuessani yliopistolle olen aivan normaalisti totaalisen ulkona siitä mitä missäkin rakennuksessa on. Tiskiltä kysymään ja saan ohjeet äärettömän huonolla englannilla. Onneksi kädet on keksitty ja viittomakieli toimii pirun hyvin, mutta voisi olettaa, että infotiski puhuisi muutakin kuin unkaria. Fuck the seat ja parinsadan metrin päästä löydän orientaatiotilaisuuden, jossa tottakai olen paikalla minuuttilleen oikeaan aikaan. Parin tunnin jorinat yleisistä asioista ja parin tunnin jonotukset tervetuloa-paketin sekä esn(erasmus student network)-kortin kunniaksi. I love it to odottaa. Kiire odottamaan vai miten se meni.

Pubcrawlilla

Jonotus todella nappaa varsinkin silloin kun on helvetin kiire. Kello on siis 1540 kun saan viimeiset lippulappuset kouraan ja olemme Danin kanssa sopineet treffit asunnonvälittäjän kanssa uuden koppimme eteen neljäksi. Mutta kuinka ollakkaan, vaikka olen 20min myöhässä, olen ensimmäinen paikalla. Dani on väärässä paikassa ja firman agentti jähii muuten vaan. Ok, kaikki lopulta paikalla, kaikki hanskassa ja kaikki 17 avainta taskussa, jotka tarvitsen päästäkseni  uuteen koppiini sisälle. Asunnosta ei oikeastaan sen enempää tällä erää kuin, että olen erittäin tyytyväinen valintaani.

Tehtyäni muutaman tunnin tuttavuutta uuteen asuntooni siirryn Corvinuksen järkkäämiin tutustumisbileisiin baariin x. Saavun paikalle ja vaikuttaa todella lupaavalta mestalta. Viimeisimmät discohitit helvetin kovalla volyymilla, kolme miljoonaa ihmistä samassa läjässä ja kulkuset vaahtoavat alta kahden minuutin ihanan trooppisen ilmaston vuoksi. Morjens, pari bissee muovituopista(!!!) naamaan ja menoks. Tuttujen kans on helvetin mukava jorista, mutta koeta nyt ymmärtää englantia tuossa atmosfäärissä, kun suomikin tekee tiukkaa. Myöhemmin kuulen, että bileissä vieraili kaikille tuntematon moottorisahataiteilija, joka vaan tuli, juoksi väkiJoukon seassa saha laulaen ja hävisi. Portsareille propsit ja ensi kerralla meikäläinen tulee tnt pötköjen kanssa(esim. uutena vuotena?). Muutaman puutarharavintolan ja tutun jälkeen siirryn levyasentoon uuteen kolooni.

Ti 6.9.-Pe 9.9. Kakskytä tonnia savuna ilmaan

Arki menee pitkälti hoidellessa asioita kämpän ja koulun suhteen. Internetin hankkiminen luukkuun tuntuu lähes ylivoimaiselta tehtävältä. Käymme Danin kanssa läpi kaikki naapurit, mutta wlan verkkoa ei vain tunnu millään löytyvän. Norjalainen naapurintyttö lupaa hoitaa asiaa ja ilmoittaa kun verkko on käytettävissä(ei vieläkään tämän kirjoittamishetkellä). Kysellessäni naapurustosta mahdollisuutta käyttää heidän verkkoaan törmään mm. tilanteeseen, jossa löydän itseni keskustelemassa mustahampaisen naisen kanssa, joka luotsaa Budapestin skientologiakeskusta. Jos taskussa polttaa siis ylimääräisiä taaloja voi ne käydä sijoittamassa nurkan takana skientologiaan ja päästä mahdolliselle seuraavalle tasolle matkalla suurempaan tietoisuuteen. Mahtavaa!

Balaton

Edellisellä viikolla ravintoloissa luomani kontaktit osoittautuvat hyvinkin käytännöllisiksi. Tutuilta ja puolitutuilta saa hyviä vinkkejä niin koulu-, arki- kuin juhlaelämäänkin ja esimerkiksi opiskelijakorttia hankkiessani säästyin monelta harhailulta yliopistolla kysyttyäni apua muilta jo hommansa hoitaneilta. Kämpän kanssa törmäsimme pariin käytännönongelmaan. Ensinnäkin Danin saniteettitilojen pönttö täytyi vaihtaa kokonaisuudessaan ja toisekseen pyykinpesukone oli viikon verran täynnä pyykkiä, koska luukku oli jostain hyvästä syystä jumittunut täysin. Pikkuongelmia ja opiskelijakortin myötä hommasin julkisiin kulkukortin kuukaudeksi, joka kustansi huimat 10e. Rahaa noin yleisesti ottaenhan on menny kokoajan yli budjetin. Mm. reissu Ikeaan&Mediamarkettiin osoittautui yli 20 000 forintin paukuksi. Jonkunnäköiset kurkkupurkit musan kuunteluun on kuitenkin oltava, kuten myös lakanat sänkyyn. Iltamenojen en sanoisi olevan kovinkaan suuri menoerä bissen(0,5l) maksaessa baarissa 1,3e-2e(300f-550f) ja kaupassa 0,7e-1e(170f-270f) Savukkeet kustantavat noin pari eskoa askilta.

Elämääni on mahtunut myös urheilua kaikista pubireissuista huolimatta. Tykkään paukuttella kuntopiiriä himassa vaikka pieni tuhnu monesti painaakin päälle. Ihan laakereillaan ei pysty kokoajan makaamaan ja kunhan löydän kämppäni läheltä sopivan punttimestan, postaan siitä syväluotaavan arvion. Reissun alussa veikkailin, että tammikuussa Suomeen rantautuu muodottomaksi paisunut pullaposki, mutta nyt alan kääntyä luuviulun puoleen. Vaikka ruoka onkin kohtuullisen halpaa, ei täällä tule syötyä lähellekkään samalla tavalla kuin kotioloissa. Vähän kannattaa aina katsoa, mistä murkinansa hommaa, sillä jonkun turkkilaisen kebumestan mätöt pistivät meikäläisen pakin aivan uuteen uskoon.

La 10.9.-su 11.9. Blowjob party at the lake Balaton

Kello soi hyvinkin epäinhimilliseen aikaan klo 0800. Pakko, sillä lähes kaikki Corvinuksen vaihto-opiskelijat lähtevät Balatonille tutustumaan viineihin ja toisiinsa. Bussiin astuttuamme saan heti oppitunnin naisista kun Kiinan poika näyttää mallia miten homma toimii. Hän astuu bussiin sisään, näkee mielyttävän näköisen naishenkilön ja ilman suurempia kosiskeluita kysyy viisi kertaa putkeen haroen samalla käsillään tyttöä:"WHICH PART OF YOUR BODY MAY I TOUCH!" Tilanne vaikuttaa hyvinkin koomiselta ja ihmettelen miksei mimmi lämminyt vaikka kyseessä oli selvästi suuri humoristi(sillä erolla, että tällä kertaa oltiin liikkeellä ihan tosimielellä). Ilma Budapestissä on rupinen, joten päätin jättää aurinkolasit himaan. VIRHE! Balatonilla nimittäin paistaa sole ja vituttaa aika paljon siristellä silmiään koko venereissun ajan, jonka teemme lätäköllä. Järvi itsessään on aika mitäänsanomaton. Iso jorpakko ja kuraista vettä. Pielinen on paljon kivempi.

Eat it Freek!

Porukkaa reissussa on siis neljä bussillista(250 pärsoon). Veneajelun jälkeen siirrymme majoitukseen, joka on jossain puskan keskellä, missä ei varmasti muita ole. Eipä siinä, passaa meikäläiselle kuhan tarjoilupuoli vaan on kunnossa, mikä ei kuitenkaan ole kunnossa. Pari tuntia luppoaikaa, ei olutta, ei ravintolaa, ei mitään kauppaa ja luvassa hauskoja pelejä ja leikkejä mentorien toimesta. Alkaa haiskahtaa lievästi lannalta koko touhu. Teemme kuitenkin itsemme tykö neljän hengen koppeihin ja näppäilemme niitä näitä pelejä odotellessa. 

Alastomuus, alkoholittomuus ja leikit eivät kuulu samaan virkkeeseen. Vai miltä kuulostaa leikki, jossa porukka jaetaan kolmeen joukkueseen, jonka jälkeen aletaan riisuuntua, tavoitteena saada vaatteista mahdollisimman pitkä jono. Ja palkintona kahden desilitran muki veden sekaista sangriaa. Näin kuitenkin toimittiin ja olin hyvinkin pettynyt naisten suorituksiin, sillä heiltä vaatteita liikeni noin yhden sukkaparin verran per pärsoon. Suomalainen opiskelutoverini näyttää kuitenkin mallia mitä on riisuntuminen, mitä on erotiikka ja miten kaunis onkaan paljas miesvartalo. Hänen johdollaan koko joukkueemme miesjaosto seisoo pihalla pelkät kalukukkarot jalassa. Tarjolla on niin punaisia nahkaTangoja kuin ankkureilla ja solmuilla varustettuja sex-killereitä.

Pakko ei oo jos ei taho

Pelit ohi ja siirrymme viininmaisteluun viinitilalle Å. Ensin palinkahörpyt, perään toiset ja taidan ottaa vielä kolmannetkin. Säälittäviä kahden sentin laakeja ja kun tarjolla on sen verran kun jaksaa kipata niin mikä ettei. Pirteän aperitiivin jälkeen siirrymme viinikellarin uumeniin, mistä olen oikeastaan haaveillut hyvinkin pitkään. Mahtava tunnelma ja maistelemme läpi neljät eri vinetot. Miellyttäviä makuja suoraan tynnyristä ja suunta kohti ruokailua. Astumme joukkiomme kanssa pikkuovesta ravintolan puolelle ja fiilis on kuin saapuisi festarin päälavalle. Porukka huutaa, folkkibändi vetää ikivihreitä ja pöydät notkuvat safkaa ja juomaa niin paljon kuin napa vetää. KYLLÄ, rakkaus on ihanaa! Ruokailun lomassa käymme erinäisiä keskusteluja ja en tiedä onko kuulossani jotain vikaa vai mikä mättää, mutta jostain syystä joku hyvinkin arkinen lause viereisen naisen lausumana muuttuu muotoon:"Like to have a blowjobparty?". Katson viereistä toveriani kakkulat pyöreinä ja meinaan niellä koko kanan koiven karvoineen. En uskalla sanoa mitään vaan vaivun syvään hiljaisuuteen.

Maistajaisista lähdettyämme siirrymme bussilla majoitukseen laulaen ysärihittejä hollantilaisen Feekin luotsatessa hommaa etuosastosta. Normaalisti vihaan tälläistä bullshittiä, mutta ihme kyllä en tällä kertaa. Hostellilla odottavat kohtuullisen karmeat top20-listahittiä repeatillä koko illan-bileet. Tyytyväisenä oluttarjoiluun ja ystävien seuraan viihdyn kuitenkin kohtuullisen hyvin miljöön tarjotessa vastanaineille pareille täydellisen kutuympäristön. Muutamat lemmenleikit nähtyäni, siirryn illan ehtoo puolella punkan uumeniin. 

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Parlamentista.

Ihanaa herätä 0900. Nälkä on ääretön ja odotan aamiaista vesi kielellä. Homma osoittautuu todelliseksi vitsiksi kun tarjolla on sokerinen pulla hillolla ja lämpimän veden&maidon sekoitus, jota kutsuttiin kahviksi. Mutta tämä on ilmeisesti sitä peruskauraa mitä näillä reissuilla tarjoillaan. Hyvää ja ravitsevaa siis. Sunnuntaina meillä on mahdollisuuus valita päivän ohjelma kahdesta kohteesta. Haluatko mennä ralssipäivänä kuumalle lähteelle uimaan vai katsomaan jotain kälyistä linnaa? Ehkä 20 ihmistä meni linnalle ja loput uimaan itseni mukaan lukien. Vesileikit sijoittuivat tällä kertaa Héviz järvelle, joka on euroopan suurin kuumavesijärvi. Aika kuningasfiilis vaan lötkötellä jorpakossa ja nauttia mutaisesta vedestä. Tätä kolmen tunnin ajan ja siirtyminen ruokailemaan lähiraflaan. Nälkä on tässä vaiheessa kasvanut jo siihen pisteeseen, että jopa kurpitsakeitto saa veden kirpoamaan kielelle. Mätöt naamaan, bussiin, unet ja himaan. Hyvä reissu ja valmistautumaan seuraavaan viikkoon.

Ma 12.9.-ti 13.9. Moosegulasshhhh!

Maanantaina joudun ensimmäistä kertaa raahaamaan ahterini kursseille. Aamu alkaa unkarin kieli ja kulttuuri kurssilla ja olen taas ulapalla siitä missä päin kaupunkia mahtaa tämä tilaisuus olla. Jo tavaksi muodostuneen hapuilun jälkeen löydän paikan ja tapaamisen tärkeys saa minut hämilleen. Opettaja lähetti siis mailia aijemmin tapaamisesta, jossa sovittaisiin kurssiin liittyvistä asioista. Ainut asia kuitenkin oli se, että on olemassa kaksi ryhmää, joista toiseen pitää ilmoittautua. Ei olisi voinut hoitaa tätäkin vaikka sähköpostilla? Ei. Homma on ohi noin puolessa tunnissa, hyppään ratikkaan ja surautan joen yli kohti toista kurssia. Aiheena international business law, luokassa +30 lämmintä ja opettajan yksinpuhelu 3h. Tuttu suoritus kotoisesta yliopistosta eli ei mitään ihmeellistä.

Moosegulasshh!

On tiistai ja Belan luona punkatessani lupasin kokata pojille Karjalan paistia. Ohje netistä, käännös unkariksi ja marmsmars yliopiston viereiseen kauppahalliin. Ojennan lihakauppiaalle unkariksi sösäämäni lapun ja saan ihmetyksekseni huomata, että äijähän puhuu unkarin lisäksi myös englantia ja suomea. Miellyttävä hetki lihatiskillä ostaessani pari kiloa sikaa ja nautaa. Rundi ympäri hallia ja mukaan vielä laakerinlehteä, peppereitä, zibulia, pottuja ja porkkanoita. Tästä paikasta tulee meikäläisen ostosmesta #1, sen verran laadukkaampaa vaikuttaa tavara olevan vakuumiin verrattuna.

Koska tämän herkullisen ruoan tekemiseen menee tuntisotalla aikaa, aloitan kokkaamisen jo ennen viittä, vaikka saksalais-portugalilainen päivällisseurani saapukin vasta kahdeksan jälkeen. Pieniä vastoinkäymisiä jälleen kun tajuan, ettei kämpässä ole sopivaa astiaa, eikä sitä ole myöskään norjalaisella naapurillani. Kaikki kattilat lihaa täyteen ja saan juuri ja juuri survottua kaiken niiden sisuksiin. Perunat tosin joudun keittämään pannulla(?). Lasi punaviinia, taustalle jotain paskaa musaa ja kylläpä on kotoinen olo. Nimittäin todella. Ruoan tuoksuu leijailee aina rappukäytävään asti, jossa vaniljaisen pikkusikarini tulipesä välillä loistaa.

Vieraat(5kpl) saapuvat kreivin aikaan kun patani alkavat olla herkullisimmillaan. Huurteiset tuopit pakkasesta ja kilistelemme yhteiselle päivälliselle. Moritz huikkaa, että on viikinki tehnyt näköistään ruokaa kun tarjolla on suurinpiirtein pelkkää lihaa. Tottakai, harvemmin tulee pelkkiä ituja syötyä. Keitokset onnistuvat hyvin ja joka iikka tuntuu ainakin jollain tasolla tykkäävän safkasta. Ilta soljuu kepoisasti eteenpäin ja maistelemme mm. pullollisen aprikoosiviinaa, mikä ei maultaan mikään elämys ole. Baariksi ynnäilemme Morrison’s 2:den, joka on niin hyvä paikka, että lähdemme tunnin jälkeen haneen.

Jos jotain yleisiä huomioita nyt haluaa viikosta tehdä niin olen alkanut huomata, että on jo sanoja, joita en heti muista suomeksi. Muistan kyllä englannin kielisen vastineen, mutta suomalaista joutuu hakemaan. Ihmeellistä kyllä, mutta näin on ja kohta joku varmaan kyselee, että ovatko molemmat vanhemmat varmasti suomalaisia. Miltecin reppukin sanoi sopimuksen irti repeämällä yhdestä saumastaan lähes kokonaan, joten vähänkään kovempaan käyttöön en voi suositella. Ilmoista sen verran, että ne alkavat pikkuhiljaa viiletä, eikä ole varmaan enää kuin +25 päivällä. Hajanaisia huomioita ja loppuun tervehdys kaikille suomalaisille vanhemmille videon muodossa.

Rakkauden sinfonia & Hi what's your name, where are you from? x359

Tiistai 30.8.

Heräilen normaaliin tapaan neljän naisen ympäröimänä. Ja niinkuin aina, kerään kamani, sytytän savukkeen ja totean notta El Moro! Aamupalan kautta check outtiin ja kohti juna-aseman laituria. Tällä kertaa saksalainen tarkkuus pettää ja juna ei tulekkaan sekunnilleen Münchenistä vaan kärsivällisyyttäni koetellaan kymmenen ylimääräisen minuutin voimalla. Annan junan kuljettajalle kuitenkin rauhan ilman suurempia meteleitä, sillä fiilis on vaan yksinkertaisesti niin hyvä. Aurinko paistaa, juna kulkee(Karin muistoa kunnioittaen) ja 5-6 tunnin päästä olen Budapestissä. Ihanaa!

Colors Hostel, Budapest ja kodikasta
tunnelmaa

Saavun Keletin juna-asemalle. Tuttu mesta parin vuoden takaiselta reissulta ja olen jopa tällä kertaa kartalla. Virheistä oppineena toimin kuin ammattilainen. Otan kimpsut kantoon ja sisälle ensimmäiseen wifillä varustettuun kahvilaan, joita nyt löytyy suurinpiirtein joka kulmalta. Kahvia, punainen MarlELboro ja tsekkaukset hostellin sijainnista. Lähellä ollaan ja parin metropysäkin jälkeen huomaankin olevani kohteessa. Äärettömän helppoa ja urpompikin voi näköjään päästä suorinta mahdollista reittiä perille.

Hostelli itsessään on sanalla sanoen mielenkiintoinen. On vähän niinkuin tulisi kotiin, sillä samassa kahdeksan neliön tilassa on niin respa, keittiö kuin muutkin virkistäytymistilat. Eipä siinä vaikuttaa reilulta meiningiltä kun hintakin on huimat 8e yöltä. Kassit tyhjiksi ja tutustun ihmisiin. Porukkaa on niin Tanskasta, Portugalista, Hollannista kuin Espanjastakin. Yhteinen sävel löytyy jälleen niin ikään Madridista olevan Danin kanssa ja alamme keskustella intohimoisesti itä-saksalaisesta kirkkomusiikista. Herra on eri yliopistosta ja kertoo, että heillä seuraavana päivänä on jonkinlainen asunnonhakuhässäkkä heidän yliopistollaan. Passaa meikäläiselle ja otamme oluet ystävyytemme alun kunniaksi.

Szimpla kert

Pieniä iltatoimia ja lähdemme Danin kanssa tapaamaan hänen espanjalaisia tovereitaan. En ymmärrä sanakaan polotuksesta ollessani seitsemän espanjalaisen ristitulessa. Kieliähän tällä reissulla oppii siis joka lähtöön. Suuntaamme kohti ensimmäistä ja illan ainoata ravitsemusliikettä. Saavumme jollekkin hämärän mestan ovelle, joka on miehitetty kolmella jääkaappi-pakastin yhdistelmällä. Sisälle ja kulttuurishokki on valmis. Avoimella katolla ja kivilattialla varustettu ruin-baar tyyppinen ratkaisu nimeltänsä Szimpla kert miellyttää meikäläistä kovinkin suuresti. Nykyisin paikka ei kuulemma ole niinkään paikallisten suosiossa, koska turisteja on alkanut lapata siellä lisääntyvällä tahdilla, mutta paskat siitä, meitsi kyllä diggaa. Muutamat huurteiset naamaan ja hostellille Danin kanssa levyttelemään.

Keskiviikko 31.8.

Perse ylös sängystä 0900. Käyn ottamassa kupillisen muroja hostellin aamiaiselta, mutta maku ei juuri miellytä plus, että tuttavani koreasta löytää aamumuroistaan puolen metrin pituisen jouhen. Jos murot olivat huonoja niin kahvi se vasta kuralta maistuukin! Vaikken itsekkään kummoinen sumppimaisteri ole niin  vastaavaa viemärischeissea en vielä ikinä ole nauttinut. Nielen kuitenkin kaiken ja lähdemme Danin kanssa kämpän hakuun.

Dani Datailee

Saavumme kämppä vaikka sillan alta-tilaisuuteen. Yliopiston aula on täynnä ja meikäläisellä meinaa mennä hermo kaiken pyörimiseen keskellä. Hirveä pumppaus paikasta toiseen, mutta mitään ei tapahdu. Lähden syömään ja jätän Danin hoitamaan hommaa. Palattuani lyöttäydymme Danin kanssa samalle asunnonnäyttö kierrokselle ranskalaisen sekä saksalaisen kanssa ja homma näyttää hymyilevän. Kierroksen aikana käymme läpi neljä kämppää, joista kolme ovat hyvinkin varteenotettavia. Yksi itseasiassa niin hyvä että kaikki haluavat sen. Olemme siis etsimässä Danin kanssa yhteistä  kämppää, germaanin ja franssin etsiessä niin ikään omaa lemmennurkkaa. Menemme asunnonvälitysfirman toimistolle ja koitamme päästä yhteisymmärrykseen kuka ottaa minkäkin kämpän. Ehdotan, että tilanne ratkaistaan kattutappelulla, mutta jätkät eivät suostu vaikka ovat kuitenkin nähneet Ison Arskan Pumping Iron-dokkarin. Yhteisymmärrykseen ei päästä ja käymme vielä katsomassa yhtä kämppää jonka jälkeen lyömme diilit lukkoon niin, että mina ja Dani otamme luukun Andrassy utilta ja toinen parivaljakko Operan nurkilta. Koko asunnonmetsästys projekti ottaa siis noin 8h.

Fogasház

Ja taas on ilta. Kyllä hurisee päivät nopeaan. Ei taaskaan paljon muuta kerkeä kuin vetää suihkut ja lähteä hostelpartyihin, jotka starttaavat deak ferenc squarelta klo 2000. Tapaan ensimmäistä kertaa oman koulun opiskelijoita ja olen uuniluudan lailla pihalla kun koko illan saa viettää esittelemällä itseään ja kyselemällä samalla muilta mistä päin he mahdollisesti tulevat ja löytyykö vielä nimikin. Puolet menee väkisin ohi, ei mahda mitään. Mukavata kuitenkin on ja joukosta löytyy heti omat suosikit, joiden kanssa juttu tuntuu luistavan hyvin. Ja löytyyhän sieltä joukosta oman maan porukkaakin niin pääsee hetkeksi puhumaan turvallisella kotimaan junttikielellä saibaa muista. Mahdollisuus, että joku ymmärtää jotain sivukorvalla jossain on nolla. Baariksi valikoituu Fogasház, joka osoittautuu pienemmäksi versioksi Szimpla kertistä. Toimiva kokonaisuus ja siirrymme muutaman tunnin jälkeen Corvintetön kattoterassille entisen tavaratalon uumeniin. Alemmassa kerroksessa lahkeet lepattavat iloisesti subbareiden lyödessä kunnioitettavalla äänenpäineella jytää tiskiin. Arvostan, mutta rennompi terassin puoli passaa meikäläiselle paremmin. Tuopit iskevät koko illan nahkakuulien lailla vasten toisiaan ja kahden jälkeen siirryn hostellille.

Torstai 1.9.- Sunnuntai 4.9.

Jos jollekkin nyt on vielä jäänyt epäselväksi mielipiteeni Budapestistä niin voin kertoa, että tuntuu jo nyt vittumaiselta ajatukselta lähteä tammikuussa takaisin Suomeen, sillä olen ÄÄRIMMÄISEN ihastunut paikkaan. Vaikka meikäläinen on reissussa periaatteessa yksin niin kokoajan on silti sellainen olo, että hyviä kavereita on ympärillä. Esimerkkinä hostel partyissä tapaamani Moritz ja Bela. Mahtavia jannuja ja torstai-iltana Bela vielä kutsuu minut kämpilleen punkkaamaan kolmeksi yöksi(pe-ma), koska sopimukseni hostellin kanssa menee umpeen ja saan oman kämpän vasta maanantaina. Mahtavaa vieraanvaraisuutta. Lopulta päädymme molemmat, minä ja Moritz Belan kämpille, jossa asustaa vielä hänen kämppiksensä Carol. Kaikkia eventtejä en rupea enää ruotimaan tässä blogissa vaan kerron omasta mielestäni suloisimmat muistot. Kokoajan tapahtuu niin pirusti kaikkea uutta ettei kärryillä pysy itsekkään. Keskityn siis pienempiin kokonaisuuksiin.

Carol, Moritz & Bela

Solmussa Tower Property Groupin toimistolla

Asuntohomma siis lyötiin keskiviikkona lukkoon ja varausmaksu(200e) luukusta maksettiin Tower property groupille. Vaikutti ammattimestalta, mutta ilman pettymyksiä ei tästä projektista ollut mahdollista selvitä, sillä sopimusten allekirjoituspäivänä keskiviikkona meinasi mennä maku koko hommasta. Sovimme siis keskiviikkona, että hulppea luukkumme kokonaishinta kaasuineen ym. tulee olemaan 800e(400e/nuppi). Torstaina sopimukset eteensaatuamme hinta onkin lähellä tuhalappusta ja palvelu on muutenkin niin hidasta, että meinaan lähteä jo välillä lähibaariin viilentävälle. Hirveää pumppausta ja rukkausta lähes kolmen tunnin ajan ja kyseessähän oli vaan tilaisuus, jossa lukaistaan, että sopimus on sitä mistä puhuttiin ja nimet alle. Lopulta homma on kuitenkin bueno ja olen saanut henkilökohtaisesti todistaa paljon kuulemaani unkarilaista jähimistä, jota vihaan kotioloissakin yli kaiken.

Perjantaina käymme kävelemässä  muutaman tunnin lenkin kaupungilla ja Margit(terveiset juustolan blondille) saarella sekä laitelemme safkaa Belan kämpillä. Illan menu koostuu kanakeitosta ja Salzburgista asti raahaamastani vinukkapullosta. Ilta hämärtää, kuuntelemme rauhallista kitaramusiikkia ja hörppäilemme viiniä. Naisseuraahan ei luonnollisestikkaan näin miehekkääseen tapahtumaan oteta. Ruokailun lomassa keskustelemme yhteisestä suihkusessiosta ja siitä kuka poimii mahdollisesti lattialle putoavan saippuapalan. Emme saavuta yhteisymmärrystä joten h-hetkellä kohtalo saa päättää onnekkaan. Pojat(Moritz&Bela) ovat molemmat saksalaista perää, jota annan heille välillä mahdollisuuden nauraa yrittäessäni sanoa jotain saksaksi. Oikeastaan ihan hyvä, että puhuvatkin välillä deutchia niin toimii itsellekkin pienenä muistinvirkistyksenä.

Lauantaina otamme ensipuraisun uimalakulttuuriin ja loikoilemme puolipäivää Margitin keskivaiheilla sijatsevan uimalan kuumavesialtaalla. Ja notta voi sitten olla rentoa. Arskat päähän, välillä pulahdus veteen ja taas kovan näköisenä altaan reunalle nauttimaan solesta. Ainut miinuspuoli on, että meikäläisellä pukkaa vähän olemaan kuumetta ja hommasta ei tätä myötä voi ihan sata lasissa nauttia. Illalla nään vanhan tutun, Stiinan, ylä-aste ajoilta ja hän antaakin kullan arvoisia tipsejä Budapestissä elämisestä(kiitosta vaan niistä). Esimerkkinä tapakultturi. Todellinen herrasmies tippaa aina hiukan(esim. bisse 340f-->sanot 400f ja homma pihvi), hän menee aina ensin ravintoloihin sisälle ollessaan mimmin kanssa liikkeellä, maksaa tietysti kaiken ja antaa tulta aina sytyttäen itse savukkeen eikä vahingossakaan anna tulenteko välinettä kysyjälle. Ja kovat jätkät ajavat aina pyörällä, kääntöveitsi taskussa. Ja asuvat tietenkin Yozsefvároksella(disrtict VIII).

The Durgas bändin moottori, Maomi

Sunnuntain pyhitämme Moritzin kanssa levolle. Carol vääntää meille aamupalaksi pannareita ja tunnelma on kuin isoäidin kyökissä. Pojat istuvat haarukat tanassa pöydässä odottaen uutta lettua ja muori paistaa pannareita kiihtyvällä tahdilla. Ruokailu vetää mehut niin nollaan, että päätämme ottaa muutaman tunnin päikkärit. Herättyämme koen yhden mielenkiintoisimmista tilanteista ikinä. Tai lähinnä tapaan ehkä mielenkiintoisinta porukkaa ikinä. Kämpän, jossa Bela ja Carol asuvat, omistaa The Durgas, joka on ikään kuin perheyritys. Isoäiti(about 70v) hoitaa manageri puolen ja pojat vääntävät rokettirollia. Koko suku saapuu asuntoon muutamaksi päivää tultuaan muutaman viikon dokumentin kuvaus rundilta, joka kuvattiin mm. Armeniassa ja Georgiassa. Homman juju oli, että jätkät vaan pamahtavat johonkin paikkaan ja kysyvät josko pääsisi keikalle. Asiaa! Kertaakaan ei kuulemmma tullut rukkasia. Paluumatkan pituus porukalla oli jotain kolmen vuorokauden luokkaa ja tarkoitan nyt siis lähes tauotonta ajamista. Ja mikä suku! Bändin basisti(ainakin välistä), 19 vuotias Jei, on ollut tien päällä koko elämänsä ja handlaa sujuvasti kolme kieltä ja kaksi vähemmän sujuvasti. Ja jos ovat pojat reissaannet niin isoäiti se vasta reissuruuna onkin  ja muutenkin maailmaa nähnyt. Tulee aika pieni olo niiden tarinoiden rinnalla, missä hän kertoo asuneensa koko elämänsä eri puolilla palloa ja kokeneensa mitä uskomattomimpia asioita. Mm. tarina hänen isänsä ja Marlene Dietrichin suhteesta pyöräyttää hedelmäpelit käyntiin. Ja miten sitä on tähänki tilanteeseen itsensä vatuloinut? No juoksemalla pubeissa tietysti.

Kiitos Eero Vuorinen 2011-2011@bar Vittula

Olin siis muutaman päivää tuossa viikon vaihteessa hiukka kipiä, mutta en todellakaan antanut sen lannistaa vaan rämmin silti joka ilta apinan raivolla yöhön tutkimaan kusisia pubeja ja räkälöitä. Ja tämä on todellakin kantanut hedelmää! Mahtavia kontakteja, hyviä frendejä(jopa ystäviä) ja unohtumattomia hetkiä. Tällä hetkellä ei voi todeta muuta kuin, että minkä helvetin takia ei joka ikinen iikka lähde vaihtoon jos siihen on vain mahdollisuus? Joku muuten saattaa olla kiinnostunut tyttötipusista ja siitä miltä he täällä näyttävät. Muuta en oikeastaan asiasta osaa sanoa kuin, että aurinkolasit yölläkin ovat välttämättömyys. Loppu on hyvä päättää hienoon tulkintaan VIII  alueesta ja siitä, miten armottoman kovaa gängstäporukkaa siellä asuu. YO-YO-YOZSEFVÁROS!