Salzburg 1 - Tommi Mäkisen kyydissä serpenttiiniteillä ja seksiterapiaa

Keskiviikko 24.8 Helsinki

Juna on kuin on onkin ajallaan kohteessa. Puhelu vanhalle koskenlaskuystävälleni Niklas "nyt sattuu" Koskelle ja päivä käyntiin oluen parissa naisista ja viinanjuonnista puhuen. Perään vielä mätöt rautatieaseman viereiseltä indiaanilta ja reissun timanttinen alku on todellisuutta. Puhe on, että vietämme aikanaan ratkiriemukkaan jälleennäkemisen Budapestissä kunhan aika vain on kypsä. Bussi numero 666 alle ja pikatietä helvettiin kohti Helsinki-Vantaata. Muutaman tunnin odottelu asemalla maistuu oikein mukavasti vaikka reissu meinaakin loppua lyhyeen läpivalaisukoneen syödessä passiani ja samalla hävittäen sen jonnekkin.

Lentokoneessa kerään kanttiani. Tunnen kuinka käteni hikoavat saksalaisen lentoemännän lähestyessä minua kärryineen."Kaffe und sahne, bitte" toistelen mielessäni noin parisataa kertaa. Hetki lyö. Vähintäänkin asialliseen asukokonaisuuteen pukeutunut tarjoilija kysyy haluistani ja kuin apteekin hyllyltä täräytän juuri tunnin pureskelemani lauseen. Damn great! Kielillä puhuminen tuottaa hedelmää ja asetelma mitä ihaninta Air Berliinin kahvia kermoineen on edessäni. Sulkeutuneesta juntista on kuoriutumassa kansainvälinen KOVA LUU! Vaihto Berliinissä ja uuteen nousuun, uudella koneella.

Yoho hostel Salzburg

Kone alkaa lasketua. Epäilys valtaa mieleni kun en näekkään heti pilvien jälkeen mahtavia Alberssoneja. Olenko sittenkin Ruotsissa? Onnekseni jalat ovat turvallisesti Itävallan maaperällä ja laukku hihnalta kantoon. Mietin hetken. Ei karttaa, ei ohjeita hostellille eikä todellakaan hostellin osoitetta. Lähes ammattilaisen ottein otan vilkaisun googlemapsiin ja bimbelibom hostelli löytyy. Matka vaikuttaa kohtuulliselta ja kusaisen bussin kylkeen merkiksi halveksunnastani kyseistä matkantekovälinettä kohtaan. Töppöstä toisen eteen ja vaseliinipurkki vasempaan taskuun. On aika helvetin kuuma ja mustat farkut vievät vartaloni alaosan bakteerikannan uusiin ulottuvuuksiin mittarin näyttäessä +30. Parin tupakan ja muutaman hikilitran jälkeen saavun jollekkin  hotellille ja kysyn neuvoa omalleni. Ystävällinen neiti näyttää paikan ja alan suunnistaa. Noin kolme tuntia myöhemmin saavun hostellille illan jo alkaessa hämärtää. Kymmenen kilometrin jälkeen haisen kusen sekaiselle hielle. "I had a reservation for six nights" täräytän täydellisesti artikuloiden respaan. Neiti kuitenkin tyrmää aikeeni yöpyä heidän hostellissaan ja toteaa, että herra hyvä olette väärässä paikassa. Vaihdan tiskiä ja otan oluen. Tilanne on hallinnassa, sillä tämähän on tuttua jo useimmilta ulkomaanreissuiltani.

Kentan kanssa aamusopalla

Aloitan taas kävelyn, mutta koska kello alkaa olla lähempänä iltakymmentä, hannaan ja otan taksin. Kiinnostus kävellä vielä tunti-puolitoista on nolla. Saavun hostellille ja tunnen tulleeni kotiin. Tupangin savun leijailessa paksuna alabaarista ja ihmisten naureskellessa toistensa kanssa tuopin ääressä, saa syvimmät reseptorini tuntemaan rakkautta. Tutustuminen kuuden hengen sekadormiini, suihkut ja suunta kohti alabaaria. On äärettömän helppoa tehdä kontaktia kun ei ole ketään perskärpästä mukana pyörimässä. Noin toisen oluen kohdalla viereeni saapuu japanialainen herrasmies silkkisessä puvussaan. Selviää, että hänen nimensä on Kenta ja hän on juuri saapunut jostain äärettömän mahtavasta klassisesta konsertista(niin täällähän on jotkut klassisen musiikin suurfestarit parhaillaan menossa). Otamme olutta yhdessä ja kehumme kilpaa toisiamme muusikkoina. Tunnen tulleeni vertaiseni pariin Kenobin kertoessa kaksikymmmentä vuotta kestäneestä urastaan pianon ja viulun parissa. Keskustellessamme Sibeliuksesta tuore tuttavani tarttuu yhtäkkiä toisella kädellä juuri tilaamastaan pitsasta ja toisella  pöydästä. Äijällähän menee taju! Nopea koppi, mies pöytään ja pian hän on taas parissamme. Hän pahoittelee tilannetta kovasti ja painuu pehkuihin. Niin teen minäkin, kunhan vain vielä otan yhden, eikun kaksi olutta.

Torstai 25.8. Salzburg

Markkinatohinaa

Uni maittoi mahtavasti. Aamupala käteisellä ja kohti kaupungin ydintä. Olin kuullut, että torstaisin on jonkinlaiset markkinakemut ja kuin ihmeenkaupalla törmään niihin välittömästi. Tarjolla on perinteisesti jos minkänäköistä ruokatarviketta ja käyn läpi tarjonnan hitaalla kävelyllä näyttäen mahdollisimman kovalta kokoajan. Tästä suuntaan kohti vanhaa kaupunkia ja jonkun Mozartin ympärille rakennettua aukio- ja museohelvettiä. En käy yhdessäkään museossa vaan suuntaan katseeni huipulle, kohti Hohensalzburgin linnaa. Päivä on taas vaihteeksi +30 asteen tietämissä, mutta aikomuksenani ei todellakaan ole maksaa penniäkään mistään hissistä vaan valitsen huippu-urheilijaustaani hyödyntäen kävelyreitin. Kannatti, sillä hikeä virtaa taas kolmatta litraa ja pulssi pysyy tasaisesti 170:nen paikkeilla.

Linna itsessään on tutustumisen arvoinen. Näkymät ovat hienot ja nautin olostani auringon hyväilessä skandinaavista ihoani. Lipun hintaan sisältyy vielä opastettu kierros kuulokkeilla varustettuna, mutta jonot saavat kiinnostukseni hiipumaan ja päätän aloittaa patikoinnin ympäri linnan kukkulaa, Mönchsbergiä. Aikaa vierähtää vajaa pari tuntia ja itselleni tutulla tavalla valitsen taas kinttupoluista pahimmat. Reitti hanskattu, hostellille ja koppiin rauhoittumaan. 

Huoneeseeni on tullut uusi asukas. Kaikki kortit heti pöytään, ajattelen ja kietaisen suihkunraikkaalta lanteeltani pyyhkeen heittäen sen melkein ikkunasta ulos. Mimmi kertoo olevansa Texasista ja kerron kuinka pidän niin kovasti Panterasta. Tämä ei kuulemma ollut mikään uutinen. Keskustelemme politiikasta ja taloustieteestä kunnes löydämme yhteisen sävelen. Se on erotiikan, pornon ja alastomuuden sävel. Käy ilmi, että Austinin tytöstä on mahdollisesti tulossa tulevaisuudessa seksiterapeutti. Otan tuolin ja alan avautua. Kyyneleitä on vaikea pidättää kun kerron traumaattisista kokemuksistani sekä niihin sisältyvistä pettymyksistä ja epäonnistumisista. Kuin ihmeenkaupalla kuitenkin selviän ja päätämme lähteä yhdessä metsästämään ruokapaikkaa, koska pelkän aamupalan jälkeen tunnen melkein selkärangan etupuolelta. Paikaksi valikoituu paikallinen kinkkilä(chinese) ja nautimme pitkän romanttisen illallisen muovikalustein varustetun betonilähiön pöydässä. Täyteenhän siitä silti tuli. Pakko käydä sulattelemassa parilla oluella. Suuntaamme hostellin esitteen osoittamiin irkkupubeihin ja kuinka ollakaan huomaamme niiden olevan vierekkäin. Jostain kumman syystä kumpikaan ei houkuttele sillä toisen edessä haisee saiba ja toisen kusi. Survoudumme kuitenkin toiseen, imaisemme oluet ja siirrymme hostellin happyhourille. Toimii.

Hostellin alabaari ei petä taaskaan. Istahdamme tiskille ja juttuseuraa löytyy välittömästi. Mahtava meno jatkuu monen tuopin verran ja teen tuttavuutta Madridin poikaan, Daniin. Mies vaikuttaa hyvältä hemmolta ja keskustelemme intohimoisesti jalkapallosta. Dani kysyy mikä on suosikkijoukkueeni ja samalla huomaan, kuinka hän naksuttelee rystysiään. Hetkeäkään empimättä vastaan REAL MADRID. Mies hörähtää nauruun ja taputtelee olkapäälle. Huh. Onneksi en sanonut Jippoa tai Outokummun Palloa. Tuttavuutemme syventyessä seuraavalle tasolle noin kolmannen kaljan kohdalla päätämme lähteä seuraavana päivänä yhdessä Berchtesgadeniin Kotkanpesälle. Loppuillasta keskustelen aussien ja Texasin tytön kanssa naisista ja ihan vain yleisestikkin panohommista. Sanavarastooni tulee uutta terminologiaa ja mm. C&B tuntuu käyttekelpoiselta. Cock an' balls that's how I like it! Vaikka reissua on vasta päivä takana, huomaan kuinka universaali kieli erotiikan kieli on.

Perjantai 26.8.

Perusaamutoimet hanskaan ja Danin kanssa kohti bussipysäkkiä. Fiilis on kuin armeijan suunnistushommissa eli totaalisen ulkona kartalta, mutta onneksi Madridin miehellä on kaikki narut käsissään. 3,40e Salzburgista Berchtesgadeniin per suunta ja alppimaisemien katselu voi alkaa. Olen haaveillut tästä pitkään ja huomaan kuinka suorituspaineet kasaantuvat hapuillessani tärisevin käsin kameraa ja sen laukaisinta. Halleluja mitkä näkymät ja I'LL LOVE IT! Vaikka matkaa on taitettu vain muutaman luikauksen verran, voin jo tässä vaiheessa sanoa, että kyseessä ovat parhaat maisemat, jotka olen koskaan kohdannut.

Saavumme Berchtesgadeniin. Olemme äärimmäisen innostuneita ja sönkkäämme kilpaa toistemme päälle  Tommi Mäkistä eli rallienglantia. Aika helvetin sama vaikka puolet jutuista menee ohi, koska nauru raikaa ja päivä alpeilla avautuu edessämme mitä parhaimpana. Otamme jälleen bussin ja lähdemme nousemaan ylös kohti pääkallopaikkaa. Saavumme jonkinlaiseen turistiseen inhoon vyölaukkujen, lyllymahojen ja muiden kaltaisteni vallatessa miljöön. Olemme puolimatkassa kohteelle ja paikka on siis ollut jonkinlainen päätöksentekokohde itäisen rintaman sotatoimissa. Ostamme vähintäänkin sikakalliit liput bussilla huipulle(about 15e) ja nyökkälemme toisillemme hyväksyvästi. Bussimatka alkaa ja näkymät eikun paranoo. Kovuus saa mielessäni aivan uuden määritelmän.

Kehlsteinhaus=Eagle's nest=Kotkanpesä

Paikalla mestoilla eli mestoilla paikalla. Voi jeesusiivari tätä turistien määrää sillä niitä riittää. Suuntaamme katseemmme ylös ja näämme Kehlsteinhausin(=kotkanpesä). Lyhyen tunnelin jälkeen saavumme elevaattorille ja yritän selvittää Danille kuinka me Suomessa puhumme silleistä purkeissa kun porukka survoutuu oikein tiukkaan samaan tilaan. Yhteisymmärystä sanomani alkuPerästä ei saavuteta. Aika sama sillä nyt ollaan huipulla ja siellä tuulee. Itse kohde on nykyisin pelkkä ravintola, mutta näkymät huipuilta todella ovat jotain. Historiasta sen verran, että paikka on rakennettu Hitlerille syntymäpäivälahjaksi(50v) vuonna 1939. Rakennustyöt veivät vuoden ja voin vain kuvitella miten mukavaa on rakentaa näin pirun korkealle mitään. Tsekkaukset huipulla ja törmään Iisalmelaisiin. Pakko ajatella omaa etua ja puhua itsensä tilanteesta ulos mahdollisimman pikaisesti. Siirrymme siis oluelle ja toteamme, että tämä se vasta on elämää. Aamen ja olutta naamaan. Kunnioitamme perinteitä ja otamme oluet tyyliin juoksu. Kotkanpesää voisin luonnehtia ehkä parhaaksi paikaksi ikinä vetää lärvit ravintolan piikkiin.

Königsee

Yläilmojen jälkeen käymme välitasanteella tsekkaamassa bunkkerit ja kaikki saksankieliset opastaulut, joista kumpikaan ei ymmärrä mitään. Hienoja kuvia, betonia ja hyvä meininki. Ei mitään niin erikoista, mutta opiskelijakortilla homma toimii ilman rahaa niin mikä ettei. Tässä vaiheessa tapahtuu reissun ensimmäinen paska säkä kun bussi alas alpeilta vilahtaa nenämme edestä ohitse, mutta virhe ei sinäänsä ole suuri, sillä tässä välissä kyllä maistuu safka. Hampparit naamaan, seuraavalla bussilla alas ja Dani on valmis vuokraaman auton. Äijä on siis varannut netin kautta auton, jolla hän aikoo kruisata seuraavat neljä päivää. Ja mikä on jokaisen itseään kunnioittavan poikamiehen valinta automarkkinoilta? ALFAA!!! Dani hyppää Romeon rattiin ja voin kuulla kuinka nahka hänen käsissään sihisee auringon porotettua mustaan pirssiin koko päivän. Vain kiuas puuttuu kun mahla valuu pitkin lahkeita.

Suuntaamme matkamme Berchtesgadenista mahtavalle alppijärvelle nimeltänsäsäsä Königsee. Herra armahtaa ja herkistyn täysin. Näkymät ovat jotain mitä ei mistään kuvista voi aistia. Tarjolla on niin patikkaretkeä kuin myös venemeininkiä. Valitettavasti joudumme passaamaan molemmat, koska Kotkanpesällä meni niin helvetin pitkään, että kaikki paikat alkavat jo sulkea täällä. Dani heittää minut bussipysäkille, hyvästelemme toisemme intohimoisilla poskisuudelmilla ja lähden takaisin Salzburgiin.

Väsyttää vaikka kello on vasta kuusi. En kuitenkaan anna tämän masentaa vaan valmistaudun iltaan normaalia kaavaa noudattaen. Laitan soimaan Flaming Sideburnsia, trimmaan pularit ja juttelen texasilaisen kanssa pornosta. Äkkiä huomaankin kellon lähenevän kymmentä ja suuntaan janoisena kohti alabaarin tiskiä. Otan muutaman oluen ja vaihdan sanoja austraalialaisten kanssa joita on noin puolet koko hostellin asukaskannasta. Brazilialainen Rodriguez on lähdössä metsälle ja lähdemme yöhön yhteistuumin. Hän on kuitenkin kiinnostunut enemmän salsabaareista joten yhteinen tarinamme on hyvin lyhyt.

Saavun hostellini baarimikon suosittelemaan ravintolaan, Schnaitliin. Tatuoitua porukkaa, paskaa musaa ja kaljaa. Hyvä meininki siis ja otan oluen. Tylsistyn kuitenkin äärettömän äkkiä niinkuin nyt yleensäkkin ja vaihdan kadun toiselle puolelle Alchemisteen. Meno on välittömästi kohdallaan ja otan taas vaihteeksi oluen espanjalaistrion vetäessä taustalla "miljoona ruusua"-kappeletta. Lyöttäydyn parin paikallisen mieshenkilön kanssa samaan pöytään ja alamme keskustella doom metallista. Mahtavaa! Vaikka kielimuuri taas hieman vaivaa nauramme vedet silmissä takatukille, viiksille ja 80-luvulle. Ei helvetti, että on hauskaa! Vaihdamme baaria ja puhumme naisista. Joukossamme on todellinen panomies, sillä toinen miehistä pyörittää naisia todella ihailtavalla tahdilla. Kansainvälisiä panohommia siis. Vietämme iltaa yhdessä aina pikkutunneille astin nauttien snapseja ja muita herkullisia tuotteita. Loppuillasta äijät pyytävät minua mukaansa jonnekkin päin Itävaltaa, joillekkin hyvin hämärille festareille ja olen tottakai mukana. Kyytii tulee huomenna hostellini eteen.