Saksalainen prinssi Balatonilla

Ma 5.9. Orientaatio elämään

http://szobart.tumblr.com/

Herään hiestä märkänä. On vaikea muistaa sisälsikö yöni erotiikkaa vai onko syynä vain ikkunasta sänkyyn porottava aurinko. Veikkaan jälkimmäistä, sillä ainut henkilö lisäkseni huoneessa on Moritz. Petaan sänkyni ja Maomi tuumailee, että on pojalla mennyt kasvatus nappiin. Tavat ovat siis kondiksessa kiitos nuorempana kokemani jalkapuu, koivuvitsa ja ladon pimeä nurkka(metodit, joita aijon itsekkin käyttää). Kello päräjää noin yhtätoista aamulla ja otan suunnaksi uuden opinahjoni, Corvinuksen. Ihan pelkästään minihameisia opiskelijatyttöjä en lähde tsekkaamaan vaan päivän epistola on orientaatio vaihtoon tulleille. Saapuessani yliopistolle olen aivan normaalisti totaalisen ulkona siitä mitä missäkin rakennuksessa on. Tiskiltä kysymään ja saan ohjeet äärettömän huonolla englannilla. Onneksi kädet on keksitty ja viittomakieli toimii pirun hyvin, mutta voisi olettaa, että infotiski puhuisi muutakin kuin unkaria. Fuck the seat ja parinsadan metrin päästä löydän orientaatiotilaisuuden, jossa tottakai olen paikalla minuuttilleen oikeaan aikaan. Parin tunnin jorinat yleisistä asioista ja parin tunnin jonotukset tervetuloa-paketin sekä esn(erasmus student network)-kortin kunniaksi. I love it to odottaa. Kiire odottamaan vai miten se meni.

Pubcrawlilla

Jonotus todella nappaa varsinkin silloin kun on helvetin kiire. Kello on siis 1540 kun saan viimeiset lippulappuset kouraan ja olemme Danin kanssa sopineet treffit asunnonvälittäjän kanssa uuden koppimme eteen neljäksi. Mutta kuinka ollakkaan, vaikka olen 20min myöhässä, olen ensimmäinen paikalla. Dani on väärässä paikassa ja firman agentti jähii muuten vaan. Ok, kaikki lopulta paikalla, kaikki hanskassa ja kaikki 17 avainta taskussa, jotka tarvitsen päästäkseni  uuteen koppiini sisälle. Asunnosta ei oikeastaan sen enempää tällä erää kuin, että olen erittäin tyytyväinen valintaani.

Tehtyäni muutaman tunnin tuttavuutta uuteen asuntooni siirryn Corvinuksen järkkäämiin tutustumisbileisiin baariin x. Saavun paikalle ja vaikuttaa todella lupaavalta mestalta. Viimeisimmät discohitit helvetin kovalla volyymilla, kolme miljoonaa ihmistä samassa läjässä ja kulkuset vaahtoavat alta kahden minuutin ihanan trooppisen ilmaston vuoksi. Morjens, pari bissee muovituopista(!!!) naamaan ja menoks. Tuttujen kans on helvetin mukava jorista, mutta koeta nyt ymmärtää englantia tuossa atmosfäärissä, kun suomikin tekee tiukkaa. Myöhemmin kuulen, että bileissä vieraili kaikille tuntematon moottorisahataiteilija, joka vaan tuli, juoksi väkiJoukon seassa saha laulaen ja hävisi. Portsareille propsit ja ensi kerralla meikäläinen tulee tnt pötköjen kanssa(esim. uutena vuotena?). Muutaman puutarharavintolan ja tutun jälkeen siirryn levyasentoon uuteen kolooni.

Ti 6.9.-Pe 9.9. Kakskytä tonnia savuna ilmaan

Arki menee pitkälti hoidellessa asioita kämpän ja koulun suhteen. Internetin hankkiminen luukkuun tuntuu lähes ylivoimaiselta tehtävältä. Käymme Danin kanssa läpi kaikki naapurit, mutta wlan verkkoa ei vain tunnu millään löytyvän. Norjalainen naapurintyttö lupaa hoitaa asiaa ja ilmoittaa kun verkko on käytettävissä(ei vieläkään tämän kirjoittamishetkellä). Kysellessäni naapurustosta mahdollisuutta käyttää heidän verkkoaan törmään mm. tilanteeseen, jossa löydän itseni keskustelemassa mustahampaisen naisen kanssa, joka luotsaa Budapestin skientologiakeskusta. Jos taskussa polttaa siis ylimääräisiä taaloja voi ne käydä sijoittamassa nurkan takana skientologiaan ja päästä mahdolliselle seuraavalle tasolle matkalla suurempaan tietoisuuteen. Mahtavaa!

Balaton

Edellisellä viikolla ravintoloissa luomani kontaktit osoittautuvat hyvinkin käytännöllisiksi. Tutuilta ja puolitutuilta saa hyviä vinkkejä niin koulu-, arki- kuin juhlaelämäänkin ja esimerkiksi opiskelijakorttia hankkiessani säästyin monelta harhailulta yliopistolla kysyttyäni apua muilta jo hommansa hoitaneilta. Kämpän kanssa törmäsimme pariin käytännönongelmaan. Ensinnäkin Danin saniteettitilojen pönttö täytyi vaihtaa kokonaisuudessaan ja toisekseen pyykinpesukone oli viikon verran täynnä pyykkiä, koska luukku oli jostain hyvästä syystä jumittunut täysin. Pikkuongelmia ja opiskelijakortin myötä hommasin julkisiin kulkukortin kuukaudeksi, joka kustansi huimat 10e. Rahaa noin yleisesti ottaenhan on menny kokoajan yli budjetin. Mm. reissu Ikeaan&Mediamarkettiin osoittautui yli 20 000 forintin paukuksi. Jonkunnäköiset kurkkupurkit musan kuunteluun on kuitenkin oltava, kuten myös lakanat sänkyyn. Iltamenojen en sanoisi olevan kovinkaan suuri menoerä bissen(0,5l) maksaessa baarissa 1,3e-2e(300f-550f) ja kaupassa 0,7e-1e(170f-270f) Savukkeet kustantavat noin pari eskoa askilta.

Elämääni on mahtunut myös urheilua kaikista pubireissuista huolimatta. Tykkään paukuttella kuntopiiriä himassa vaikka pieni tuhnu monesti painaakin päälle. Ihan laakereillaan ei pysty kokoajan makaamaan ja kunhan löydän kämppäni läheltä sopivan punttimestan, postaan siitä syväluotaavan arvion. Reissun alussa veikkailin, että tammikuussa Suomeen rantautuu muodottomaksi paisunut pullaposki, mutta nyt alan kääntyä luuviulun puoleen. Vaikka ruoka onkin kohtuullisen halpaa, ei täällä tule syötyä lähellekkään samalla tavalla kuin kotioloissa. Vähän kannattaa aina katsoa, mistä murkinansa hommaa, sillä jonkun turkkilaisen kebumestan mätöt pistivät meikäläisen pakin aivan uuteen uskoon.

La 10.9.-su 11.9. Blowjob party at the lake Balaton

Kello soi hyvinkin epäinhimilliseen aikaan klo 0800. Pakko, sillä lähes kaikki Corvinuksen vaihto-opiskelijat lähtevät Balatonille tutustumaan viineihin ja toisiinsa. Bussiin astuttuamme saan heti oppitunnin naisista kun Kiinan poika näyttää mallia miten homma toimii. Hän astuu bussiin sisään, näkee mielyttävän näköisen naishenkilön ja ilman suurempia kosiskeluita kysyy viisi kertaa putkeen haroen samalla käsillään tyttöä:"WHICH PART OF YOUR BODY MAY I TOUCH!" Tilanne vaikuttaa hyvinkin koomiselta ja ihmettelen miksei mimmi lämminyt vaikka kyseessä oli selvästi suuri humoristi(sillä erolla, että tällä kertaa oltiin liikkeellä ihan tosimielellä). Ilma Budapestissä on rupinen, joten päätin jättää aurinkolasit himaan. VIRHE! Balatonilla nimittäin paistaa sole ja vituttaa aika paljon siristellä silmiään koko venereissun ajan, jonka teemme lätäköllä. Järvi itsessään on aika mitäänsanomaton. Iso jorpakko ja kuraista vettä. Pielinen on paljon kivempi.

Eat it Freek!

Porukkaa reissussa on siis neljä bussillista(250 pärsoon). Veneajelun jälkeen siirrymme majoitukseen, joka on jossain puskan keskellä, missä ei varmasti muita ole. Eipä siinä, passaa meikäläiselle kuhan tarjoilupuoli vaan on kunnossa, mikä ei kuitenkaan ole kunnossa. Pari tuntia luppoaikaa, ei olutta, ei ravintolaa, ei mitään kauppaa ja luvassa hauskoja pelejä ja leikkejä mentorien toimesta. Alkaa haiskahtaa lievästi lannalta koko touhu. Teemme kuitenkin itsemme tykö neljän hengen koppeihin ja näppäilemme niitä näitä pelejä odotellessa. 

Alastomuus, alkoholittomuus ja leikit eivät kuulu samaan virkkeeseen. Vai miltä kuulostaa leikki, jossa porukka jaetaan kolmeen joukkueseen, jonka jälkeen aletaan riisuuntua, tavoitteena saada vaatteista mahdollisimman pitkä jono. Ja palkintona kahden desilitran muki veden sekaista sangriaa. Näin kuitenkin toimittiin ja olin hyvinkin pettynyt naisten suorituksiin, sillä heiltä vaatteita liikeni noin yhden sukkaparin verran per pärsoon. Suomalainen opiskelutoverini näyttää kuitenkin mallia mitä on riisuntuminen, mitä on erotiikka ja miten kaunis onkaan paljas miesvartalo. Hänen johdollaan koko joukkueemme miesjaosto seisoo pihalla pelkät kalukukkarot jalassa. Tarjolla on niin punaisia nahkaTangoja kuin ankkureilla ja solmuilla varustettuja sex-killereitä.

Pakko ei oo jos ei taho

Pelit ohi ja siirrymme viininmaisteluun viinitilalle Å. Ensin palinkahörpyt, perään toiset ja taidan ottaa vielä kolmannetkin. Säälittäviä kahden sentin laakeja ja kun tarjolla on sen verran kun jaksaa kipata niin mikä ettei. Pirteän aperitiivin jälkeen siirrymme viinikellarin uumeniin, mistä olen oikeastaan haaveillut hyvinkin pitkään. Mahtava tunnelma ja maistelemme läpi neljät eri vinetot. Miellyttäviä makuja suoraan tynnyristä ja suunta kohti ruokailua. Astumme joukkiomme kanssa pikkuovesta ravintolan puolelle ja fiilis on kuin saapuisi festarin päälavalle. Porukka huutaa, folkkibändi vetää ikivihreitä ja pöydät notkuvat safkaa ja juomaa niin paljon kuin napa vetää. KYLLÄ, rakkaus on ihanaa! Ruokailun lomassa käymme erinäisiä keskusteluja ja en tiedä onko kuulossani jotain vikaa vai mikä mättää, mutta jostain syystä joku hyvinkin arkinen lause viereisen naisen lausumana muuttuu muotoon:"Like to have a blowjobparty?". Katson viereistä toveriani kakkulat pyöreinä ja meinaan niellä koko kanan koiven karvoineen. En uskalla sanoa mitään vaan vaivun syvään hiljaisuuteen.

Maistajaisista lähdettyämme siirrymme bussilla majoitukseen laulaen ysärihittejä hollantilaisen Feekin luotsatessa hommaa etuosastosta. Normaalisti vihaan tälläistä bullshittiä, mutta ihme kyllä en tällä kertaa. Hostellilla odottavat kohtuullisen karmeat top20-listahittiä repeatillä koko illan-bileet. Tyytyväisenä oluttarjoiluun ja ystävien seuraan viihdyn kuitenkin kohtuullisen hyvin miljöön tarjotessa vastanaineille pareille täydellisen kutuympäristön. Muutamat lemmenleikit nähtyäni, siirryn illan ehtoo puolella punkan uumeniin. 

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Parlamentista.

Ihanaa herätä 0900. Nälkä on ääretön ja odotan aamiaista vesi kielellä. Homma osoittautuu todelliseksi vitsiksi kun tarjolla on sokerinen pulla hillolla ja lämpimän veden&maidon sekoitus, jota kutsuttiin kahviksi. Mutta tämä on ilmeisesti sitä peruskauraa mitä näillä reissuilla tarjoillaan. Hyvää ja ravitsevaa siis. Sunnuntaina meillä on mahdollisuuus valita päivän ohjelma kahdesta kohteesta. Haluatko mennä ralssipäivänä kuumalle lähteelle uimaan vai katsomaan jotain kälyistä linnaa? Ehkä 20 ihmistä meni linnalle ja loput uimaan itseni mukaan lukien. Vesileikit sijoittuivat tällä kertaa Héviz järvelle, joka on euroopan suurin kuumavesijärvi. Aika kuningasfiilis vaan lötkötellä jorpakossa ja nauttia mutaisesta vedestä. Tätä kolmen tunnin ajan ja siirtyminen ruokailemaan lähiraflaan. Nälkä on tässä vaiheessa kasvanut jo siihen pisteeseen, että jopa kurpitsakeitto saa veden kirpoamaan kielelle. Mätöt naamaan, bussiin, unet ja himaan. Hyvä reissu ja valmistautumaan seuraavaan viikkoon.

Ma 12.9.-ti 13.9. Moosegulasshhhh!

Maanantaina joudun ensimmäistä kertaa raahaamaan ahterini kursseille. Aamu alkaa unkarin kieli ja kulttuuri kurssilla ja olen taas ulapalla siitä missä päin kaupunkia mahtaa tämä tilaisuus olla. Jo tavaksi muodostuneen hapuilun jälkeen löydän paikan ja tapaamisen tärkeys saa minut hämilleen. Opettaja lähetti siis mailia aijemmin tapaamisesta, jossa sovittaisiin kurssiin liittyvistä asioista. Ainut asia kuitenkin oli se, että on olemassa kaksi ryhmää, joista toiseen pitää ilmoittautua. Ei olisi voinut hoitaa tätäkin vaikka sähköpostilla? Ei. Homma on ohi noin puolessa tunnissa, hyppään ratikkaan ja surautan joen yli kohti toista kurssia. Aiheena international business law, luokassa +30 lämmintä ja opettajan yksinpuhelu 3h. Tuttu suoritus kotoisesta yliopistosta eli ei mitään ihmeellistä.

Moosegulasshh!

On tiistai ja Belan luona punkatessani lupasin kokata pojille Karjalan paistia. Ohje netistä, käännös unkariksi ja marmsmars yliopiston viereiseen kauppahalliin. Ojennan lihakauppiaalle unkariksi sösäämäni lapun ja saan ihmetyksekseni huomata, että äijähän puhuu unkarin lisäksi myös englantia ja suomea. Miellyttävä hetki lihatiskillä ostaessani pari kiloa sikaa ja nautaa. Rundi ympäri hallia ja mukaan vielä laakerinlehteä, peppereitä, zibulia, pottuja ja porkkanoita. Tästä paikasta tulee meikäläisen ostosmesta #1, sen verran laadukkaampaa vaikuttaa tavara olevan vakuumiin verrattuna.

Koska tämän herkullisen ruoan tekemiseen menee tuntisotalla aikaa, aloitan kokkaamisen jo ennen viittä, vaikka saksalais-portugalilainen päivällisseurani saapukin vasta kahdeksan jälkeen. Pieniä vastoinkäymisiä jälleen kun tajuan, ettei kämpässä ole sopivaa astiaa, eikä sitä ole myöskään norjalaisella naapurillani. Kaikki kattilat lihaa täyteen ja saan juuri ja juuri survottua kaiken niiden sisuksiin. Perunat tosin joudun keittämään pannulla(?). Lasi punaviinia, taustalle jotain paskaa musaa ja kylläpä on kotoinen olo. Nimittäin todella. Ruoan tuoksuu leijailee aina rappukäytävään asti, jossa vaniljaisen pikkusikarini tulipesä välillä loistaa.

Vieraat(5kpl) saapuvat kreivin aikaan kun patani alkavat olla herkullisimmillaan. Huurteiset tuopit pakkasesta ja kilistelemme yhteiselle päivälliselle. Moritz huikkaa, että on viikinki tehnyt näköistään ruokaa kun tarjolla on suurinpiirtein pelkkää lihaa. Tottakai, harvemmin tulee pelkkiä ituja syötyä. Keitokset onnistuvat hyvin ja joka iikka tuntuu ainakin jollain tasolla tykkäävän safkasta. Ilta soljuu kepoisasti eteenpäin ja maistelemme mm. pullollisen aprikoosiviinaa, mikä ei maultaan mikään elämys ole. Baariksi ynnäilemme Morrison’s 2:den, joka on niin hyvä paikka, että lähdemme tunnin jälkeen haneen.

Jos jotain yleisiä huomioita nyt haluaa viikosta tehdä niin olen alkanut huomata, että on jo sanoja, joita en heti muista suomeksi. Muistan kyllä englannin kielisen vastineen, mutta suomalaista joutuu hakemaan. Ihmeellistä kyllä, mutta näin on ja kohta joku varmaan kyselee, että ovatko molemmat vanhemmat varmasti suomalaisia. Miltecin reppukin sanoi sopimuksen irti repeämällä yhdestä saumastaan lähes kokonaan, joten vähänkään kovempaan käyttöön en voi suositella. Ilmoista sen verran, että ne alkavat pikkuhiljaa viiletä, eikä ole varmaan enää kuin +25 päivällä. Hajanaisia huomioita ja loppuun tervehdys kaikille suomalaisille vanhemmille videon muodossa.